Kaikki valehtelevat ja Google tietää sen

Stephens-Davidowitz has used data from the internet — particularly Google searches — to get new insights into the human psyche

En ole viime aikoina jaksanut kauheasti lukea, mutta nyt päätin ottaa äänikirjana kuuneltavaksi Seth Stephens-Davidowitzin tuoreen bestsellerin Everyboy lies. Kirjan loppupuolella Davidowitz mainitsee esikuvakseen Steve Levittin sekä Freakonomicsin ja vähän samanlaisesta menosta tässäkin kirjassa on kyse. Osoitetaan suurelle yleisölle viihteellisellä tavalla, kuinka data ja kvantitatiiviset menetelmät voivat tuoda yllättävillä tavoilla uutta ja mielenkiintoista tietoa moniin asioihin.

Mutta nyt reilu 10 vuotta Freakonomicsin jälkeen tutkimusaineistot on kerätty netistä ja ne ovat vähän eri kokoluokkaa kuin vielä 2000-luvun alussa. Buzzword Big dataa on käytetty viime vuodet tarpeettomankin paljon, mutta kuten monissa trendisanoissa, tässäkin on taustalla ihan oikeasti merkittävä ilmiö. Se että virtuaalimaailmassa monia asioita on helppo mitata täsmällisesti ja kehittynyt teknologia mahdollistaa muuallakin uudenlaisen asioiden kvantifioimisen, on  iso juttu.

Kuvahaun tulos haulle everybody lies davidowitz

Davidowitz tajusi useimpia muita aiemmin jo lähes vuosikymmen sitten, että Googlen valtaisat datamassat ihmisten rehellisistä ja suodattamattomista nettihauista tuottavat uudella tavalla mieleniintoisen ikkunan maailman, johon perinteisillä kyselytutkimuksilla ei olla päästy. Kirjoittajamme menee jopa niin pitkälle, että pitää Google-hakuja kaikkien aikojen parhaana tutkimusmaterialina, eikä tuo välttämättä edes ole kauhean suurta liioittelua.

Ihmisillä on usein jopa nimettömissä kyseilyissä taipumuksena vältetellä ikävien totuuksien kertomista itsestään ja liioitella positiivisia juttuja. Toki Google-hakujen yhteydessä mahdollisesti painottuvat asiat, joista ei kehdata keskustella muiden ihmisten kanssa ja tämä on kirjoittajankin myöntämällä tavalla syytä ottaa huomioon.

Kirjan työnimenä oli How big is my penis ja kirjassa on aika paljon seksuaalisuuteen ja pornoon liittyviä juttuja. Se että miehet tekevät ihan helvetisti penikseen kokoon liittyviä hakuja ja naiset googlailevat järjettömästi alapäähänsä, perseeseen ja tisseihin liittyviä asioita, ei ole kauhean yllättävää, mutta onpahan tuokin nyt todistettu. Davidowitz pääsi kuitenkin käsiksi myös PornHubin dataan. Erilaisten fetissien yleisyys ja esimerkiksi se, että yllättävän monet naiset katselevat väkivaltaista tai rajusti naisia alistavaa pornoa, on ihan mielenkiintoista, mutta tuo data toi valoa myös muihin keskusteluihin.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa konservatiivisten ja liberaalien osavaltioiden välillä on monia tutkimuksia katsottaessa aika isoja eroja siinä, kuinka paljon näissä on homoja. Mutta jos katsotaan tilastoja homopornon katsomissta netissä, katoavat konservatiivisten ja liberaalien osavaltioiden erot suurelta osin. Molemmissa tapauksissa homoseksuaaleja näyttäisi olevan noin 5% väestöstä.

Pornoon liittyvät haut näyttävät myös korreloivan hyvin vahvasti työttömäksi päätymisen kanssa, oletettavasti sen seurauksena pornon katselu on niitä asioita, johon työttämäksi jäänet alkavat kasvanutta vapaa-aikaansa käyttää. Jos siis yrittää ennakoida työttömyyslukuja ennen kuin ne on virallisesti raportoitu, kannattaa ilmeisesti yhtenä mallin muuttujana käyttää pornoon liittyvien hakujen määrässä tapahtuneita muutoksia.

Kirjan alkupuolella esitellään myös kuinka huolestuttavan yleisiä erilaiset negatiivisia stereorypioita vilisevät nigger-haut olivat “rasismin-jälkeisellä” Obaman aikakaudella ja kuinka vahvasti Trumpin esivaalimenestys korreloi rasististen hakujen alueellisen jakauman kanssa. Nimenomaan esimerkiksi erilaisia rasistisia ennakkoluuloja ei helposti tuoda esiin edes anonyymeissä kyselyissä, mutta Google-hakuja tehtäessä tätä ei mitenkään piilotella. Hieman häiritsevää oli myös sinänsä ei niin yllättvä tieto, että osavaltioissa ja alueilla, joissa abortin hankkiminen on erityisen vaikeaa, googletaan selvästi enemmän tietoa henkarilla tehtävästä oman käden abortista.



Välillä tuntui, että tässä kirjassa yritettiin vähän itsetarkoituksellisesti käyttää rajuja esimerkkejä aihepiireistä, jotka herättävät paljon tunteita. Tuo oli kuitenkin napakka ja viihdyttävä kokonaisuus, jota voi suositella jos etsii vähän kevyempaa luettavaa big datan liittyen.

Big datan pimeä puoli – Weapons of math Destruction, Cathy O’Neil

Tapetaan kaikki normaalit

Vimeisen reilun kuukauden olen hypistellyt rakkaassa kirjakaupassani Angela Naglen tuoretta kirjaa Kill all the Normies: Online Culture Wars From 4Chan And Tumblr To Trump And The Alt-Right. Tuo on vaikuttanut nimen ja aihepiirin perusteella perverssillä tavalla mielenkiintoiselta kirjaselta, jossa pureudutaan nykyisen kultuurisodan irvokkaimpiin netti-ilmentymiin, mutta en sitten kuitenkaan ole raaskinut ostaa kirjaa.

 

Kuvahaun tulos haulle kill all normies

Tänään kuitenkin kuuntelin Ezra Kleinin podcastin uusimman jakson, jossa Angela Nagle oli vieraana ja tulin johtopäätökseen, että tuo kirja pitää ihan ehdottomasti lukea. Ezra Kleinin podcast ja ylipäätään koko Vox on niitä positiivisempia esimerkkejä nettiaikakauden uusmedioista. Näkökulma on amerikkalaisittan liberaali ja ehkä keskustavasemmistolainen, mutta kyllähän tuo nyt ihan objektiivisesti arvioiden on sieltä mediakentän laadukkaimmasta päästä.

Keskustelussa käydään mielenkiintoisesti läpi alt right-hörhöilyjä ja ennen kaikkea sen yhteyksiä 4chaniin ja nettikulttuurin. Miten erilaiset netin aiemmin irralliset ryhmät kuten räiskintäpelien pelaajat, “pelimiehet” ja miesasiamiehet päätyvät oudolla tavalla Richard Spencerin kaltaisten fasistien vaikutuspiiriin? Miten jonkinlaisen ironian kautta rasismi/fasismiläppää heittävä porukka päätyy tilanteeseen, jossa se alkaa tosissaan kannattamaan ajatuksia, joita se aluksi viljeli ironisesti ja läpällä? Ja miksi kultuurin rappiosta saarnaava porukka jopa itsetarkoituksellisella tavalla diggailee lonkeropornoa ja omalla käytöksellään ilmentää nykykultuurin irvokkaimpia piirteitä.

Samaistuin tässä myös vahvasti podcastin isännän Ezra Kleinin kommentteihin. Kuulun kai karkeasti samaan ikäluokkaan tämän 4chan-jengin kanssa, mutten silti todellakaan kykene samaistumaan tuohon porukkaan. Ja kun 30 ikävuotta alkaa pikkuhiljaa lähestyä, niin alan myös ehkä huolestuttavasti keski-ikäistyä. Tai huomaan miettiväni, että mitä tästä nykynuorisosta ja varsinkin sen asosiaalisemmasta aineksesta tulee jos se on kasvanut näiden netin pahimpien törkyröykkiöiden keskellä.

Tavallaan sitä toivoisi ettei tätä öyhötysekosyystemin sontaa tarvitsisi vakavasti miettiä, mutta kun sen kanssa nyt kuitenkin joudutaan elämään, niin kai sitä kannattaa yrittää ymmärtää. Mutta suosittelen todellakin kuuntelemaan tuon Ezra Klein Shown uusimman jakson.




George Soros – Büdös zsidó!

Kuvahaun tulos haulle soros orban poster

Haiseva juutalainen! Mitä tähänkin taas sanoisi…

Viktor Orban on ehtinyt rakentaa Unkariin jo melkoista ohjattua demokratiaa ja ottanut aikalailla yleiseksi tehtäväkseen kusta eurooppalaisten arvojen päälle. Orbanin kaltainen suuri johtaja löytää luonnollisesti helposti vihollisia jokapuolelta. Keväällä Orban hyökäsi yliopistoja vastaan ja näiden osaltaan edustama likainen länsimainen liberalismi on tietysti aina oiva vihollinen. Unkari on jo pitkään kunnostautunut oman romanivähemmistönsä kurmottamisessa ja lietsonut muutenkin rohkeasti rasismia.

Taistelussa George Sorosia vastaan on onnistuttu kaivamaan kaapista poikkeuksellisen vahvasti esiin vielä yksi Unkarin historian vastenmielisimmistä käyttövoimista: antisemitismi. Ylipäätään voisi tietysti kysyä, miksi Unkarin hallitus järjestää kampanjan, jossa lähdetään hyökkämään Sorosin henkilöä vastaan. Tai tietysti siksi, että tuolla suunnalla kunnon old school-juutalaisvastaisuus on vielä käyttövoima ja salaliittoteoreetikkojen suosikki Soros on juurettomana finanssijuutalisena mainio vihollinen, jonka demonisoimisesta halutaan ottaa kaikki irti. Ei tämä varmaan mihinkään suoranaisiin pogromeihin innosta, mutta ehkä jokunen juutalainen saa turpaansa ja semifasistisesta Unkarista tulee jälleen hieman epämiellyttävämpi paikka asua.

Front Nationalin muutos ja PVV(Hollannin vapauspuolue)

Tämän vuoden alkupuolella Euroopan tärkeimmmät vaalit pidetään Hollannissa ja Ranskassa. Trumpin ja Brexitin jälkimainingeissa kaatseet kääntyvät Marine Le Penin Kansalliseen rintamaan (Front National) ja Geert Wildersin Vapauspuolueeseen (PVV). Pidän näitä puolueita jollain tavalla paradigmaattisina toimijoina Eurooppalaisten nationalistipuolueiden joukossa. Näitä puolueita tutkimalla saa ihan hyvän kuvan nationalistisen taantumukselliston noususta 2000-luvun Länsi-Euroopassa.

Kolmanneksi merkittävimmäksi puolueeksi Euroopan nationalistisen taantumukselliston nousussa kannattaa mainita Tanskan kansanpuolue (Dansk Folkeparti), joka on onnistunut vaikuttamaan ehkä mitään muuta populistipuoluetta enemmän maansa käytännön politiikkaan. Guardian on käsitellyt tätäkin aihetta ansiokkaasti Audiomuodossakin löytyvässä Long readissaan.

Front Nationalia voidaan pitää jonkilaisena sotien jälkeisen Euroopan äärioikeiston varhaiskylvönä. Puolue perustettiin jo vuonna 1972 nykyisen puheenjohtajan Marine Le Penin isän Jean-Marie Le Penin toimesta. Räikeän rasismin ohella puolueen historiaan on kuulunut esimerkiksi Vichyn-Ranskan ihailu, kaiken Algeriassa tehtyjen asioiden varaukseton puolistelu ja antisemitismi. Puolueeseen saattoi varsin ansaitusti liittää kaikki tyypillisimmät äärioikeistostereotypiat.

Vuonna 2002 Jean-Marie Le Pen pääsi todella yllättäen presidentinvalien toiselle kierrokselle ennen sosialistien Lionel Jospinia keräten ensimmäisellä kierroksella 16,9% äänistä. Tämän jälkeen muut poliitikan toimijat äärivasemmistoa myöten ryhmittyivät varauksetta oikeiston Jacques Chiracin taakse. Toisella kierroksella Le Penin äänimääri kasvoi ainoastaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Chirac keräsi 82,2% äänistä ja Le Pen ainoastaan 17,8%. Tämä kuvastaa sitä, kuinka puhtaasti old school-rasismilla, homofobialla ja vahvasti katolilaiseen moralismiin nojaavalla ajattelulla ei Länsi-Euroopassa ollut mahdollisuuksia saada tuota suurempaa suosiota.

Muutama päivä Le Penin toisen kierroksen musertavan tappion jälkeen Hollannissa murhattiin Pim Fortuyin, jota voitaisiin kärjistäen sanoa jonkinlaiseksi modernin eurooppalaisen islamkritiikin luojaksi. Homoseksuaali Fortyin toiminta erosi merkittäviltä osin Le Penin aatemaailmasta. Hollannissa ei ollut Front Nationalin tapaista fasistiseen perinteseen tukeutuvaa puoluetta. Jos puolue tukeutuu vahvasti nationalismiin ja populismiin, täytyy sen jossain määrin seurailla maansa historiallista perintöä ja Hollannin historiassa liberalismi on ollut hyvin keskeinen voima.

Fortuyn esitti islam- ja monikulttuurisuuskritiikkinsä puolustaen 60-lukulaista emanssipaatiota kuten homojen naisten oikeuksia. Fortuyn oli ehkäpä ensimmäinen näkyvä hahmo, joka onnistui uskottavantuntuisesti esittämään, että maahanmuuttokritiikillä voitiin pyrkiä liberaalin yhteiskunnan turvamiseen. Tämä ajatus on sittemmin vakiintunut osaksi nationalistisen taantumukselliston argumentaatiota, usein tavalla joka ei usein tunnu kovin vilpittömältä. Pim Fortuynin ja Theo Van Goghin kuolemien sekä Ayaan Hirsi Alin maastamuuton jälkeen islamkritiikki on Hollanissa henkilöitynyt Geert Wildersiin, joka on tämän vuosikymmenen aikana ollut ehkä koko Euroopan tunnetuin islamkriitikko.

Front Nationaleon siirtynyt selvästi enemmän Wilderssin Vapauspuolueen linjoille. Front National nojaa tiettyyn vanhaan ajatukseen Ranskan suurudesta ja varsin vasemmistolaiseen talouspolitiikkan. Kokonaisuutena Front National on kuitenkin siirtynyt selkeästi enemmän PVV:n linjoille. Kyse on ehdottomasti aidosta siirtymästä, mutta myös brändäämisesstä, jossa ksenofobisia ajatuksia kääritään vain aiempaa nätimpään pakkaukseen.

Viime vuosina Marine Le Penin tukena Front Nationalin taustapiruna on toiminut homoseksuaali Florian Philippot, joka on osaltaan ollut laajasti uudistamassa puolueen toimintatapoja, mutta myös symboloi puolueen muutosta PVV:n ja Pim Fortuyn osaltaan luomaan modernin islam- ja maahanmuuttokritiikin suuntaan. Puolue on luopunut antisemitismistä ja räikeästä oldschool-rasismista ja halunnut suorastana esittäytyä homojen, juutalaisten ja naisten oikeuksien suojelijana. Trumpiin verrattuna Le Pen on myös hakeutunut lähemmäs keskustaa, esimerkiksi luopumalla kuolemanrangaistuksen kannattamisesta.

Maailman muutokset, Trumpin ja Putinin tuki sekä Front Nationalin uudistunut pelikirja tarkoittavat, että Marine Le Pen kerää varmasti isänsä vuoden 2002 shokkitulosta paremmat lukemat ensimmäisellä kierroksella ja varsin selkeästi paremmat lukemat toisella kierroksella mikäli pääsee sinne. Tällä hetkellä kuitenkin edelleen vaikeaa nähdä, että hän mitenkään kykenisi saamaan toisella kierroksella yli 40 prosenttia äänistä.

 

Pikapointti vihapuheesta

En katsonut Ylen vihapuhekeskustelua, koska en pidä tuollaista formaattia kovin hyödyllisenä. En ole aivan varma myöskään sanan vihapuhe hyödyllisyydestä. Se on kuitenkin vakiintunut kielenkäyttöömme, joten sen kanssa joudutaan nyt elämään.

Jos joku ei sitä tiennyt, vihapuheelle ei ole olemassa juridistista määritelmää. Siksi pidän hieman outona, että vihaalietsovat ihmiset oikeuttavat sanomisensa sillä, että se ei ole laitonta. Jos minä kauppareissuillani vastaisin kassatyöntekijän tervehdykseen sanomalla, “Haista vittu!”, niin se ei olisi laitonta. Se ettei jokin asia  ole laitonta, on vielä kuitenkin aika heikko puolustus sille, että käyttäytyy tietyllä tavalla. Jos sanoo vihapuheen olevan laillista, niin se pitää tottakai paikkana, mutta se ei ole mielestäni kovin hyödyllinen toteamus.

Alt Right – Mitä tämäkin taas tarkoittaa

Yhdysvalloissa yksi vuoden 2016 trendisanoista oli ehdottomasti Alt Right. Tätä mieltä oli myös esimerkiksi Financical Times. Alt right levisi hieman laajemman yleisöön tietoisuuteen Hilary Clintonin käytettyä sitä puheessaan Renossa 25.8.2016 ja syyskuusta lähtien sanaa on käytetty myös suomalaisessa lehdistössä.

Miten Alt Right sitten pitäisi kääntää suomeksi. Vaihtoehto-oikeisto? Nojoo miksei, mutta tämä ei kerro kovin paljon liikkeen aatemaailmasta. Uusi äärioikeisto olisi ehkä kuvaampi. Varsinkin ennen Donald Trumpin valintaa Alt right oli porukkaa, johon valtavirtakonservatiivit halusivat pitää hajurakoa näiden täysin sivistymättömän käytöksen takia

Linkkaamassani Financical Timesin jutussa Alt right määritellään löyhäksi amerikkalaisten nationalistien yhteisöksi, joka hylkää valtavirtakonservatismin. Edes Ronald Reagan ei ole Alt rightille samanlainen pyhimys kuin republikaaneille yleisesti ottaen. Äärikoiston tapaan taloudelliset kysymykset eivät ole tälle porukalle tärkeimpiä asioita, eikä Alt right ole talouspoliittisesti katsottuna erityisen oikealla.

Tärkeiksi hahmoiksi Alt rightin taustalla voisi mainita ainakin termin lanseeraaneen Richard Spencerin, sekä Breitbartin törkyturvat Steve Bannonin ja Milo Yiannopouloksen.

 

Alt right on jo aiemmin ollut olemassa hajanainisina ryhmiä ja vaikuttanut ennen kaikkea netissä, mutta Trumpin nousun myötä se on tullut yhtenäisemmäksi, kasvanut ja murtautunut valtavirtaan. Kyseessä on siis internetajan yhteenkokoama äärioikeistojengi. Netin ja sosiaalisen median vaikutusta Alt Rightin läpimurrossa on vaikeaa yliarvioida. Se onnistui masimoimaan melkoisen meemisodan, jolle ei valitettavasti tunnu näkyvän loppua. Tällä rintamalla liikkeen tunnukseksi muodostui Pepe the Frog.

Osittain liikkeen toiminnassa on kyse suunnittelusta trollaamisesta, jossa saadaan kerättyä mediahuomiota äärimmäisen törkeällä käyttäytymisellä. Yksinkertaisena taktiikkana tuntuu olevan spämmätä kanavat täyteen törkyä ja ratsastaa sananvapauden keppihevosella, jos törkyä aletaan jollain tavalla moderoimaan. Merkittävämmistä sivuistoista erityisesti 4chan ja Reddit nousivat Alt rightin tärkeimmiksi temmellyskenttiksi. Toki liikkeeseen on halutessaan helppo törmätä myös vaikkapa Facebookissa ja Twitterissä.

Alt rightista on puhuttu ennen kaikkea Yhdysvaltojen yhteydessä, mutta kuten monet muutkin asiat, sen käyttö on pikkuhiljaa levinnyt myös Eurooppaan. Jonkinlaisena uskottavuuden rippeitä omaavana Alt alt rightin äänitorvena on toiminut Breitbart, joka oli mukana myös Brexit-kamppanjassa ja on tänä vuonna laajentumassa myös Manner-Eurooppaan. Tietyistä jenkkimausteistaan huolimatta Alt right taitaa olla melko samanlaista porukka kuin eurooppalaiset nationalistipopulistit ja esimerkiksi Suomessa hommafoorumin voisi varmaan määritellä Alt right-yhteisöksi.

 

Yksi Alt rightin “mielenkiintoisista” agendoista  on ollut antifeminismi. Ei sillä etteikö äijäily ja jäykien sukupuoliroolien kannatus olisi aina ollut kovassa huudossa äärioikealla, mutta Alt right on nostanut antifeminismin erittäin näkyvästi osaksi puhettaan. Tärkeänä tekijänä tässä on ollut Milo Yannopoulos, joka oli tärkeä hahmo myös ns gamergatessa. Hän oli myös merkittävällä panoksellaan masinoimassa tänä syksynä paskamyrskyä uutta Ghost Busters-elokuvaa sekä Leslie Jonesia vastaan ja bannattiin näiden tapahtumien jälkimainingeissa Twitteristä. Manospehere ja Men Going Their Own Way-liike ovatkin olennaisia Alt rightin osia.

Alt rightille on mainittu myös monia muita esikuvia. Joissain yhteyksissä ns ranskalainen uusoikeisto Nouvelle droite on nostettu yhdeksi sen innoitajaksi. En kuitenkaan usko, että Amerikan spämmikellareissa olisi kovinkaan paljon haettu vaikutteita Ranskasta. Sen sijaan Teekutsuliikeeseen voi mielestäni vetää jotain yhteyksiä. Osittain Tea Party-jengin kanssa menee päällekkäin Alex Jonesin kuuntelijat ja erilaiset salaliittouskovaiset. Nämä ovat vielä Trumpin valinnan jälkeen olleet aktiivisesti levittämässä valeuutisia esimerkiksi käsittämättömän Pizzagaten muodossa.

Toisaalta  sanalla alt (alternative) on luonnehdittu erilaisia cooleja vastakulttuureja. En tiedä kuinka coolina Alt rightia voi pitää, mutta nuorison vastakulttuurin tapaan se kyllä asettuuu fundamentaalilla tavalla vallitsevaa järjestystä vastaan. Richard Spencer myös käyttänyt välillä sanaa avant-garde puhuesaan Alt rightistä. Jos liikkeen toimintaa haluaa yrittää kuvailla positiivisemmilla sanoilla, niin ei ole täysin perusteetonta kutsua sitä jonkinlaiseksi internet-avant-gardeksi.

Alt rightiin kuuluu myös Ku Klux Klania ja muita erilaisia valkoisen ylivallan kannattajia. Voidaan väitellä siitä, kuinka keskeinen tekijä tämä on koko liikettä katsottaessa. Tärkeä joka tapaukssa ja kyllä liike kokonaisuutena suhtautuu kauniisti ilmaistuna nuivasti maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuten.

 

 

Eurooppalaisten aateveljiensä tapaan Alt right haluaa esittää aatemailmansa länsimaisen sivistyksen puolustamiseksi moninulttuurisuutta vastaan. Välillä monikuttuurisuudesta puhuttaessa viljellään myös hämmentävää käsitettä White genocide. Ritarit vilahtelevat kuvastossa ja sanaa ristkiretki käytetään säännöllisesti. Puheiden ja tekojen välillä on tietysti ero, mutta Alt rightin tekstejä lukiessa minulle tulee vahvasti mieleen Anders Behring Breivik, jonka manifestii oli suurelta osin kokoelma Alt right-kirjoittajien tekstejä.

Jos nyt vähän yrittää vetää lankoja yhteen, niin Alt right on monella tapaa lähinnä internetaikauden ilmentymä amerikkalaisesta äärioikeistosta tai kuten joku osuvasti sanoi: Tea Party on crystal meth. Alt rightin alle kuuluu sekalainen kasa porukkaa, jolla on kuitenkin riittävästi yhteisiä päämäriä, että sitä on järkevää käsitellä myös yhtenä kokonaisuutena. Liike ei kuitenkaan ole kaukana Euroopan nationalistispopulistisista voimista. Jos eurooppalaiset liikkeet ottavat mallia Amerikasta, niin tulevaisuudessa on odotettavissa aiempaa räikeämpää ja törkeämpää propagandaa, meemisotaa netissä ja ehkä antifeminismin korostamista.

Kui on must, näitä ust – Viro, Suomi ja rasismi

Kyseessä on Viron kansan konservatiivisen puoluetta (EKRE) edustavan Martin Helmen Viron televiossa vuonna 2013 heittämästä lausahduksesta. “Jos on musta, näytä ovea”, olisi kai jollain tavalla oikea suomennos. Muistan kuulleeni lauseen ensimmäitä kertaa puolisentoista vuotta sitten Ylen Viron parlamenttivaaleja käsitelleessä radioohjelmassa. Hiljattain törmäsin siihen uudestaan kun se mainittiin Heikki Aittokosen mainiossa Kuoleman tanssi-kirjassa. Aloin miettimään lausetta tarkemmin, koska se herättää minussa useita tunteita ja ajoi minut liberaaliin itseanalyysikierteeseen.

Ensimmäisenä pointtina on tietenkin, että se on rasistinen. Ja siis  aivan selvästi rasistinen. On jotain kommentteja jotka on tarpeettomasti tulkittu rasistisiksi. Erityisen paljon on kommentteja, jotka on aivan perustellusti tulkittu rasistisiksi, mutta lausuja on kyennyt jälkeenpäin esittämään enemmän tai vähemmän vakuuttavan selityksen siitä, miten kommentia ei pitäisi tulkita rasistisena. Tässä tapauksessa edes minimalistista rasismimäärittelyä suosivat maahanmuuttokriitikot tuskin pysytyvät kiistämään kommentin rasistisuutta. Siinä keskitytään yksinomaan ihonväriin ja sanotaan, että sen perusteella sinut heivataan ulos maasta (olet vähempiarvoinen).

Kommentti kuitenkin naurattaa minua. Tökerö ja avoin rasismi yhdistettynä suomalaistesta huvittavalta kuulostavaan viron kieleen ja loppusointuun saa minut hymähtelemään. Jotenkin tulee vähän mieleen Pekka Siitoin ja laivaseminaari. Olen huomannut tämän itsessäni jo aiemmin. Nauran esimerkiksi edelleen kun ajattelun kotkalaista varakunnanvaltuutettuja, joka ehdotti muslimien keittämistä. Varsinkin Itä-Euroopassa räyhänationalistit, fasistit ja jopa uusnatsit ovat nykyään kuitenkin ihan vakavasti otettava voima. Suomalaiseen rasismiin ja maahanmuuttokriittisyyteen verrattuna kyse tuntuu usein olevan räikeämmästä old school-rasismista.

Joten saako tälle nauraa? Toisaalta oikein käytettynä huumori on yllättävän tehokas ase. Mutta vielä kerran ympäripyöräytettynä, näen netissä ja sosiaalisessa mediassa kuitenkin jatkuvasti juttuja, joita pitäisin persuhenkisten ihmisten ja maahanmuuttokriitikoiden parodisoimisesta, ellei kyse olisi ihan oikeasti perussuomalaisista ja maahanmuuttokriitkoista, jolloin lähestytään ns parodiahorisonttia. Tällaisin kommentteihin voisi perustellusti reagoida kolmella tavalla.

  1. Sanoa suoraan, että tällaiset kommentit eivät kuulu eurooppalaiseen sivistysvaltioon.
  2. Nauraa ja levittää juttua ympäri nettiä näyttäen, että tällaisia talitintteja ne ovat
  3. Olla reagoimatta mitenkään ja jättää kommentit omaan arvoonsa

Ehkä paras tapa reagoida olisi jonkinainen yhdistelmä. Olla kiinnittämättä siihen liikaa huomiota, kuitenkin hieman naureskella junttimaiselle käytökselle, mutta tarvittarssa tehdä selväksi, että kyseessä on barbaarimainen käytös, joka ei sivisysvaltioon kuulu.

Jotta kuitenkaan en päästäisi itseäni liberaalissa itseanalyysissani liian helpolla, mietin myös sitä, onko oikein naureskella hauskalta kuulostavalle viron kielelle. Tietyissä yhteyksissä tuota voisi pitää hieman rasistisenakin käytöksenä. Suomalaiset kun tuppaavat suhtautumaan eteläiseen veljeskansaamme välillä hieman ylenkatsoen. Itse olen sitä mieltä, että suomalaiset saavat aivan vapaasti naureskella viron kielelle, silloin kun se kuulostaa hauskalta, mutta ei välttämättä ole kovin kohteliasta tehdä sitä virolaisten edessä, eikä varsinkaan pitää virolaisia jonkinlaisina vähempiarvoisina puolisuomalaisina.