Tytöistä ja pojista

Kuvahaun tulos haulle feminist teacher

Viimeisten vuosien aikana on alettu puhua aiempaa enemmän siitä, kuinka tietyt ongelmat ovat kasautuneet erityisesesti miehille. Itsekin sivusin aihepiiriä blogissa keväämmällä muutaman kerran( Kadotetut pojat, kadotetut miehet , Emma Kari, feminismi ja pojat,  Luuseripoikien vaihtoehtotodellisuus ja työn muutos).

Suomessa on puhuttu erityisesti poikien huonoista oppimistuloksista ja näköjään eilen Hesarin mielipidepalstalla julkaistu Jukka Kujalan kirjoitus Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan näyttää herättäneen taas monenlaista keskustelua.

Selvä lähtökohta tähän aiheeseen on varmaankin, että poikien oppimistulokset näyttävät heikentyneen ja asialla olisi syytä yrittää tehdä jotain. En ole aihepiirin raudanlujin asiantuntija, joten olen avoin monenlaisille ehdotuksille. En esimerkiksi tyrmää ajatusta, että kova kuri ja järjestys kouluissa voisi pistää pahimpia hunsvotteja ruotuun ja parantaa poikien oppimistuloksia.

Voi myös jossain määrin pitää paikkansa, että naisopettajat eivät keskimäärin kykene yhtä hyvin hahmottamaan poikien erityisongelmia ja nykyinen koululaitos on jossain määrin rakenteistunut suosimaan “tyttömäistä” käyttätymistä. Toisaalta olen taipuvainen myös ajattelemaan, että ylipäätään maailma on esimerkiksi työn muutoksen myötä muuttunut tavallaan “tyttömäisemmäksi” ja koulunkin on syytä seurata perässä.

Keskustelussa homma menee kuitenkin yleisesti ottaen nopeasti mieasiamiesten epämääräiseksi feministien syyttelyksi ja antifeministiseksi tykittelyksi. Tuntuu ettei poikien oppimistuloksien ongelmia tarvitse tai edes saisi tarkemmin pohtia, koska on uhkana, että sille olisi muita syitä kun poikia sortavat feministit, mikä hankaloittaisi feminismi-bashingia.

Samoin tuntuu hiukkasen oudolta, että samat hahmot, jotka pitävät työelämän kulttuuria, rakenteita ja miesvoittoisia johtoryhmiä pelkkänä höpöhöselityksenä naisten työelämämenestyksestä puhuttaessa, ovat koulusta ja pojista puhuttaessa heti sanomassa, että naisvoittoinen opettajakunta tietysti tarkoittaa poikien sortamista. Se etteivät pojat pärjää yhtä hyvin kuin tytöt, on vain todistus siitä, että systeemi on rakennettu tyttöjä suosivaksi. Olisiko mitenkään mahdollista, että tästä kiistatta tärkeästä kysymyksestä keskusteltaisiin, niin että yritettäisiin ratkaista ongelma, eikä feminismi-bashing.

5 thoughts on “Tytöistä ja pojista

  1. Et tainnut olla itsekään erityisen tyytyväinen vihreiden ehdotukseen poikien pelastamiseksi…? Ymmärrän kyllä miesasiamiesten vitutuksen asian suhteen, enkä pidä ihan väärin kohdistettuna kiukkua feministejä kohtaan. Ei ole hankala kuvitella patriarkaatista puhuvien feministien olevan salaa iloisia poikien huonosta tilanteesta.

    Parhaimmillaankin tilanne opetussuunnitelmasta päättävien virkahenkilöiden suhteen on, että siellä on Emma Karin kaltaisia vihjeettömiä kevytfeministejä tai sitten ihan aitoja miesvihamielisiä telaketjufeministejä.

    Kuitenkin suomalaisen peruskoulun suhteellisia tuloksia on parantanut nimenomaan heikomman hännän hyvä pärjääminen. Tästä huolimatta paniikki kohdistuu juurikin luuseripoikien syrjäytymiseen, ei niinkään huipun puuttumiseen. On aivan luonnollista, että osa oppilaista ei tule oppimaan kaikkia esihistoriallisia kulttuureja tai kompostissa vaikuttuvia bakteereja. Ja suurin osa näistä oppilaista on väistämättä poikia, that’s fine. Suomalainen peruskoulu on nimenomaan paras maailmassa takomaan edes vähän tietoa näiden poikien päähän.

    Oma opintopolkuni on kulkenut peruskoulun, amislukion ja työelämän kautta takaisin koulunpenkille. Koko koulujärjestelmää leimaa minun näkökulmastani vaatimustason mataluus. Tämä voi olla itse asiassa heikommin pärjääville oppilaille ihan hyvä asia. Usein huono-osaisuus periytyy ja jos tekemättömät läksyt tarkoittaisivat kouluvuoden uusimista, voisi tämä olla asiaa koskeville oppilaille enemmänkin lannistava kuin kannustava tekijä. Ainakin Hesarin mielipidekirjoituksissa on kuultu yhtenä selityksenä pojille annettua heikompaa vaatimustasoa. En pidä itse tätä minään yleisen tason ongelmana. Tai ainakin se vaikuttaa vähän eri tavalla eri tason oppilaisiin.

    Amiksen puolella ongelmana näkyi koulujärjestelmän kyvyttömyys priorisoida yleisiä, vähemmän tärkeitä kursseja ammattiopintojen kanssa. Työnantajat odottavat melko valmiita tekijöitä töihin ja pojat istuvat sisällä kertaamassa ruotsin sanastoa. Olen ollut ohjaamassa amitsun harjoittelijoita ja hiljaiseksi vetää kun edes perustyökaluja ei olla kahden kuolu vuoden jälkeen päästy käyttämään.

    Lukion puolella fiksuimmat pojat on opetettu laiskoiksi. Tytöillä tuntuu olevan yleisempää tehdä kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista ja pojat tähtäävät minimivaatimuksen ylittämiseen rimaa hipoen. Tämä kostautuu kirjoituksissa.

    Eipä ole kyllä tullut oikeastaan mitään mielekkäitä korjausehdotuksia tilanteeseen. Vähän yleistäen, feministeillä tuntuu olevan halu lisätä pehmeitä keinoja, jotka mun mielestä on olleet osaltaan tilannetta aiheuttamassa ja taas toisaalta on haaveiltu kansakoulutyyliseen kuriin ja nuhteeseen palaamista. Aika jännä, että kenelläkään ei ole tullut mieleen, että meillä on reilu 50000 peruskoululaista per ikäluokka. Ehkä sama opetussuunnitelma ja samat metodit eivät toimi yhtä hyvin joka oppilaalle.

    Opetussuunnitelmaa tulisi vähän tiivistää ja pohtia, mitä siihen yleissivistykseen oikein kuuluukaan. Vanhemmille, ja miksei oppilaille enemmän valtaa päättää mitä ja miten opiskellaan. Varmaan sieltä joku toimiva metodi nousee esille.

    Jees, vähän aikaa ollu teikäläisen blogi seurannassa. Hyvää settiä.

    1. Ohhoh, sieltähän tuli pitkä kommentti. Kiitos siitä!

      Minulla ei ole mitään vahvoja mielipiteitä vihreiden ehdotuksista. Hyvä kuitenkin että ehdottivat jotain ja pitivät aihepiiriä esillä. Eikä omiin silmiini ole sattunut tuon parempia toimenpide-ehdotuksia muilta poliittisilta toimijoilta.

      Ja minun on nimenomaan vaikea nähdä, että feministit(missään yhtään laajemmassa merkityksessä) olisivat salaa tyytyväisiä poikien huonosta tilanteesta. Jos haluaa argumentoida, että feministit eivät ymmärrä asioita, tai ovat naiiveja, tai ovat päätyneet ohjaamaan huomiota tarpeettoman paljon tyttöihin poikien kustannuksella, niin ok, varsinkin jälkimmäisessä voi olla jotain perää. Mutta minun on todella vaikeaa nähdä, että feministit hieroisivat käsiään yhteen ja olisivat salaa tyytyväisiä poikien huonosta koulumenestyksestä.

      Itsehän vedin melko konformistisesti suomalaisen koulutusputken läpi. Peruskoulusta lukioon ja kaksvitosena maisteriksi.

  2. Taisin vähän innostua… Vähän tarkennuksena vielä omaan kommenttiini. En siis usko mihinkään matriarkaatin salaliittoihin. Tyytyväisyys on myös vähän huono sanavalinta. Parempi olisi syvä välinpitämättömyys. Esimerkiksi, aika usein nousee esille naisten kokemat hankaluudet työelämässä, määräaikaiset työsuhteet, hankaluudet sovittaa lastenhankinta uran kanssa jne. Lapsettomana miehenä miesvaltaisella alalla, mun on aika hankala ymmärtää uranaisten murheita. Suurin osa ongelmista tuntuu olevan itse asiassa ihan itseaiheutettuja. Kuitenkin, jos olisin urapoliitikko (tietyissä puolueissa), luonnollisesti määkyisin lauman mukana että jotain tarttis tehdä.

    Yllä olevaan liittyen, pidän itseäni aika rehellisenä. Minusta on siis aika absurdia, että valehteluun ja selkäänpuukottamiseen tottunut feministinen urapoliitikko loppujen lopuksi tekisi poikien ja miesten ongelmien hyväksi yhtään mitään, vaikka olisikin asian ottanutkin esille.

    Tässähän ei olisi mitään väärää, jos miesasiat olisivat poliittisesti korrekteja kokonaisuutena pienten pistehuomioiden sijaan. Ihan mielelläni äänestäisin sellaista poliitikkoa, joka suhtautuu intohimolla miesten ongelmiin. Valitettavasti miesasioita ei vaan voi hoitaa assosioitumatta johonkin Timo Hännikäisen perseilyyn. Feminismiähän ei tietysti sama koske. Siksi antifeminismi.

    1. En ole ihan varma mitä haluat tarkalleen sanoa. Syvä välinpitämättömyys poiken koulussa kokemiin ongelmiin saattaa olla perusteltu syytös feministejä kohtaan. Tosin luulen että viime vuosiin asti tuosta ei vain olla oltu koulumaailman ulkopuolella samalla tavalla tietoisia. Tai en minä esimerkiksi ainakaan ollut.

      Ehkä minä en vain suhtaudu feministeihin noin kokonaisuudessa tuollaisella hirvittävällä kyynisyydellä. Minusta on tavallaan jopa hieman kohtuutonta odottaa, että feministiaktiivien täytyisi samalla tarmolla laittaa energiaansa molempien sukupuolien ongelmien ratkomiseen. Siis meillä voi olla ihmisiä, jotka kannattavat aidosti kaikissa muodoissaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta silti omassa toiminnassaan yrittävät ratkoa ennen kaikkea tiettyjä oman sukupuolensa kokemia ongelmia, enkä näe tätä välttämättä mitenkään törkeänä.

      1. Tuli vähän tajunnanvirtaa ja antifeminististä tykitystä. Yritän tiivistää.

        Suurimpia vääryyksiä feminismiin ja feministeihin liittyen maltillistenkin, ei-feminististen näkökulmien demonisointi ja tälle kääntäen oman äärilaidan vuotaminen valtavirtaan. Ei minustakaan väärin ole ajaa oman viiteryhmänsä asioita, etenkään kun ei samalla tule vastustaneeksi toisen ryhmän vastaavia tavoitteita. Joskus näiden ryhmien edut ovat kuitenkin ristiriidassa ja keskustelua siitäkin pitäisi sietää. Feminismin tapauksessa ärsyttäviksi asian tekee kaksilla rattailla ajaminen. Tasa-arvoa kannatetaan periaatteessa, mutta ongelmia ratkotaan käytännössä vain naisten hyväksi.

        Ei mulla tähän lisättävää ole. Kiitän hyvistä vastauksista!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *