Parhaat teknologia-podcastit ja Diginen iltapäivä

Alkuvuodesta olen kuunnellut Areenasta uuttaa Diginen iltapäivä-podcastia jossa vekkuli mediapersoona Jani Halme sekä Tommy Saarinen pureutuvat digimaailman erilaisiin ilmiöihin. Viimeisimmissä jaksoissa on käsitelty uutisemediaa ja verkkokauppaa, mutta aiemmissa jaksoissa on käyty läpi myös mm. algortimeja, Instagramia ja tubetusta.

Halmeessa ehkä erityisesti miellyttää se, että hän onnistuu olemaan jonkinlainen teknologiaoptimisti ilman että vaikuttaisi täysin hyväuskoiselta hölmöltä tai puhtaalta myyntimieheltä. Ihan mukavaa että tällainen podcast-sarja on tuotettu nyt suomeksikin.

Näitä englanninkielisiä teknologia-podcasteja on tullut itse kuunnteltua aiemmin.

Kuvahaun tulos haulle roi radio on internet

Wired podcast

Amerikkalainen Wired on kirjoittanut teknologiasta ja Piilakson kulttuurista ja neljännesvuosisadan ja lehden linjassa on ehkä pari ripausta naiivia tekno-optimismia, mutta se on kuitenkin kova auktoriteetti teknologia-aiheisiin liittyen.

Britanian sisarlehden Wired podcastin kuunteleminen on viimeiset vuodet kuulunut viikko-ohjelmaani ja tuo on aika hyvä mixi vakavaa asiaa sekä uusia hilavitkuttimia. Tuota kuuntelemalla pysyy kyllä hyvin kärryillä teknologiamaailman ajankohtaisista asioista. Viimeisen vuoden ajan varsinaisen viikottaisen pää-podcastin ohella ulos on tullut myös hieman harvemmin ilmestyvä Upvote, jossa on pohditu ennen kaikkea teknologian ja politiikan suhdetta.

Reply all

Olen viitannut Gimletin mainioon Repy all-podcastiin muutaman kerran aiemminkin (netin härskeimmät huijaukset ja Internetajan ilmestyskirjan ratsastajat). Nuo kaksi jaksoa kertovat yhdessä aika hyvin mistä Reply allissa on kyse. Reply all on Guardianin lainauksen mukaisesti podcast internetistä ja modernista elämästä.

Toistuvia jaksojen rakenteita ovat super tech support jossa lähdetään ratkomaan kuuntelijoiden erikoisia teknologia-aiheisia ongelmia ja päädytään usein erikoisten nettihuijauksien jäljille, sekä Yes yes no, jossa yritetään epätoivoisesti selittää erilaisia meemejä.

 

Danny in the Valley

Vasta suht hiljattain löysin Danny in the Valley-podcastin, jossa pitkän teknologiatoimittaja Danny Fortson  haastattelee Piilaakson kuuminpia nimiä ja suurimpia auktoriteetteja. Tämän vuoden puolella haastateltavina ovat olleet mm. Bill Gates, Jimmy Wales ja Brian Chesky.

 

Satunnaisesti tullut kuunneltua myös Guardianin Chips with Everything- ja Economistin Babbage-podcasteja. Molemmat myös ihan hyviä ja laadukkaita teknologia-podcasteja, mutta ehkä hieman uutismaisia ja vähemmän räväköitä.

 

Making the world a better a place

Yritän vältellä äärimmäistä kyynisyyttää. Joihinkin Piilaksosta tuleviin juttuihin on kuitenkin vaikea olla suhtautumatta muuten kuin kyynisesti. Kuullessani uudesta tbh-sovelluksesta ja siitä, kuinka sitä markkinoidaan nuorten mielenterveyttä parantavana sovelluksena, tuli vähän oksennusta suuhun.

Thb julkaistiin vasta elokuussa ja on saatavilla ainostaan Yhdysvalloissa (eikä kai edes jokaisessa osavaltiossa), mutta sillä on silti jo 2,5 miljoona päivittäistä käyttäjää ja Facebook päättikin ostaa thb:n 100 miljoonalla dollarilla.

Facebook kai alkaa ainakin jossain nykyteinien piireissä olla areena, joka assosioituu vanhempien sukupolveen ja sen suosio on hieman laskenut teinin ja nuorten aikuisten keskuudessa. Facebook on ottanut tämän uhan vakavasti ja esimerkiksi mobiilisosovellusten rintamalla se on noussut aika kovaksi tekijäksi ja tbh-ostos vahvistaa osaltaan tätä asemaa entisestään.

Sovelluksessa teinit siis kirjautuvat sisään laittamalla koulunsa sekä luokkansa ja tuon jälkeen vastaavat porukassaan kysymyksiin kuten “Who is most likely to be president?” ja “Best person to go on a roadtrip with?”. Voittaja saa sitten palkinnoksi virtuaalisen helmen. Ajatuksena että kukaan teineistä ei saa sovelluksessa negatiivista palautta ja sovelluksen positiiviset viestit parantavat teinien  itsetuntoa ja tätä kautta mielenterveyttä.

Sovelluksen tekijät tietysti haluavat markkinoida tällaisilla positiivisilla mielikuvilla, mutta uskovatko jotkut oikeasti ajatukseen, että joidenkin sovelluksesta saamat helmet parantavat kokonaisuutena epävarmojen teinien minäkuvaa. Siis sillä että jotkut äänestetään kollektiivisesti ryhmän parhaiksi ja keitään ei ryhmän huonoimmaksi, olisi muka vain positiivisia vaikutuksia kaikkien teinien minäkuvaan?

Kieltämättä tutustuin tähän tbh-caseen nopeasti ja hyvin pintapuolisesti, mutta kyllä tässä tunnutaan taas lähestyvän parodiahorisonttia ja kuvittelisi, että tällaisten sovellusten tällaisia markkinointikommentteja nähtäisiin lähinnä HBO:n Silicon Valleyssa ja Yevgeni Morozovin ironisissa twiiteissä.