Uusateismista

Olen pari kertaa aloittanut Richard Dawkinsin kirjan Jumalharha, mutten ole päässyt kovin pitkälle. Päätin nyt ottaa tuon kuunneltavaksi äänikirjana ja tällä kertaa jaksoin lähes puoliväliin ennen kuin luovutin. En vain saa tästä kauheasti irti. Juujuu, uskonnot on melko perseestä ja kreationismissa ei ole mitään järkeä, mutta tarvitseeko ateismista tehdä ihan näin isoa numeroa. En välttämättä ole juuri mistään kauhean paljon eri mieltä Dawkinsin kanssa, mutta tämä ilmiöksi noussut uusateismi hieman tökkii. Minulla on myös varauksia sen suhteen, kuinka kovaa uskovaisia kannattaa tökkiä jos tarkoituksena on saada nämä meidän ateistien puolelle.

Ilmestyskirjan ratsastajat ja netin uusateistiäpärät

Kymmenisen vuotta sitten törmäsin netissä ensimmäistä kertaa Dawkinsin ja Hitchensin fanipoikiin ja taistelevaan uusateisimiin.  Nettikeskustelujen kontekstissa uusateismin sotilaissa myös häiritsi lievästi sanottuna yksisilmäinen muslimiviha ja aika suoraan rasismiin vertautuva ksenofobia, jossa uskontokuntaa(muslimeja) käsiteltiin aikalailla rotuun vertautuvana juttuna. Ilmestyskirjan neljä ateistista ratsastajaa( Dawkins, Dennet, Harris ja Hitchens) eivät itse menneet kovinkaan pitkälle tuohon suuntaan, mutta samaa ei voi sanoa näiden fanipojista ja uusateismista vaikutteita saaneista nettisotilaista.

 

Kuvahaun tulos haulle four horsemen new atheism

Sittemmin netin uusateismista on laajentunut erilaisia, melko myrkyllisiä, lähinnä antifeminismiin keskittyviä mutaatioita ja kulttuurigeenejä. Tuontyyppistä ajattelua oli ehkä nähtävissä netin uustateistisotureissa jo aiemmin, mutta viime vuosina tuo tuntuu räjähtäneen käsiin. Heppoisia hihhulivastustajia vastaan argumentoineet uusateistit alkoivat ehkä uskoa vähän liikaa omaan rationaalisuutensa ja monimutkaiset sosiaaliset rakenteet alettiin nähdä jumalan kaltaisena höpöhöpönä. Tai tuolta se näyttää kun katselee joidenkin uusateistien siirtymää antifemismin suuntaan.

Henkilökohtaisesti myös v:tuttaa tietyn ihmistyypin tarve tuoda esiin kuinka rationaalista heidän oma ajattelunsa on. Jos olet looginen ja rationaalinen, niin sen pitäisi tulla esiin ihan itsestään eikä pitäisi olla tarvetta erikseen sanoa sitä. Tuo saa lähinnä epäilemään, että puhujalla on turhan kova usko itseensä ja puolueettomuuteensa eikä hän edes yritä miettiä omia tiedostamattomia ennakkoasenteitaan.

Innoton ateismini

Toki juuri esim. Dawkinsin kentällä biologiassa, ja siihen kytkeytyvissä poliittisissa kysymyksissä varsinkin Amerikassa, jossa uskonto ollut isosti esillä poliittisissa kysymyksissä, on vahvalle uskonnonvastaiselle argumentaatiolle ollut tarvetta. Ja poliittisissa kysymyksissä minäkin otan tarvittaessa tiukan ateistisen kannan. Olen ollut aina ateisti ja erosin kirkosta parikymppisenä. Jos asioista lähdetään väittelemään, niin puolustan aika tiukasti ateismia ja pistän uskontojen etumerkiksi hyvin selkeästi miinuksen.

En tosin pidä uskovaisten itsetarkoituksellista loukkaamista hyödyllisenä. Uskovaisten loukkaamisen tulisi olla vain jonkin muun asian sivutuote. Vaikka uskovainen ei itse usein kykene tekemään eroa hänen uskontoonsa ja häneen itseensä kohdistuvan hyökkäyksen välille, niin meidän ateistien pitäisi kyetä hyökkäämään uskontoja ja niiden ilmenemismuotoja, eikä uskovaisia vastaan.

Uskon myös aidosti, että laajalle levinnyt ateismi antaisi paljon paremmat mahdollisuudet toimivamman maailman rakentamiseen. Kierosta ihmisyydestä ei saa koskaan suoraa ja ihminen pystyy monenlaiseen pahaan ilman uskontojakin, mutta uskontojen dogmaattisuus ja usko yhteen kiistattomaan totuuteen tekee niistä erityisen vaarallisia välineitä. Pitäisiköhän tässä taas kerran viitata Sir Isaiah Berlinin tekstiin Pursuit of ideal.

Jotenkin sitä toivoisi pystyvänsä elämään ympäristössä, jossa ateismia ei erityisemmin tarvitsisi tuoda esiin. Olen optimistinen ja uskon että yhtään pidempää aikaväliä katsottaessa uskontojen merkitys vähenee, mutta niiden kanssa nyt vaan joudutaan vielä elämään.

 

Huhtasaari, evoluutio, sananvapaus ja presidentinvaalit

Perususuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren ongelmallisesta evoluutiokäsityksestä on käyty jonkin verran keskustelua. Viimeksi pari päivää sitten IL-TV:n Päivärinta-ohjelmassa Huhtasaari totesi evoluutiosta seuraavasti: “Mä koen, että siinä on aukkoja ja kun mä olen itse uskovainen ja uskon raamattuun, niin uskon että ihminen on täällä tarkoituksella ja ihminen on luomakunnan kruunu”.

Lähdetään nyt liikkeelle ilmiselvistä asioista ja Huhtasaarelle ainakin puheissa tärkeistä uskonnon- ja sananvapaudesta. Suomessa saa luonnollisesti vapaasti kiistää evoluution aseman tieteellisenä faktana ja uskoa kreationismiin tai muihin hörhöilyihin. Näiden ajatusten puolesta saa myös propagoida. Tulisi kuitenkin olla ilmiselvää, että varsinkin tällaisia ajatuksia vastaan saa myös esittää kovaa ja henkilöönkin menevää kritiikkiä. Tämä on oikeastaan jopa aika olennainen osa sitä sananvapautta, josta Huhtasaari on myös pitänyt paljon ääntä.

Monet uskovaiset haluavat esittää, että uskonto on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Muiden ihmisten pitäisi pidättäytyä kritisoimasta uskontoa ja uskonnollisilla näkemyksillä tulisi olla jonkinlainen erityinen suoja. Eli jonkinlaisen laajan sananvapauskäsityksen näkökulmasta nämä haluavat rajoittaa ei uskovaisten sananvapautta uskonnonvapauteen vedoten.

Laura Huhtasaaren kaltaiset vähemmän radikaalit uskovaiset eivät yleensä sano tätä suoraan, mutta minun on vaikea tulkita Huhtasaaren taipumusta vedota uskonnonvapauteen muuten kuin juuri epäsuorana pyrkimyksenä rajoittaa muiden ihmisten sananvapautta. Kukaan ei ole käsittääkseni halunnut estää Huhtasaarta uskomasta kreationismiin tai edes kieltää siitä puhumista, ainostaan kritisoida näitä ajatuksia. Toki on toivottavaa, että pysyttäisiin asiassa ja hyökättäisiin uskonnollisia ajatuksia eikä uskovia henkilöitä tai ryhmiä vastaan kuten Lauran puoluetoverit usein tuppaavat tekemään.

Se missä suhtaudun jossain määrin sympaattisemmin Laura Huhtasaaren evoluutioaiheisiin näkemyksiin, on hänen kommenttinsa siitä, kuinka uskonto on hänen henkilökohtainen asiansa ja kuinka hän biologiaa opettaessaan pitäytyisi koulun opetussuunnitelmassa. Ihmisilllä on tosiaan uskonnonvapaus ja varsinkin jos uskonto  pysyy enemmän henkilökohtaisena asiana, jota ei aktiivisesti tuputeta muille tai yritetä tuoda sitä mukaan politiikkaan, niin silloin Huhtasaaren kaltaisen hihhulin ajatuksista ei välttämättä tarvitsisi edes tuoda niin näkevästi esiin.

Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat kuitenkin jonkinlainen ääritapaus. Presidentti on sellainen “arvojohtaja” että tuohon hommaan pyrkivien ihmisten arvomaailma on syytä tuoda esiin kokonaisuudessaan kaikkine ulottuvuuksineen. Siksi presidentiksi pyrkivien kohdalla on perusteltua kiinnittää jonkin verran huomiota myös uskonnollisiin näkemyksiin, vaikkei  ehdokas niitä itse kovin aktiivisesti toisikaan esiin.

Lisäksi Huhtasaaren esittämä evoluutionäkemykset kyllä yksinkertaisesti asettavat kysymyksiä siitä, miten tällaisia ajatuksia esittävä henkilö muodostaa mielipiteensä. On ihan relevanttia ainakin esittää kysymys, että jos henkilö ideologisista syistä kieltäytyy hyväksymästä tiukasti tutkittuja tieteellisiä perusasioita, missä määrin tällaisen henkilön harkintakykyyn kannattaa luottaa muissakaan asioissa.

En ole tällä hetkellä aivan varma kenen laariin sataa se, että Laura Huhtasaaren evoluutionäkemyksistä puhutaan mediassa. Toisaalta on varmasti niin, että perussuomalaisten kannattajista ja Öyhö-Lauran rajat kiinni-menoa sympatiseeraavista hyvin monet eivät erityisemmin pidä evoluution kieltämisestä ja kreationismista. Tässä mielessä kreationismista puhuminen saattaisi jollain tasolla vähentää tämän porukan intoa tukea Huhtasaarta ja perussuomalaisia.

Toisaalta suuri osa tästä porukasta tuppaa näkemään kaiken Huhtasaaren kritisoimisen median puolueellisuutena (tai SANANVAPAUDEN rajoittamisena). Ja osa tästä porukasta tuntuu jo Huhtasaaren suhteen ottaneen asenteen, että omista uskonnollisista näkemyksistä kiinnipitäminen on jotenkin lähtökohtaisesti arvostettavaa, olivat ne sitten sisällöltään millaista höpöhöpöä tahansa. Perussuomalaisten parempi identiteettipolitiikka on siis jossain määrin joustavaa ja monenlaista asiaa voidaan hyväksyä jos taustalla on riittävän maahanmuuttovastainen ja taantumuksellinen ajatusmaailma. Tuntuu, että aiemmin maahanmuttovastaisissa piireissä islamiakin kritisoineet uusateistit olivat kovassa huudossa, mutta nyt on kokonaisuutena otettu enemmän askelia mahdollisimman taantumuksellista konservatismia kohti.

Joten voi käydä niin, että evoluutiosta puhuminen jopa sataa Huhtasaaren laarin kun öyhöjengi tulkitsee sen taas merkiksi median mädänneisyydetstä ja KAKSOISTANDRDEISTA ja kaivaa tuon seurauksena vain omaa kulttuurisodan poteroansa vähän syvemmäksi. Pahimmillaan jotkut näistä ehkä vielä päätyvät jatkossakin vastaidentifikaation myötä antamaan tukensa evoluution kiistämiselle ja kristinuskoon kytkeytyville ajatuksille, jos ne vain ovat asioita, joista liberaalin demokratian kannattajat ovat eri mieltä.



Tiivistettynä Huhtasaaren evoluutionnäkemyksistä on presidentinvaalien yhteydessä perusteltua puhua, mutta niistä ei kannata puhua tarpeettoman paljon ja kannattaisi olla hyvin tarkka sen suhteen, mistä Huhtasaarta kritisoi ja miten.

Vastakkainasettelun aika on nyt? – Huhtasaari ja Maarit Feldt-Ranta

Vuoden alussa ajattelin, että 2018 presidentinvaalit tulevat olemaan hieman harmaa ja tylsä tapahtuma. Sauli Niinistö ei voittaisi vielä ensimmäisellä kierroksella mutta marssisi kuitenkin helposti toiselle kaudelle. Ennen kaikkea ajattelin, että presidentinvaaleihin liittyvät vaaliväittelyt tulevat olemaan luultavasti hieman tylsää katsottavaa. Enkä pitänyt tätä välttämättä edes valtaisan huonona asiana. Perussuomalaisissa tapahtunut vallankaappaus on muutenkin muuttanut Suomen politiista tilanneta ja nyt se on muuttanut myös presidentinvaalien asetelmia. Tynkäperussuomalaisten ehdokkaaksi valittu Laura Huhtasaari lähtee oletettavasti erottumaan (mahdollisesti Väyrystä lukuunottamatta) kaikista muista ehdokkaista jopa itsetarkoituksen räväköillä, törkeillä ja typerillä avauksilla. Huhtasaarella ja perussuomalaisilla ei näissä vaaleissa oletettavasti ole paljon hävittävää ja se tulee varmaan näkymään hävyttömänä käytöksenä. En pidä tätä hyvänä asiana, mutta näyttää että nyt vaalikamppailun dynamiikka määrittyy valitettavan suurelta osin Laura Huhtasaaren mukaantulon kautta.

Huhtasaari ja evoluutio

Huhtasaari on muutamastakin näkökulmasta ihan mielenkiintoinen ehdokas. Ensinnäkin hän on tavallaan aika tyylipuhdas nationalistisen taantumukselliston edustaja, muta ajattelussa on myös ripaus evankelistista republikaania, mikä on tullut esiin erityisesti evoluution epäilynä. Liittyy kyllä useisiin muihinkin keskusteluihin, mutta evoluutiokeskustelu nyt erityisesti on sellainen, että jo ryhtymällä keskusteluun annetaan pieni voitto evoluution epäilijöille.

Lyhyenä evoluutiokeskusteluun liittyvänä metakommenttina kuitenkin sanoisin, että joidenkin Huhtasaaren kannattajien kommentit siitä, kuinka Huhtasaarta näistä kommenteista kurmottavat henkilöt ovat väärässä, koska sananvapaus, on minusta hämmentävää. En ole ihan varma ymmärtävätkö argumenttia käyttävät tämän oikeasti itsekin, mutta se että sananvapauden puitteissa saa sanoa jotain, on vielä aika heikko puolustus omille sanomisille. Monissa keskusteluissa minua hämmentää tämä argumentaatio, jossa omien töräytyksien jälkeen sanoataan, että sananvapaus ja katsotaan sanavapauttaan harjoittavien kommentoijien rajoittavan alkuperäisen sanojen sananvapautta, kun kehtaavat kritisoida tätä.

Toiseksi Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat niitä harvoja hahmoja, joita voi  ihan perustellusti grillata kovaa ihan kaikista näiden tekemisistä ja sanomisista. Suomen presidentiksi pyrkivän pitää pystyä täsmällisesti erittelemään myös omat uskonnolliset käsityksenä ja se miten ne mahdollisesti vaikuttaisivat hänen toimintaansa presidenttinä. Tässä mielessä en pidä mitenkään kohtuuttomana, vaikka Huhtasaarta kurmotettaisiin aika kovaakin tämän uskonnosta ja vaikka sitten evoluutioonkin liittyvistä ajatuksista. Mutta minäkin ajattelen, että Huhtasaaren evoluutiokommentit eivät ole se olennaisin asia.

Suomalainen yhteiskunta ja sen viholliset

Toinen erityisen mielenkiintoinen juttu Huhtasaaren kohdalla on suhtautuminen Venäjään. Ympäri Eurooppaa nationalistinen taantumuksellisto esittää ajoittain jopa hävyttömän positiivisia kommentteja Venäjästä. Huhtasaarta on välillä haluttu verrata Le Peniin, joka esitti vaalikampanjansa aikana suomalaisesta näkökulmasta katsottuna pelottavankin positiivisia kommentteja Venäjästä. Suomessa ihmisillä on historiallista syistä omat epäilyksensä Venäjästä ja vaikka viime vuosina monet asiat ovat heittäneet häränpyllyä, eivät nationalistisen taantumuksellistonkaan edustajat kehtaa esittää Suomessa hävyttömän Venäjä-myönteisiä kommentteja, vaikka Putinin autoritäärinen politiikka ja vähemmistöjen kyykyttäminen lämmittäisikin.

Huhtasaari ehti kuitenkin heti vaalikampanjansa alkuun heittää ihan mielenkiintoisen kommentin Suomen puolustamisen vaikeudesta Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa. Varsinkin vielä viime vuosikymmennellä isänmaallisena itseään pitävät ihmiset olisivat tulkinneet tuon varmasti vähintään vaaraliseksi defaitismiksi, elleivät suorastaan suoranaiseksi maanpetturuudeksi. Vaikken pidä Huhtasaarta ihan suoranaisesti Venäjä-mielisenä pidän nykytilanteessa huolestuttavana ja “maanpetturuutena” kovin Venäjä-mielisiä lausuntoja. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon useimpia muita ehdokkaita positiivisemmin Huhtasaari kommentoi Venäjän tekemisiä. Ja vaikkei Huhtasaari olisikaan suoranaisesti venäjämielinen, mutta lähtee odotetulla tavalla rajusti hyökkämään Suomen nykymenoa vastaan, niin voi hyvin olla että hän saa silti virtuaalista tulitukea itärajan takaa. Yksi ensi vuoden presidentinvaalien mielenkiintoisin kysymys onkin, millaisia trollihyökkäyksiä nähdään ja missä määrin ne pyrkivät edistämään Laura Huhtasaaren (ja mahdollisesti jopa Paavo Väyrysen)  kampanjaa.

Median vastuusta

Mutta aiemmin mainitulla tavalla Huhtasaari tulee todennäköisesti heittelemään tarkoituksellisen epäkorrekteja ja jopa älyttömiäkin kommentteja, koska tuolla tavalla hän voi erota lähes kaikista muista ehdokkaista ja saada luultavasti paljon huomiota lehdistöltä. Muistaakseni Salla Vuorikoski kommentoi tästä hiljattain ihan hyvin jossain YLE:n haastattelussa, kuinka median pitäisi malttaa mielensä eikä lähteä liikaa juoksemaan Huhtasaaren töhöilyjen perässä.



Yleisen keskustelun tason ohella eniten Huhtasaaren ehdokkuudesta kärsii Sauli Niinistö. Niinistö olisi halunnut nähdä tylsän ja värittömän vaalitaistelun, jossa hän juuri mitään sanomatta olisi jatkanut toiselle kaudelle. Huhtasaari voi toki viedä suoraan ääniä Niinistöllä ja kunnon kultuurisodan lietsonalla saada taakseen myös kasan muussa tapauksessa nukkuvia äänestäjiä. Ehdokkuudellaan Huhtasaari kuitenkin levittää taistelukenttää, jolloin monille syntyy myös tarve äänestää Huhtasaarta vastaan, ja jos Niinistö ei asemoidu tässä riittävän selkeäksi vastakohdaksi Huhtasaarelle, niin muut ehdokkaat sen kyllä tekevät, jolloin Huhtasaaren ehdokkuus tavallan vie Niinistön ääniä molemmilta puolilta. Ja jos kulttuurisota dominoi vaalikeskusteluja, voi se myös tehdä Matti Vanhasesta vielä selvemmin harmaan taustatapetin.

Feldt-Ranta vs Haavisto

Tähän mennessä on näyttänyt, että Niinistön ohella Huhtasaaren selkein symmetrinen vihollinen olisi Pekka Haavisto. Erinäiset nimeltämainitsemattomat netin persuhenkiset roskamediat ovatkin jo lähteneet pienimuotoiseen lokakampanjaan Haavistoa vastaan. Kaikista ehdokkaista Pekka Haavisto olisi tällä hetkellä vahvimmin menossa toiselle kierrokselle haastamaan Niinistöä ja osittain tämä arvio pohjautuu myös koko vihreän puolueen viimeaikaiseen nousukiitoon. Vassareiden Merja Kyllönen on aidosti mainio esiintyjä ja ihan osaavanoloinen politiikko, joka varsinkin toisenlaisessa tilanteesa voisi saada kovaakin hypeä taakseen. Tällä hetkellä kuitenkin vaikea nähdä, että hänellä olisi mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle.

Huhtasaaren ohella Haaviston kovin haastaja saattaakin tulla SDP:stä. Kuuntelin eilen pari suomalaiseen politiikkaan keskittyvää podcastia(Politbyroo ja Vihreä Särmiö), joissa molemmissa spekuloitiin että Marit Feldt-Ranta olisi vahvimmilla SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Lähden nyt siitä, että Marit Feldt-Ranta tosiaan valitan SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

Jos demarit saavat koneensa jollain lailla käyntiin ja Feldt-Ranta saa taakseen koko puolueen ja mahdollisesti jotain muitakin äänestäjiä, vienee hän ääniä suoraan Pekka Haavistolta ja tässä mielessä yksi vaalien keskeinen taistelu saatetaan käydä Haaviston ja Feldt-Rannan välillä. Jos Haavisto onnistuisi repimään gallupeissa riittävän suuren kaulan Feldt-Rantaan nähden ennen vaaleja, voi olla että lopuistakin äänestäjistä osa keikahtaisi Haaviston puolelle.



Toisaalta voi käydä niin, että Haavisto ja Feldt-Ranta päätyvät jakamaan melko tasaisesti heidän välillään miettiviä äänestäjiä, jolloin Huhtasaaren mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle parantuvat selvästi, varsinkin tilanteessa jossa Paavo Väyrynen ei ole kisassa mukana.

Vielä ei kannattaisi ehkä spekuloida näin pitkälle, mutta tällä ehdokaskattauksella alkaa mielestäni jo rakentua tiettyä strategisia asetelmia.

Islamilaisen maahanmuuton 3 ongelmaryhmää – 1. Ghetot, köyhyys ja segregaatio

Harvasta asiasta on viimeisen kymmenen vuoden ajan kirjoitettu niin paljon kuin islamista ja maahanmuutosta sekä näihin asioihin liittyvistä ongelmista. Kukaan ei voi kiistää etteikö näihin liittyisi ongelmia, jotka ovat varsinkin joissain paikoissa melko vakaviakin. Ongelmien laajuudesta ja ratkaisukeinoista voidaan kiistellä, mutta jotta näitä ongelmia voitaisiin ratkaisa tehokkaasti, olisi hyvä tehdä tiettyjä erotteluja.

Ongelmat jotka liittyvät muslimimaista tulevaan maahanmuuttoon, voidaan yrittää ryhmitellä kolmeen eri kategoriaan.

  1. Ghetot, köyhyys ja segregaatio
  2. Vanhoilliset ja epäliberaalit ajattelumallit
  3. Terrorismi, jihadismi, ja wahabsmi

Nämä asiat eivät ole täydellisen erillään toisistaan, mutta ongelmien ratkaisemista ajatellessa niitä ei kannata yleensä katsoa yhtenä klönttinä. Kirjoitan nyt lyhyesti ensimmäisestä kategoriasta.

Ghetot, köyhyys ja segregaatio

Yksi ongelma muodostuu niistä asioista, jotka ovat aina enemmän tai vähemmän läsnä kun köyhempiä ihmisiä muuttaa merkittävissä määrin paikasta toiseen. Köyhät ihmiset segregoituvat tietyile alueille, joissa on työttomyyttä, turvattomuutta ja keskimääräistä vakavampia ongelmia rikollisuuden kanssa. Näitä asioita on tapahtunut lukuisisa Euroopan kaupungeissa.

Näiltä osin ongelmat eivät kuitenkaan ole  fundamentaalisesti erilaisia kuin ei-islamilaisten maahanmuuttajien tapauksessa tai syrjäytyneen kantaväestön kohdalla. Siksi näiden ongelmien liittäminen suoraan islamiin estää näkemästä ongelmien kaikki syitä kunnolla. Usein maahanmuuttokriittisissä keskusteluissa maahanmuuttajalähiöiden rikollisjengit tai mellakointi esitetään jonkinlaisena intifadana, mikä on aikalailla täysin virheellinen tapa käsitellä asiaa. Näillä nuorille vanhempien ajatusmaailma tuntuu hyvin vieraalta ja Muhammedin sijaan roolimallina on enemminkin 50 Cent, Booba tai Bushido. Ranskalainen Olivier Roy kuvaili aihepiiriä hyvin 10 vuotta sitten Ranskan mellakoiden yhteydessä.

In these ghettos, and contrary to what is often said about multiculturalism, the youth share a common Western urban street culture. They wear expensive sneakers and track suits with designer logos. Street wear and hoods are the common fashion patterns of the youth underclass all over the West. They listen to hip-hop and rap, eat fast-food, hallal or not. They want to be part of the consumer society, even as predators.

The suburban riots in France have more to do with the inability to cope with a ghettoized young generation underclass than with Islam.

Voisi muuten todeta, että nämä Ranskan historiallisen vakavat lähiömellakat tapahtuivat jo 10 vuotta sitten ja ajateltiin, että tämä on uusi normaalitila. Koko ajan tullaan näkemään vain pahempia mellakoita. Ongelmat eivät ole kadonneet, ja pienempiä mellakoita on nähty, mutta 10 vuoteen ei ole nähty mitään vastaavan kokoluokan mellakointia.

Mutta kun mietitään köyhyyttä, ghettoutumista, segregaatiota ja rikollisuutta, kannattaisi miettiä pääsääntöisesti muita asioita kuin uskontoa.