Boys who use dildos and girls witch cock rings

Viimeisten parin vuoden aikana transuilu on noussut aiempaa isommin esiin mediassa. Hieman samalla tavalla kuin feminismistä puhuttaessa, kyse on kuitenkin myös siitä, että konservatiivisemmat ihmiset (esim. case Jordan Peterson) valittavat ilmiöstä, nostavat öyhötyksellään pieniä nettimyrskyjä ja sen jälkeen valittavat, että aihepiiristä puhutaan liikaa. Eikö meillä muka ole tärkeämpikin asioita mietittävänä?

Yksi relevantti pointti transuilusta puhuttaessa on tosiaan ehkä se, että transseksuaalit muodostavat varsin pienen osan väestöstä. Esim. nopealla googlauksella Yhdysvaltain väestöstä 0.6% arvioitiin transseksuaaleiksi. Tässä suhteessa voi olla perusteltua sanoa, että aihepiiri on saanut suhteettoman suuremman roolin mediassa, mutta kuten monissa kulttuurisotaan liittyvissä kysymyksissä, transseksualisuuteen liittyvät jutut symboloivat laajempia asioita, mikä myös usein tekee itse aiheesta keskustelemisen hankalammaksi.

Lisäksi lienee syytä sanoa, ettei ajatus siitä, kuinka pienen vähemmistön asemaan ja oikeuksiin tarvitse kiinnitää ollenkaan huomiota siksi, että kyseessä on pieni vähemmistö kestä mielestäni minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Pitäisi pystyä vähintään kertomaan, miten pienen vähemmistö oikeuksien edistäminen olisi pois enemmistöltä, tai pieneen vähemmistön auttamiseen käyttettäisiin suhteettoman paljon resursseja. Paternalismi joitain itsensä transseksuaaleina pitäviä kohtaan pitäisi myös pystyä perustelemaan aika aukottomasti. En ole varsinaisesti liberaristi, mutta ihmisillä pitäisi aika totaalinen kontrolli omasta kehostaan

Heijastelen transseksuaalisuuteen liittyvää keskustelua myös omaan taustaani siinä suhteessa, että olen nuorehko pääkaupunkiseudulla kasvanut maisteri ja olen elänyt aikuisikäni jossain määrin “liberaalissa kuplassa”. Homoseksuaalisuus on tuntunut olevan hyvin laajasti hyväksytty ja ymmärretty juttu, mutta transseksuaalisuus on ollut aikalailla ilmiö, josta ei kuullut juuri missään juuri mitään. Minäkään en olisi ehkä vielä reilu vuosi sitten sanoa siitä yhtään mitään.

Ja ehkä juuri tässä suhteessa minulla vahva epäilys, ettei suurimmalla osalla ihmisistä ole kovinkaan kummoista ymmärrystä, mistä transseksuaalisuudesta on kyse. Omakin selkäydinreaktio monenlaista transuilua nähdessäni on lievä iljetys ja luulen että tuo koskee (ainakin) monia (heteromiehiä) ja siksi minulla vahva arvio, että monilla transuilua pelkäävillä reaktioi perustuu ihan vain tuohon. Lienee sanomattakin selvää, että oma iljetys ei ole kovin hyvä argumentti transseksuaalien oikeuksien vastustamiseen.

Transuilu on laajemmassa tarkastelussa tosiaan melko pieni ilmiö, joka koskettaa suhteellisen pientä osaa väestöstä. Mutta jos tämä aihepiiri nousee nykyistä enemmän kulttuurisodan symbolisesti tärkeäksi kysymykseksi, täytyy julkisessa keskustelussa sekä miettiä tarkkaan miten asiasta agumentoidaan sekä pysyä tiukasti faktoissa.

Iljettävä homot ja Pride-kokemus 2017

Kävelin asemalle ja huomasin matkalla, että parin kuppilan eteen oli pistetty sateenkaariliput. Asemalla huomasin myös kasan porukkaa, joiden seksuaalisesta suuntautumisesta uskaltaisin tehdä aika varmoja arvioita puhtaasti ulkonäön perusteella. Junaan astuttuani googlailin ja selvisi että kotikaupungissani on juuri startannut Pride-viikko.

Olen ollut koko pienen elämäni passiivisen innoton homojen oikeuksien tukija. En ole itse satunnaisia arkielämän keskusteluja lukuunottamatta pistänyt millään lailla tikkua ristiin homojen oikeuksien puolesta ja koko transgenderblender-skene on mennyt minulta aika täydellisesti ohi. Pride-kulkueen kaltaiset masatapahtumat ovat ylipäätän asioita, joita tuppaan välttelemään. Vähemmistöjen oikeuksista huolehtiminen on kuitenkin sinällään tärkeä juttu, ja seksuaalivähemmistöjen asema aika hyvä mittari kertomaan laajemminin yhteiskunnan suvaitsevaisuuudesta ja asenteista. Jotenkin minulle seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoinen aseman pitäisi nykytilanteessa olla autommattinen asia, jonka erityiseen huomiomiseen ei edes pitäisi olla tarvetta. Tämä ei toki todellisessa elämässä pidä paikkaansa ja siksi seksuaalivähemmistöjen asemasta huolehtiville liikkeille on oma paikkansa.

Varsinkin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta myös muualla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kasvaneet suureksi symboliseksi taisteluksi liberaalien ja konservatiivien välillä. Konservatiiveilla on tämän seurauksena sitten tapana sanoa, että liberaalit keskittyvät vain melko pienten vähemistöjen aseman edistämiseen eivätkä välitä tärkeämmistä isoista kysymyksistä. Argumentti olisi uskottavampi jos konservatiivit eivät itse käyttäisi niin paljon aikaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien blokkaamiseen. Kaikkien kannalta olisi varmaan parempi jos ne epäolennaiset homojen oikeudet pistettäisiin kuntoon ja voitaisiin sitten keskittyä niihin tärkeämpiin asioihin. Käytännössä monet konservatiiviset toimijat kuitenkin keräävät paljon ääniä vetomalla ihmisen primitiivisiin iljetysreaktioihin.

Konservatiivisesti suuntautuneet ihmiset saattavat helposti sanoa, että jonkinlainen iljetys on biologisessa tai evoluutipsykologisessa tarkastelussa ihmiselle luonteva reaktio. Luulen että tämä pitää jollain tasolla jopa paikkansa ja voin myöntää, että välillä jonkinlainen selkäydinreaktioni mielestäni härskiin homoiluun ja varsinkin transuiluun on tietynlainen iljetys. Kykenen heti ajattelemaan, että se on virheellinen ajattelutapa, tai sillä ei missään nimessä ainakaan voi perustella näiden ihmisten oikeuksien rajoittamista, mutten usko että millään koulutuksella onnistuisin täysin irtaantumaan siitä primitiivisestä inhosta joka minussa saattaa välittömästi syntyä. Mutta samalla tavalla kuin primitiivinen selkäydinreaktioni esimerkiksi työelämässä olisi kutsua toista osapuolta idiootiksi tai pahimillaan lyödä tätä turpaan, niin myös homoilun kohdalla ei pitäisi antautua ensimmäisten tunteiden vietäväksi, tuoda niitä näkyvästi esiin, tai edes tukea kulttuuria, jossa ei pyritä välttämään ensimmäisiä vihamielisiä primitiivisiä tunnereaktioita.

Omaan löyhästi liberalistiseksi mieltämääni ajatteluun kuuluu nimenomaan refletio ja se ettei heittäydy ensimmäisten tunteiden vietäväksi. Se että jokin olisi biologian pohjalta luonnollista on minusta vielä todella huono argumentti yhtään millekään. Tuskin tulen tulevaisuudessakaan osallisumaan prideihin tai mitenkään aktiivisesti etsiytymään toimintaan seksuaalivähemmistöjen edustajien tai niiden asiaa ajavien ihmisten kanssa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöjen oikeus toteuttaa itseään vapaasti symboloi ja niitä asioita, joiden ansiosta kaikilla ihmisillä vapaus ja mahdollisuudet elää onnellisesti haluamallaan tavalla .Cheers!