Vakaa Venäjä ja Putinin neljäs kausi

Vladimir Putin äänestetään huomenna neljännelle kaudelleen ja mies on pian hallinut Venäjää faktisesti 20 vuotta. Ehkä hyvänä vertailuna voisi mainita että  Neuvostoliiton pysähtyneisyyden symboli Leonid Brežnevkin johti maata “vain” 18 vuotta.

En totisesti ole mikään Venäjä-asiantuntija, muttei varmaa ole tarpeen olla sellainen, jotta voisi sanoa Putinin menon muuttuneen viimeistään kolmannella kaudella täysin sietämättömäksi. Vallan keskittäminen on jatkunut, korruptio on jatkunut, mutta siihen on saatu päälle vielä kovempaa median edustajien vainoa, härskin sovinistista ulkopolitiikkaa ja umpiluupäisen arvokonservatismin nousu.

Surullisin asia tässä ehkä kuitenkin on, ettei Putinin takana ole ketään kovin suurta kansansuosiota keräävää hahmoa. Vallan keskittyminen ja vuosikymmeniä kestävä valtadynastian perusteleminen vakaudella johtaa helposti pitkällä aikavälillä haurauteen. Kun sitten jossain vaiheessa kapinahenki leimahtaa ja valtasuhteet alkavat keikkua, voidaan oikeasti ajautua kaaokseen. Syyria oli pitkään Lähi-idän maista niitä vakaimpia.

 

 

Mitä pidempään Putinin valtakausi jatkuu, sitä vähemmän ennakoitavaksi helposti muuttuu se, mitä tapahtuu Putinin valtakauden jälkeen. En ole Venäjän tulevaisuuden suhteen pelkästään pessimistinen. Voi olla että kun paine Putinin ympärillä kasvaa, nousee valtaan joku Sobchakia muistuttava liberaali uudistaja. Lähes yhtä täysin todennäköisenä vaihtoehtona pidän kuitenkin, että valtaan pääsee joku Vladimir  Zhirinovskyn kaltainen umpikaheli isovenäläinen.

En tiedä kuinka luotettavina näitä Venäjän vaalien galluppeja voi pitää mutta näiden perusteella esimerkksi Zhirinovskyn kannatus olisi kuitenkin yli kaksinkertainen Sobchakiin verrattuna. Jos Putinista haluaa nyt välttämättä sanoa jotain positiivista, niin ehkä sitten se, että häneen takanaan on tarjolla kyllä vielä karvivampiakin vaihtoehtoja Venäjän valtiaaksi.

Opinion polling for the 2018 Russian election EN.svg

 

 

Venäjän presidentinvaalit 2018 – Putin vie, mutta mitä muuta nähdään?

Globaalista näkökulmasta katsottuna vuoden 2018 merkittävimmät vaalit käydään ehkä Venäjällä ja tietysti suomalaisestakin näkökulmasta kyseessä on merkittävä tapahtuma. Venäjän seuraavien presidentinvaalien päivämääräksi on ilmoitettu 18.3.2018. Mikäli kukaan ei tuolloin saisi ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia äänistä, niin toinen kierros järjestettäisiin 8.4. Vaalien voittajaa ei varmaan tarvitse kauheasti jännitää, eikä toista kierrostakaan luultavasti tarvita, mutta vaalien ympärillä pyörivä sirkus on mielenkiintoista seurattavaa ja siitä voi ehkä päätellä jotain Venäjästä ja sen tulevasta kehityksestä.

Kuinka ylivoimaisesti Putin voittaa

Vladimir Putin ei ole ilmoittautunut virallisesti ehdokkaaksi, muttei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän näin vielä tekisi. Putin ilmoittaa osallistumisestaan marraskuussa ja nyt näyttää siltä, että Putin “ottaa mallia” Niinistöstä asettumalla “itsenäisen kansanliikkeen” ehdokkaaksi. Putinin kannatus on ollut vahvinta periferiassa sekä vanhemman väen keskuudessa ja viime vuosina Putin onkin yrittänyt kosiskella hieman enemmän Moskovan keskiluokkaa, josta löytyvät monet nykyhallinnon ankarimmat arvostelijat.

Edellisissä vuoden 2012 vaaleissa Putin sai 63% äänistä ja jotakuinkin samansuuruinen äänisaalis varmaankin tulossa myös 2018. Tilanne jossa Putinilla tekisi tiukkaa saada ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatus olisi kuitenkin kiusallinen ja nakertaisi hieman asemaa Venäjän kiistattomana johtajana.

 

Zyuganov, Zhirinovsky slam media for pro-Putin propaganda

Muut presidentinvaalien ehdokkaat

Humoristisesti nimetty liberaalidemokraattinen puolue ilmoitti ehdokkaansa jo tasan vuosi sitten, jolloin suomensyöjänäkin tunnettu Vladimir Žirinovski nimettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi. Žirinovski edustaa äärimmäisen vastenmielistä sovinistista nationalismia ja kerää tuolla jonkin verran ääniä, muttei ole minkäänlainen realistinen uhka Putinille. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Žirinovski sai 6,2% äänistä ja keräsi tuota ennen vuoden 2008 presidentinvaaleissa 9,5 prosentin kannatuksen. Samansuuruisisa lukemissa varmaan pyöritään tälläkin kertaa, mutta räyhähenkisestä nationalismistaan huolimatta Žirinovski on Putinille mieluisa ja myötämielinen vastaehdokas.

Joillekkin saattaa ehkä tulla yllätyksenä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kommunistisen puolueen ehdokas on ollut jokaisissa Venäjän presidentinvaaleissa toiseksi suosituin ehdokas. Parhaimmillaan Putinin ensimmäisissä presidentinvaaleissa vuonna 2000 kommunistien Gennady Zyuganov sai jopa noin 30% äänistä, mutta viimeisimmissäkin presidentinvaaleissa Zyuganov on kerännyt lähes 20% äänistä. Kommunistit ovat kuitenkin olleet Putinille riittävän myötämielinen ryhmittymä. Vielä ei ole selvää asettuuko Zyuganov jälleen kerran kommunistien presidentinvaaliehdokkaaksi, vai valitaanko tällä kertaa joku hieman nuorempi. Kommunistit kuitenkin kerännevät näissäkin vaaleissa ihan kohtuullisen äänipotin.

Selkeästi nykyhallinnon vastaiseksi ehdokkaaksi on ilmoittautunut Alexey Navalny, joka myös kuuluu aiemmin mainittuja hahmoja nuorempaan sukupolveen. Navalny on kritisoinut äänekkäästi Putinia ja Venäjän korruptiota. Navalny on kuitenkin tämän vuoden aikana toistuvasti pistetty lyhyiksi jaksoiksi telkien taakse “laittomien prostien järjestämisestä” ja juuri nyt näyttää siltä, ettei Putin ja hallinto päästä Navalnya ehdokkaaksi presidentinvaaleihin.

Kuvahaun tulos haulle ksenia sobchak

Lokakuun puolivälissä kisaan ilmoittautui hieman yllättävä ehdokas kun 36-vuotias tv-persoona Ksenia Sobchak kertoi presidenttiehdokkuudestaan. Sobchak on Venäjän kontekstissa suht liberaali hahmo, joka on myös esittänyt kritiikkiä nykyhallintoa kohtaan ja oli mukana 2011-2012 Moskovan mielenosoituksissa. Toisaalta hänen isänsä oli Putinin liittolainen 90-luvulla ja on herännyt epäilyjä, onko Sobchakin ehdokkuus vain Putinin hallinnon keino hajoittaa oppostiota. Toisaalta Sobchak on myös sanonut, että voisi mahdollisesti luopua ehdokkuudestaan, mikäli Navalny saa olla mukana vaaleissa. Ehkä Sobchakin ehdokkuus kuitekin kuvastaa, että Putinin on pakko antaa ainakin vähän liekaa maan liberaaleille äänille.



Kenelläkään mainistuista ehdokkaista ei ole mahdollisuuta löydä Putinia edes tilanteessa, jossa vaalit olisivat täysin rehelliset. Se ketkä pääsevät ehdokkaaksi, minkälaista vaalitaistelua nähdään ja kuinka suurella marginaalilla Putin voittaa, kertoo kuitenkin jotain Venäjän tulevaisuudesta. Putin ei kuitenkaan ole kuolematon. 2020-luvun seuraavisa presidentinvaaleissa tai jo aiemmin jonkinlaisen protestiliikkeen kautta voi tapahtua kaikenlaisia muutoksia. Jos Putin ei anna oppostiolle lisää liekaa, kasvaa todennäköisyys, että jossain vaiheessa homma purkautuu taas rajuina protesteina.