Paavo Väyrynen mukaan presidenttikisaan: 20 000 kannattajakorttia kasassa.

Hesari julkaisi juuri uutisen, että rakas vanha konnamme Paavo Väyrynen on saanut kannattajakortit kasaan ja on ehdokkaana ensi vuoden presidentinvaaleissa. Väyrynen ilmoitti ehdokkuudestaan jo heinäkuussa, jolloin taidettiin yleisesti olla aika varmoja, että kortit saadaan kasaan, mutta syksyn aikana on herännyt epäilyjä siitä, saako Paavo välttämättä sittenkään kortteja kasaan yksin ilman puolueen tukea. Nyt 20 000 kannattajakortita ilmeisesti on kuitenkin kasassa ja Paavo saadaan mukaan myös vaaliväittelyihin.

 

 

Jo edellisissä vaaleissa Väyrynen alkoi lähestyä jollain tavalla parodiahorisonttia ja Paavon naurettavaa itseluottamusta ja raikasta 70-luvun suomettuneisuuden henkeä oli vähän vaikea ottaa tosissaan. Väyrysen viimeisten vuosien toilailut oman puoluehankkeen kanssa ja kuntavaaleihin osallistuminen Helsingissä KD:n listalla on tarkoittanut, että Väyrystä on ollut yhä vaikeampi ottaa tosissaan. Väyrysen osallistumisesta presidentinvaaleihin muodostuu varmasti pienimuotoinen spektaakkeli ja Väyrynen tulee tykittelemään varmaan jotakuinkin Huhtasaarta vastaavalla tasolla.

 

Syksymällä ajattelin, että Väyrysen osallistuminen vaaleihin voisi olla positiivinen asia, sillä se nakertaisi Huhtasaaren ääniä ja varmistaisi Haaviston paikan vaalien toisella kierroksella. Nyt kun Niinistön dominansi on kuitenkin osoittautunut vielä odotettuakin vahvemmaksi, ei tätä hyötyä taideta. Ehkä tämä on kuitenkin viimeinen niitti Huhtasaaren haaveille toiselle kierrokselle pääsemisestä. Ja tuohan tämä kiistatta tietyjä komedian elementtejä näihin vaaleihin. Ei kai tähän voi oikein suhtautua muuten kuin hämmentävänä performanssitaiteena.

 



Laaduton pressiklubi, luvut ja vihreiden kannatus

Katselin pitkästä aikaa Pressiklubin, joka oli viime vuodet melkeinpä ainoa suomalainen tv-ohjelma, jonka katson viikottain. En ole kyennyt sopeutumaan siihen, että mainio Ruben Stiller on korvattu aika raivostuttavalla Sanna Ukkolalla.

Tällä kertaa vieraana olivat vieläpä politiikan toimittajien ärsyttävimmästä päästä olevat Timo Haapala ja Tommi Parkkonen, jotka grillasivat Emma Karia, joka ei hänkään ole sieltä poliitikkojen vähiten ärsyttävästä päästä.

Keskustelun alkupuoli oli lähes raivostuttavan epä-älyllistä menoa. Ja ok, ymmärrän että kriittiskyynisagressiivinen ja hard talk-tyylinen poliitikkojen hiillostaminen voi olla arvokasta. Se voi paljastaa jotain näiden paineensietokyvystä tai saada poliitikot paineen alla lipsauttamaan ajatuksia, joita he eivät muuten kertoisi.

Sitä kuitenkin haluaisi nähdä enemmän haastatteluja ja keskusteluja, jossa haastateltavan tai vastapuolen ajatukset pyritään esittämään mahdollisimman tarkasti ja oikein, jolloin tämä ei pääse syyttämään vastapuolta olkiukkoilusta ja väärintulkkinnasta. Ja tämä ei tarkoita, etteikö tuon jälkeen sitä täsmällisesti ja oikein esitettyä mielipidettä vastaan voisi lähteä argumentoimaan agressisvisestikin.

Grafiikka puoluekannatuksesta.

Tämän uusimman pressiklubin tapauksessa lievästi raivostuttavaa oli kuitenkin raadin väkinäinen pyrkimys tulkita vihreiden ja Pekka Haaviston kannatuslukemat hirvittävän huonossa valossa, kun vihreiden kannatus on kuitenkin historiallisen korkealla tasolla ja Pekka Haavisto on ylivoimaisen ennakkosuoskin takana toiseksi suosituin ehdokas, jonka gallupkannatus on tällä hetkellä korkeammalla tasolla kuin mitä se oli saman verran ennen 2012 presidentinvaaleja. Ja tässä ei tavallaan edes puhuta mistään matemaattisesta tilasto-osaamisesta, vaan ihan siitä, että osattaisiin laittaa lukuja kontekstiin.

 

 

SHOKKIUUTINEN! HUHTASAARI JÄI KIINNI YLINOPEUDESTA

Tänään uutisoitiin, että perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari sai tänä syksynä melko mojovan sakon reilusta ylinopeudesta. Olen kritisoinut Huhtasaarta ja perussuomalaisia aika paljon. Huhtasaari ei vaikuta erityisen terävältä tyypiltä ja esimerkiksi EVA:n järjestämässä presidenttitentissä näytti, että tämä on nainen on pistetty nyt liian kovaan sarjaan. Huhtasaari on merkittävistä poliitikoista hahmo, jossa mielestäni tällä hetkellä yhdistyvät selkeimmin tyhmyys ja lievä vastenmielisyys.

Minua on kuitenkin aina häirinnyt tapa, jossa katsellaan poliitikon töppäilyjä yksityiselämässä ja tällä perusteella sitten hyökätään poliittista toimintaa kohtaan. En edes pidä erityisen tavoiteltavana tilannetta, jossa parlamenttiin ja politiikkaan päätyisi vain jonkinlaisia munkin/nunnan ja robotin hybridejä. Lehdistö tietysti herkuttelee tunnettujen poliitikkojen töppäilyillä, mutta toivoisin että poliittikoja kritisoitaisiin politiikasta eikä yksityiselämästä. Varsinkaan jos kyse ei ole todella törkeistä ja/tai toistuvista rikoksista/töppäilyistä. Ja esimerkiksi Laura Huhtasaaren kohdalla sitä poliittisen toimintaan liittyvää kritiikiä on helppo keksiä eikä tarvitse jauhaa ylinopeudesta.

Ennustus: Sauli Niinistö saa 59.6% äänistä

Mainitsin tällä viikolla aiemmin, että Sauli Niinistön tilanne presidentinvaaleissa muistuttaa hyvin paljon Tarja Halosen tilannetta ennen vuoden 2006 presidentinvaaleja. Molemmissa tapauksissa meillä on erittäin suosittu istuva presidentti lähdössä hakemaan vaalien ennakkosuosikkina toista kautta.

Tänään julkaistiin jälleen uusi gallup, jonka perusteella Niinistön kannatus on pysynyt järjettömän korkealla tasolla 67:ssä prosentissa. Aika hyvin vertailukelpoisessa Hesarin gallupissa 5.11.2006 Halosen kannatus oli 52%. Lopulta Halosen kannatus laski vaalipäivään mennessä 46.3 prosenttiin.

Jos oletaan että Niinistö 2018 ja Halonen 2006 ovat identtisiä tapauksia ja naiivisti ennustetaan, että Niinistön kannatus laskee marraskuun alussa tehdystä gallupista vaalipäivään mennessä samalla tavalla, muotoutuisi Niinistön vaalipäivän kannatukseksi 59.6%.

Erona on että 2018 presidentinvaalit järjesetään 28.1 kun vuonna 2006 vaalipäivä oli 15.1, mutta on selvää, että Niinistö on tällä hetkellä selkeähkösti vahvemmassa asemassa kuin mitä Halonen oli 2006 ja Halonenkaan ei jäänyt kovin kauaksi 50 prosentin äänisaalista ensimmäisellä kierroksella. Paljon voi vielä tapahtua…jadajadajada ja diipadaapaduu, mutta Niinistön valinta jo ensimmäisellä kierroksella alkaa totisesti näyttää mahdolliselta skenaariolta.

 

2018 – Presidentinvaalien toista kierrosta ei tarvita?

Vuoden 2018 presidentinvaalien toisen kierroksen päivämääräksi on asetettu 11.2, mutta alkaa tuntua vakavastiotettavalta mahdollisuudelta, ettei toista kierrosta edes tarvita. Syksyn gallupeissa Niinistön kannatus on heilunut  60:n ja 78:n prosentin välillä. Näyttää että vaalivauvoineen ja tarkkaan laskelmoituine kommentteineen Niinistö on asemoitunut itsensä täysin ylivoimaiseksi koko kansan presidentiksi, jolla on hallussaan koko poliittinen keskikenttä.

Tuntuu että kaikki poliittiset kommentaattorit ovat pitkin vuotta tähän asti toistelleet, että kyllä se Niinistön kannatus alkaa tulla alas vaalien lähestyessä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja nyt vaalien ensimmäiseen kierokseen on enää aikaa kolme kuukautta.

 

1994 Ahtisaari: 25.9 %

2000 Halonen: 40.0 %

2006 Halonen: 46.3 %

2012 Niinistö : 37.0%

 

Suomen suorissa presidentinvaaleissa kukaan ei tosiaan aikaisemmin ole onnistunut saamaan enemmistöä äänistä ensimmäisellä kierroksella ja useimmissa vaaleissa tuo ei ole ollut edes lähellä. Voi olla että tämä on saanut ihmiset tarpeettomankin paljon epäilemään Niinistön mahdollisuuksia voittaa vaalit jo ensimmäisellä kierroksella:

 

Monella tapaa paras vertailukohta nykytilanteeseen on Tarja Halosen toinen presidentinvaalikampanja, jolloin hän Niinistön tapaan istuvana presidenttinä oli kirkas ennakkosuosikki ja jäi vain vajaan neljän pinnan päähän voitosta suoraan ensimmäisellä kierroksella. Tällä kertaa Niinistöllä ei kuitenkaan ole ketään yhtä selkeää ja vahvaa vastaehdokasta kuin mitä Niinistö oli tuolloin Haloselle. Lisäksi Halosen gallupkannatus oli vaaleja edeltävä syksynä parhaimmilaan “vain” niukasti yli 60%.

Vielä on aikaa, jotkut dramaattiset tapahtumat saattavat muuttaa tilannetta ja jadajadajada sekä diipadaapaduu, mutta tilanne jossa presidentinvaaleisssa ei tarvita toista kierrosta alkaa näyttää ihan oikeasti realistiselta skenaariolta.

Huhtasaari, evoluutio, sananvapaus ja presidentinvaalit

Perususuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren ongelmallisesta evoluutiokäsityksestä on käyty jonkin verran keskustelua. Viimeksi pari päivää sitten IL-TV:n Päivärinta-ohjelmassa Huhtasaari totesi evoluutiosta seuraavasti: “Mä koen, että siinä on aukkoja ja kun mä olen itse uskovainen ja uskon raamattuun, niin uskon että ihminen on täällä tarkoituksella ja ihminen on luomakunnan kruunu”.

Lähdetään nyt liikkeelle ilmiselvistä asioista ja Huhtasaarelle ainakin puheissa tärkeistä uskonnon- ja sananvapaudesta. Suomessa saa luonnollisesti vapaasti kiistää evoluution aseman tieteellisenä faktana ja uskoa kreationismiin tai muihin hörhöilyihin. Näiden ajatusten puolesta saa myös propagoida. Tulisi kuitenkin olla ilmiselvää, että varsinkin tällaisia ajatuksia vastaan saa myös esittää kovaa ja henkilöönkin menevää kritiikkiä. Tämä on oikeastaan jopa aika olennainen osa sitä sananvapautta, josta Huhtasaari on myös pitänyt paljon ääntä.

Monet uskovaiset haluavat esittää, että uskonto on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Muiden ihmisten pitäisi pidättäytyä kritisoimasta uskontoa ja uskonnollisilla näkemyksillä tulisi olla jonkinlainen erityinen suoja. Eli jonkinlaisen laajan sananvapauskäsityksen näkökulmasta nämä haluavat rajoittaa ei uskovaisten sananvapautta uskonnonvapauteen vedoten.

Laura Huhtasaaren kaltaiset vähemmän radikaalit uskovaiset eivät yleensä sano tätä suoraan, mutta minun on vaikea tulkita Huhtasaaren taipumusta vedota uskonnonvapauteen muuten kuin juuri epäsuorana pyrkimyksenä rajoittaa muiden ihmisten sananvapautta. Kukaan ei ole käsittääkseni halunnut estää Huhtasaarta uskomasta kreationismiin tai edes kieltää siitä puhumista, ainostaan kritisoida näitä ajatuksia. Toki on toivottavaa, että pysyttäisiin asiassa ja hyökättäisiin uskonnollisia ajatuksia eikä uskovia henkilöitä tai ryhmiä vastaan kuten Lauran puoluetoverit usein tuppaavat tekemään.

Se missä suhtaudun jossain määrin sympaattisemmin Laura Huhtasaaren evoluutioaiheisiin näkemyksiin, on hänen kommenttinsa siitä, kuinka uskonto on hänen henkilökohtainen asiansa ja kuinka hän biologiaa opettaessaan pitäytyisi koulun opetussuunnitelmassa. Ihmisilllä on tosiaan uskonnonvapaus ja varsinkin jos uskonto  pysyy enemmän henkilökohtaisena asiana, jota ei aktiivisesti tuputeta muille tai yritetä tuoda sitä mukaan politiikkaan, niin silloin Huhtasaaren kaltaisen hihhulin ajatuksista ei välttämättä tarvitsisi edes tuoda niin näkevästi esiin.

Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat kuitenkin jonkinlainen ääritapaus. Presidentti on sellainen “arvojohtaja” että tuohon hommaan pyrkivien ihmisten arvomaailma on syytä tuoda esiin kokonaisuudessaan kaikkine ulottuvuuksineen. Siksi presidentiksi pyrkivien kohdalla on perusteltua kiinnittää jonkin verran huomiota myös uskonnollisiin näkemyksiin, vaikkei  ehdokas niitä itse kovin aktiivisesti toisikaan esiin.

Lisäksi Huhtasaaren esittämä evoluutionäkemykset kyllä yksinkertaisesti asettavat kysymyksiä siitä, miten tällaisia ajatuksia esittävä henkilö muodostaa mielipiteensä. On ihan relevanttia ainakin esittää kysymys, että jos henkilö ideologisista syistä kieltäytyy hyväksymästä tiukasti tutkittuja tieteellisiä perusasioita, missä määrin tällaisen henkilön harkintakykyyn kannattaa luottaa muissakaan asioissa.

En ole tällä hetkellä aivan varma kenen laariin sataa se, että Laura Huhtasaaren evoluutionäkemyksistä puhutaan mediassa. Toisaalta on varmasti niin, että perussuomalaisten kannattajista ja Öyhö-Lauran rajat kiinni-menoa sympatiseeraavista hyvin monet eivät erityisemmin pidä evoluution kieltämisestä ja kreationismista. Tässä mielessä kreationismista puhuminen saattaisi jollain tasolla vähentää tämän porukan intoa tukea Huhtasaarta ja perussuomalaisia.

Toisaalta suuri osa tästä porukasta tuppaa näkemään kaiken Huhtasaaren kritisoimisen median puolueellisuutena (tai SANANVAPAUDEN rajoittamisena). Ja osa tästä porukasta tuntuu jo Huhtasaaren suhteen ottaneen asenteen, että omista uskonnollisista näkemyksistä kiinnipitäminen on jotenkin lähtökohtaisesti arvostettavaa, olivat ne sitten sisällöltään millaista höpöhöpöä tahansa. Perussuomalaisten parempi identiteettipolitiikka on siis jossain määrin joustavaa ja monenlaista asiaa voidaan hyväksyä jos taustalla on riittävän maahanmuuttovastainen ja taantumuksellinen ajatusmaailma. Tuntuu, että aiemmin maahanmuttovastaisissa piireissä islamiakin kritisoineet uusateistit olivat kovassa huudossa, mutta nyt on kokonaisuutena otettu enemmän askelia mahdollisimman taantumuksellista konservatismia kohti.

Joten voi käydä niin, että evoluutiosta puhuminen jopa sataa Huhtasaaren laarin kun öyhöjengi tulkitsee sen taas merkiksi median mädänneisyydetstä ja KAKSOISTANDRDEISTA ja kaivaa tuon seurauksena vain omaa kulttuurisodan poteroansa vähän syvemmäksi. Pahimmillaan jotkut näistä ehkä vielä päätyvät jatkossakin vastaidentifikaation myötä antamaan tukensa evoluution kiistämiselle ja kristinuskoon kytkeytyville ajatuksille, jos ne vain ovat asioita, joista liberaalin demokratian kannattajat ovat eri mieltä.



Tiivistettynä Huhtasaaren evoluutionnäkemyksistä on presidentinvaalien yhteydessä perusteltua puhua, mutta niistä ei kannata puhua tarpeettoman paljon ja kannattaisi olla hyvin tarkka sen suhteen, mistä Huhtasaarta kritisoi ja miten.

Öyhö-Lauran lukema ja Presidentinvaalien toinen kierros

Yle näyttää julkaisseen tänän uuden mittauksen presidentinvaaliehdokkaiden kannatuksesta. Muutoksia edelliseen mittaukseen verrattuna ei juurikaan ole. Niinistön kannatus keikkuu edelleen järjettömän korkealla tasolla (76%) ja muut ehdokkaat Haavistoa lukuunottamatta ovat alle neljässä prosentissa.

Grafiikka

Olin pitkään sitä mieltä, että tilanne jossa Suomen presidentinvaaleissa ei tarvittaisi toista kierrosta, olisi aikalailla mahdoton, mutta pakko tässä on alkaa päivittää omaa näkemystä. Vaalien ensimmäiseen kierrokseen on enää vähän päälle 100 päivää ja vaikkei kampanjointi ole lähtenyt vielä isosti liikkeelle, pitäisi muiden ehdokkaiden jo alkaa pikkuhilja ottaa Niinistön etumatkaa kiinni. Matti Vanhasen kannatus on myös katastrofaalisen huono pääministeripuolueen ehdokkaaksi.

Mutta kuten kirjoitin jo keväällä, Niinistö jatkaa toiselle kaudella ja ihan hyvä niin. Mieltä lämmittää myös se, että Öyhö-Laura on kaikesta mesoamisestaan huolimatta käytännössä samoissa lukemissa pahimpien täyte-ehdokkaiden kanssa. Ehkä näistä vaaleista voi sittenkin tulla ihan hyvällä tavalla tylsät vaalit.

Mennään Natoon! RKP:n ja Torvaldsin presidentinvaalistrategia

Ainoa syy RKP:lle lähteä mukaan presidentinvaaleihin on pitää huolta, että vaalidebateissa puhutaan sille tärkeistä asioista. RKP:n presidentinvaaliehdokas Nils Torvaldsilla ei tietenkään ole pienintäkään mahdollisuutta presidentiksi ja toiselle kierrokselle pääseminen vaatisi todella massiivista äänten jakautumista.

Eilen Torvalds kuitenkin ilmoitti kannattavansa liittymistä Natoon. Sanoisin että strategisesti aika hyvä veto. Suomessa on kuitenkin merkittävä määrä ihmisiä, jotka kannattavat liittymistä Natoon ja kun Niinistö eikä kukaan mukaan ehdokas suostu ottamaan selkeän Nato-myönteistä kantaa, on tuossa ihan hyvä rako RKP:n presidenttiehdokkaalle erottua muista ja ehkä napata muutama ääni varsinaisten RKP:n kannattajien ulkopuolelta ja tätä kautta saada huomiota myös RKP:n tärkemmille ajatuksille. Tämä on sellainen strategia, jolla Torvalds saatta pystyä jättämään jokusen ehdokkaan taakseen.

En edelleenkään näe, että Nils Torvaldsilla olisi juuri mitään mahdollisuutta mennä toiselle kierrokselle, mutta avoimen NATO-myönteisellä linjalla nakerretaan taas ehkä pikkuriikkisen Niinistön kannatusta yhdestä kulmasta. Ottaen huomioon minkä muiden aiheiden ympärillä presidentinvaalidebatit saattaisivat pyöriä, ei Nato ja kaikki siihen liittyvät aiheet ole ollenkaan huonoimmasta päästä.

Image result for NATO

Pekka Haavisto 2018 – Homon hillitty charmi

Pekka Haavisto avasi presidentinvaalikampanjansa virallisesti toissapäivänä. Itse seurailen ihan aktiivisesti politiikkaa ja joltain osin kuplani menee jopa päällekkäin Haaviston tukijengin kanssa, mutta Haaviston presidentinvaalikampanjan avaus meni minulta ohi. Ehkä tästä voi päätellä, että Haaviston kamppanja-avaus ei kerännyt ihan valtaisaa huomiota osakseen.

Monet ovat spekuloineet että Haavisto-hypen huippu oli kuusi vuotta sitten ja näissä vaaleissa Haavistolla on vaikeampaa. Itse olen ollut vähän eri kannalla. Sexy-Peksi on tällä kertaa jo kampanjan alkumetreillä koko Suomen tuntema hahmo ja vihreän puolueen viimeaikainen menestys satanee myös jossain määrin Haaviston laariin.

Jollain tavalla vertaisin tilannetta jopa Niinistöön 2006 ja 2012. En siis usko, että Haavisto nousisi presidentiksi asti, mutta aiemmissa vaaleissa tehdyn pohjatyön myötä nyt voisi olla mahdollisuudet kerätä vielä edellisiä vaaleja suurempi äänipotti. Haaviston kampanja on kuitenkin lähtenyt liikkelle  aika rauhallisesti. En tiedä mutta tulee fiilis, että kampanjan taustalla on aidosti aika vahva usko Haaviston vetovoimaan

Kuvahaun tulos haulle pekka Haavisto 2018

Haavisto oli jo edellisissä vaaleissa sovitteleva ja esiintymisensä puolesta jopa jollain tapaa harmaa ehdokas, joka kuitenkin villitsi valtaisasti hänen ympärillään pyörinyttä punavihreää jengiä, jonka meno taas ehkä jopa hieman hankaloitti kannatuspohjan laajentamista.

Nyt nopealla Haaviston kampanjasivuston selailulla näyttää, että mennään entistäkin varmistelevammalla linjalla. Vihreää väriä ei löydy, vaan ylläolevan kuvan puvun tapaan värimaailma on tumman sininen. Yleisfiilis on jotenkin todella pikkuporvarillinen. Eikä siinä, mutta kampanjalogoksi valittu leijonatöherrys on kyllä aika helvetin ruma ja mauton.

Haaviston presidentinvaalistrategia näyttää tällä hetkellä siltä, että  suurta osaa “vihervasemmiston” äänistä pidetään selviönä  ja lähdetään sitten kalastelemaan rohkeasti porvarisemmille vesille. Ei välttämättä huonompi strategia ja muistuttaa vähän Touko Aallon menoa. Mutta ihan hauska nähdä kuinka latteana keskitien ehdokkana Haavisto sitten loppujen lopuksi esiintyy ja minkälaiseksi tukijengin sirkus hänen ympärillään talven aikana muodostuu.