Emma Kari, feminismi ja pojat

Huomioni kiinnitti tänään Aamulehdessä ollut juttu, jossa kerrottiin vihreiden kansanedustajan Emma Karin laatimasta listasta poikien pelastamiseksi. Juttu herätti minussa useita ajatuksia.

Olen äänestänyt vaaleissa aina vihreitä ja luultavasti äänestän puoluetta myös lähitulevaisuudessa, sitten kun minulla on taas äänioikeus. Suhtaudun vihreisiin kuitenkin varauksella. Arvostan suuresti Osmo Soininvaaraa, Jyrki Kasvia sekä erityisesti puolueen kaupunkisuunniteluun perehtyneitä ihmisiä.

Emma Karin, Anni Sinnemäen ja monien muiden edustama, hieman vasemmistolaisempi ja “maailmanparannushenkisempi” linja herättää minussa hieman vaivautuneisuutta. Ei sillä että nämä (usein) naispuoliset edustajat olisivat käytännön politiikassa välttämättä suuresti eri linjoilla kanssani, mutta jos vihreissä olisi pelkästään näitä hahmoja, saattaisin hyvinkin äänestää muuta puoluetta.

Tästä syystä olen ollut hieman huolissani, jos Emma Kari nousee tulevaisuudessa vihreiden puheenjohtajaksi. Hän olisi imagoltaan hahmo, johon olisi liian helppo liittää monien ihmisten negatiiviset stereotypiat vihreistä. Lisäksi vihreiden äänestäjäkunta on tällä hetkellä hyvin naisvoittoista ja naispuheenjohtaja tuskin tasapainottaisi tätä tilannetta. Näkisin että jos Emma Kari valitaan vihreiden puheenjohtajaksi, ohjaisi se puolueen linjaa edelleen hieman kauemmaksi omasta ajattelustani ja myös aidosti heikentäisi  vihreiden mahdollisuuksia menestyä tulevissa vaaleissa.

Karin esiintulo tässä asiassa oli kuitenkin strategisesti varsin hyvä veto ja siinä kiinnitettiin huomiota aidosti isoon ongelmaan. En ole seurannut tähän aihepiiriin liittyvää keskustelua kovin laajasti, mutten ole nähnyt ihan hirveästi näkyviä kannanottoja tunnetuilta poliitikoilta. Nyt hyvin stereotyyppiseksi feministiksi mielletty Emma Kari kuitenkin ottaa aihepiiriin näkyästi kantaa. Netin laajalla antifeminismirintamalla lienee vaikeuksia suhtautua tällaiseen esiintuloon.

Poikien asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on heikompi kuin tyttöjen. Kouluissa pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa, Kari luettelee vihreiden muun muassa Pisa-tutkimuksista keräämiä tietoja.

Kari kuvailee suomalaispoikien tilannetta ”kansalliseksi hätätilaksi”.

– Emme ole vielä heränneet siihen, että meidän poikamme putoavat yhteiskunnassa. Nyt kun dataa alkaa olla paljon, ja se osoittaa, että syrjäytyneistä nuorista kaksi kolmasosaa on poikia, on pakko alkaa toimia, Kari painottaa.

Ja kuten lainauksessa sanotaan, kyse on aidosti todella suuresta ongelmasta. En  tiedä, mitä ongelmalle  pitäisi ihan tarkalleen tehdä. Karin ehdotuksetkin kuulostavat kuitenkin vähintään kelvollisilta. Nykyistä kovempi kuri saattaisi tosin myös parantaa jossain määrin poikien oppimistuloksia. Näin alkuvaiheessa tärkeä askel ongelman ratkaisemiseksi on kuitenkin jo se, että siitä puhuttaan mahdollisimman laajasti mediassa.

Muuttuvat työmarkkinat taitavat myös kohdella poikia hieman tyttöjä kovemmin. Valmistavan työn vaihtuminen palvelualan työpaikkoihin sopii paremmin tytöille. Varsinkin “miehissä” töissä olleilla vanhemmilla miehillä on melkoisia vaikeuksia siirtyä palvelualoille. Ehkä taustalla on myös hieman biologisia eroja. Naisten tempperamentti soveltuu keskimäärin hieman paremmin palvelualoille. Tai ennen kaikkea niin, että miehissä on ehkä enemmän sellaisia ihmisiä, joiden luonteeseen palvelualojen työtehtävät sopivat erityisen huonosti.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *