Huhtasaari, evoluutio, sananvapaus ja presidentinvaalit

Perususuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren ongelmallisesta evoluutiokäsityksestä on käyty jonkin verran keskustelua. Viimeksi pari päivää sitten IL-TV:n Päivärinta-ohjelmassa Huhtasaari totesi evoluutiosta seuraavasti: “Mä koen, että siinä on aukkoja ja kun mä olen itse uskovainen ja uskon raamattuun, niin uskon että ihminen on täällä tarkoituksella ja ihminen on luomakunnan kruunu”.

Lähdetään nyt liikkeelle ilmiselvistä asioista ja Huhtasaarelle ainakin puheissa tärkeistä uskonnon- ja sananvapaudesta. Suomessa saa luonnollisesti vapaasti kiistää evoluution aseman tieteellisenä faktana ja uskoa kreationismiin tai muihin hörhöilyihin. Näiden ajatusten puolesta saa myös propagoida. Tulisi kuitenkin olla ilmiselvää, että varsinkin tällaisia ajatuksia vastaan saa myös esittää kovaa ja henkilöönkin menevää kritiikkiä. Tämä on oikeastaan jopa aika olennainen osa sitä sananvapautta, josta Huhtasaari on myös pitänyt paljon ääntä.

Monet uskovaiset haluavat esittää, että uskonto on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Muiden ihmisten pitäisi pidättäytyä kritisoimasta uskontoa ja uskonnollisilla näkemyksillä tulisi olla jonkinlainen erityinen suoja. Eli jonkinlaisen laajan sananvapauskäsityksen näkökulmasta nämä haluavat rajoittaa ei uskovaisten sananvapautta uskonnonvapauteen vedoten.

Laura Huhtasaaren kaltaiset vähemmän radikaalit uskovaiset eivät yleensä sano tätä suoraan, mutta minun on vaikea tulkita Huhtasaaren taipumusta vedota uskonnonvapauteen muuten kuin juuri epäsuorana pyrkimyksenä rajoittaa muiden ihmisten sananvapautta. Kukaan ei ole käsittääkseni halunnut estää Huhtasaarta uskomasta kreationismiin tai edes kieltää siitä puhumista, ainostaan kritisoida näitä ajatuksia. Toki on toivottavaa, että pysyttäisiin asiassa ja hyökättäisiin uskonnollisia ajatuksia eikä uskovia henkilöitä tai ryhmiä vastaan kuten Lauran puoluetoverit usein tuppaavat tekemään.

Se missä suhtaudun jossain määrin sympaattisemmin Laura Huhtasaaren evoluutioaiheisiin näkemyksiin, on hänen kommenttinsa siitä, kuinka uskonto on hänen henkilökohtainen asiansa ja kuinka hän biologiaa opettaessaan pitäytyisi koulun opetussuunnitelmassa. Ihmisilllä on tosiaan uskonnonvapaus ja varsinkin jos uskonto  pysyy enemmän henkilökohtaisena asiana, jota ei aktiivisesti tuputeta muille tai yritetä tuoda sitä mukaan politiikkaan, niin silloin Huhtasaaren kaltaisen hihhulin ajatuksista ei välttämättä tarvitsisi edes tuoda niin näkevästi esiin.

Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat kuitenkin jonkinlainen ääritapaus. Presidentti on sellainen “arvojohtaja” että tuohon hommaan pyrkivien ihmisten arvomaailma on syytä tuoda esiin kokonaisuudessaan kaikkine ulottuvuuksineen. Siksi presidentiksi pyrkivien kohdalla on perusteltua kiinnittää jonkin verran huomiota myös uskonnollisiin näkemyksiin, vaikkei  ehdokas niitä itse kovin aktiivisesti toisikaan esiin.

Lisäksi Huhtasaaren esittämä evoluutionäkemykset kyllä yksinkertaisesti asettavat kysymyksiä siitä, miten tällaisia ajatuksia esittävä henkilö muodostaa mielipiteensä. On ihan relevanttia ainakin esittää kysymys, että jos henkilö ideologisista syistä kieltäytyy hyväksymästä tiukasti tutkittuja tieteellisiä perusasioita, missä määrin tällaisen henkilön harkintakykyyn kannattaa luottaa muissakaan asioissa.

En ole tällä hetkellä aivan varma kenen laariin sataa se, että Laura Huhtasaaren evoluutionäkemyksistä puhutaan mediassa. Toisaalta on varmasti niin, että perussuomalaisten kannattajista ja Öyhö-Lauran rajat kiinni-menoa sympatiseeraavista hyvin monet eivät erityisemmin pidä evoluution kieltämisestä ja kreationismista. Tässä mielessä kreationismista puhuminen saattaisi jollain tasolla vähentää tämän porukan intoa tukea Huhtasaarta ja perussuomalaisia.

Toisaalta suuri osa tästä porukasta tuppaa näkemään kaiken Huhtasaaren kritisoimisen median puolueellisuutena (tai SANANVAPAUDEN rajoittamisena). Ja osa tästä porukasta tuntuu jo Huhtasaaren suhteen ottaneen asenteen, että omista uskonnollisista näkemyksistä kiinnipitäminen on jotenkin lähtökohtaisesti arvostettavaa, olivat ne sitten sisällöltään millaista höpöhöpöä tahansa. Perussuomalaisten parempi identiteettipolitiikka on siis jossain määrin joustavaa ja monenlaista asiaa voidaan hyväksyä jos taustalla on riittävän maahanmuuttovastainen ja taantumuksellinen ajatusmaailma. Tuntuu, että aiemmin maahanmuttovastaisissa piireissä islamiakin kritisoineet uusateistit olivat kovassa huudossa, mutta nyt on kokonaisuutena otettu enemmän askelia mahdollisimman taantumuksellista konservatismia kohti.

Joten voi käydä niin, että evoluutiosta puhuminen jopa sataa Huhtasaaren laarin kun öyhöjengi tulkitsee sen taas merkiksi median mädänneisyydetstä ja KAKSOISTANDRDEISTA ja kaivaa tuon seurauksena vain omaa kulttuurisodan poteroansa vähän syvemmäksi. Pahimmillaan jotkut näistä ehkä vielä päätyvät jatkossakin vastaidentifikaation myötä antamaan tukensa evoluution kiistämiselle ja kristinuskoon kytkeytyville ajatuksille, jos ne vain ovat asioita, joista liberaalin demokratian kannattajat ovat eri mieltä.



Tiivistettynä Huhtasaaren evoluutionnäkemyksistä on presidentinvaalien yhteydessä perusteltua puhua, mutta niistä ei kannata puhua tarpeettoman paljon ja kannattaisi olla hyvin tarkka sen suhteen, mistä Huhtasaarta kritisoi ja miten.

Muutama täky sananvapaudesta

Sananvapaudesta on taas puhuttu jonkin verran viime aikoina. Viimeisen noin 10 vuoden aikana sananvapaudesta on muotoutunut keskeinen keppihevonen nationalistisen taantumukselliston argumentoinnissa, enkä siis tarkoita tällä, että tämän porukan kommentit olisivat aivan virheellisiä. Henkisesti keskenkasvuisten nettisoturien tapaan minulla ei ole tarvetta väittää, että “viholliseni” ovat aina täysin väärässä kaikessa.

Amerikan kampuksilla meno on ollu viime vuosina joissain tapauksissa hieman outoa. Olen myös sitä mieltä, että kynnys antaa tuomioita lakituvassa tulisi olla todella, todella, todella korkea. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että länsimaissa olisi käynnissä sananvapauden kriisi. Toki Trump totesi hiljattain, että: “It frankly disgusting the press is able to write whatever they want”. Lännessäkin jotkut ihailevat oman maansa vapaata lehdistöä kovalla kädellä hiljentäneitä Putinia ja Orbania. Tämä on tietysti huolestuttavaa, mutta  esim. Dave Rubin tai Laura Huhtasaari touhottavat kuitenkin ihan muista tapahtumista sananvapaudesta puhuessaan.

Sananvapauteen vetoaminen on nationalistisen taantumukselliston tapauksessa yleinen strategia. Sanotaan jotain tarkoituksellisen provosoivaa tai törkeää ja kun siihen vastataan, viedään keskustelu sananvapauteen ja esitetään, että minun sananvapauttani halutaan rajoittaa. Ja tämä on sinänsä hyvä strategia, koska käytännössä kukaan ei koskaan halua sanoa, että haluaisi rajoittaa sananvapautta ja jos keskustelu siirtyy varsinaisesta aiheesta ja törkeästä käytöksestä sananvapauteen, on se jo voitto tälle porukalle, kun se pääsee esittämään sorrettua uhria.

Sananvapaus ei kuitenkaan voi koskaan käytännössä olla absoluuttisen täydellistä. Aikalailla jokainen täydellä pakalla pelaava on varmaan samaa mieltä, ettei väkivallalla uhkailu tai valheellisten pedofiiliasyytösten levittäminen kuulu sananvapauden piiriin. Mutta sananvapauteen liittyvä nettikeskustelu tuntuu ylipäätään suht harvoin edes liippaavan varsinaista lainsäädäntöä. Wikipediassa sananvapaudesta kirjoitetaan seuraavasti.

Esimerkiksi Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä.[2] Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapaus on oikeus, joka sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.

En ole libertaristi, mutta jollain tavalla libertaristinen tulokulma on ehkä hyödyllinen tapa lähestyä sananvapautta. Eli sananvapaus tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, ettei valtiovalta sensuroi tai rankaise ihmisiä näiden sanomisista. Tämä on välttämätön edellytys sananvapaudelle, mutta voidaan tietysti esittää, että tämä on vielä riittämätöntä todellisen sananvapauden toteutumiseksi. Keskeinen osa sananvapautta on kuitenkin kiistatta se, ettei valtiovalta rankaise ihmisiä näiden sanomisten takia. Tällainen puhtaasti negatiiviseen vapauskäsitykseen pohjautuva ajatus on kuitenkin selkeä ja pohja muille keskusteluille aiheesta.

Free Speech

Kun sananvaputta lähdetään määrittelemään tätä laajemmin, päädytään kuitenkin hankalammalle alueelle. Vaikka jonkinlaisessa negatiivisen vapauden vallitessa sinulla olisi oikeus sanoa haluamasi asiat, voi tämä käytännössä olla vaikeaa kun mietit, miten muut ihmiset reagoivat sanomisiisi. Mutta pitäisikö näiden toisten ihmisten sananvapautta rajoittaa? Tämä vaikuttaa minusta usein olevan esimerkiksi Huhtasaaren ja nationalistisen taantumukselliston tulokulma.

Kyllä, sinulla on hyvin laajoissa puitteissa lupa töräytellä mitä haluat, mutta se että sinulle vastataan ikävällä tavalla, ei tarkoita että sananvapauttasi rajoitetaan. Vai haluatko vakavalla naamalla sanoa, että näiden muiden ihmisten sananvapautta pitäisi rajoittaa, jotta sinun sananvapautesi toteutuisi jonkinlaisessa laajimmassa mahdollisessa positiivisen vapauden mielessä.

Tavallaan voidaan tietysti ajatella, että muut haluavat, ettet sanoisi asioita, joita olet sanonut ja pyrkivät “rajoittamaan sananvapauttasi”. Ja jos koet, että olet joutunut agression kohteeksi, niin onneksi olkoon, olet ehkä tajunnut, mitä joidenkin feministien, social justice warriorien ja suvakkien käyttämä Mikroaggressio saattaisi esimerkiksi tarkoittaa. Mutta jos olet sitä mieltä, että regointi töräyttelyysi rajoitta sananvapauttasi ja oikeuksiasi, niin varmaan myös ymmärrät, että aika monenlaiset vähemmistöihin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvat sanomiset ja tekemiset rajoittavat näiden ihmisten vapautta sanoa, mitä he oikeasti haluaisivat sanoa.

Jos sananvapaudella tarkoitetaan muutakin kuin vapautta rikostuomioista ja valtion harjoittamasta sensuurista, niin usein kollektiivisesti väistämättä jossain määrin rajoitetaan jomman kumman tai molempien osapuolien sananvapautta. En kuitenkaan tiedä kuinka mielekästä tätä on pitää sananvapauden rajoittamisena. Ihmisten välisessä kommunikaatiossa on aina kirjoittamattomia sääntöjä ja niitä voi rikkoa, mutta silloin pitäisi myös kyetä kestämään kovia ja joskus epäreilujakin vastareaktioita.

 

Ps. Jos jaksoit lukea tämän loppuun asti ja olet jostain eri mieltä, niin kuulisin mielelläni missä olen mielestäsi väärässä.