Väistämätön vihreä tulevaisuus – Pikakommentti gallupista

Kirjoittelin ennen vihreiden puoluekokousta, että puolueella saattaisi olla kahden vuoden päästä pienet saumat jopa pääministeripuolueeksi asti ja nyt pari kuukautta myöhemmin tuo ei näytä enää edes niin pieneltä saumalta. Tänään julkaistussa gallupissa vihreät on noussut jo Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja kannatus on 17,6%. Olen ajatellut, että vihreillä on realistiset mahdollisuudet nousta suurten puolueiden joukkoon, mutten ajatellut, että se tapahtuisi näin nopeasti. Ihan muutama juttu, jotka mielestäni selittävät parhaiten vihreiden nousua.

Pidän SDP:n ja  Euroopan vasemmistolaisten valtapuolueiden yleistä kriisiä tärkeimpänä yksittäisenä selityksenä vihreiden nousulle. SDP:n kannatus on nuorempien ja jo varhaiskeski-ikäistenkin keskuudessa valtavasti eläkeikäisiä matalampaa. Monet syyttivät kohtuuttomasti Jutta Urpilaista SDP:n epäonnistumisista, mutta nyt on nähty Äijä-Rinteen myötä, että ongelmat ovat paljon syvemmällä.

SDP ei yksinkertaisesti puhuttele lähellekkään samalla tavalla minun ikäluokkaani. Monet kuitenkin tuntevat sympatiaa jonkinlaiseen sosiaalidemokraattiseen arvomaailmaan, mutta näkevät perinteisestä demarimenosta eroavat keinot paremmiksi. Jollain lailla keskusta/keskustalvasemmistolaisilla puolueilla on myös muualla  nyt mahdollisuudet ryövätä itselleen paljon demarien kannatusta vihreiden ja Macronin liikkeen tapaan.

Vihreät on onnistunut melko menestyksekkäästi brändäämään itsensä kaupunkilaisten puolueeksi. Sen edustajat ovat usein muiden puolueiden edustajia paremmin kartalla kaupunkisuunnitteluun liittyvistä kysymyksistä. Kyse on kuitenkin myös identiteettipolitiikasta ja 2000-luvun uusi uljas urbanismi on elämäntapa, jota vihreät edustavat ja saavat tällä mukavasti ääniä sekä oikealta että vasemmalta. Vihreät on onnistunut yllättävänkin tehokkaasti monipolisoimaan tämän lohkon itselleen ja menee vielä vuosia ennen kuin muut puolueet pystyvät haastamaan vihreitä tässä, vaikka ne nyt välittömästi pistäisivät paukkujaan tähän asiaan.

Luulen että Suomessa persujen nousu tämän vuosikymmenen alussa ja viime vuosina nähty nationalistisen taantumukselliston nousu ympäri maailmaa herättävät vastareaktioita ja vihreät ovat puhuneet kiistattoman selkeästi liberaalin demokratian ja euroopplaisten arvojen puolesta. Nationalistisen taantumukselliston nousu aiheuttaa väkisinkin jonkinlaisia vastareaktioita ja vihreät on tainnut onnistua ottamaan tuosta hyvän siivun itselleen.

Voi hyvin olla, että vihreiden kannatus lähtee jossain vaiheessa taas hieman laskuun, mutta puolueella on tällä hetkellä päällä momentum ja useat kehityskulut satavat laariin. Näiden ansiosta vihreät näyttää väistämättä  olevan tulevaisuudessa puolue, jonka kannatus vakiintunee reilusti päälle kymmeneen prosentiin.

Laura Huhtasaari on Perussuomalaisten presidenttiehdokas!

Perussuomalaisten tuumaustunnilla ilmoitettiin juuri, että Laura Huhtasaari valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Halla-aho oli aiemmin tehnyt hyvin selväksi, ettei hän lähtisi puolueen ehdokkaaksi ja mietti vakavasti, tarvitsisiko puolueen edes asettaa omaa presidenttiehdokastaan. Halla-aho piti lupaukensa ja Laura Huhtasaari, vajaa nelikymppinen evoluutiota epäilevä pikkufasisti Porista on nyt siis mukana vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Huhtasaari voi kuitenkin olla perussuomalaisten näkökulmasta ihan hyvä ehdokas ja perussuomalaiset voi yrittää ravistaa yltään äijäimagoa.

Perussuomalaisten puoluekokous ravisutti Suomen poliittista kenttää ja yhtenä ramifikaationa oli nyt, että puolue päätyy sitten asettamaan oman presidenttiehdokkaan. Presidentinvaalit tulevat tynkäperussuomalaisille myös hyvään aikaan. Puolueen kannatus on tällä hetkellä aika matalalla tasolla, mutta puolueella on valitettavasti potentiaalia pitkälle yli 10 prosentin kannatukseen jo lyhyelläkin aikavälillä.

Presidenttikeskusteluissa Huhtasaari pääsee paahtamaan vihanlietsontaansa prime timessa ja kaiken sattuessa kohdallaan hänellä saattasi jopa olla mahdollisuudet nousta toiselle kierrokselle, jos Vanhasen ja Haaviston kampanjat eivät lähde lentoon ja merkittävä osa demarien ja vasemmiston äänistä menee puolueiden omille ehdokkaille.

Niinistön haastamisen ohella perussuomalaiset saattavat lähteä hyökkämään erityisesti Pekka Haavistoa ja voi hyvin olla, että ensimmäisen kierroksen kovin taistelu käydään jopa Haaviston ja Huhtasaaren välillä. Vihreät on tietysti jollain tasolla perussuomalaisten verivihollinen, mutta toisaalta Haavisto on hahmo jota arvostetaan varsin laajasti läpi puoluekentän ja jos perussuomalaiset lähtevät herrasmies Haaviston kimppuun kovin törkeällä trollailulla, saattaa se jopa sataa laarista sivuun.

Sauli Niinistö on varmasti kuitenkin hyvin tyytymätön siihen, että perussuomalaiset asettivat oman tunteita herättävän ehdokkaansa. Vaalikeskustelut kulkevat enemmän tunteita herättäviin aiheisiin, joissa joutuu vahvemmin valitsemaan position, tai sitten jättämään keskustelun enemmän muiden haltuun.

Mielenkiintoista myös nähdä meinavatko uuvatit pistää vielä oman ehdokkaan kehiin. Tuo voisi hiukkasen vähentää Huhtasaaren kannatusta ja tuoda vaalikeskusteluihin hieman lisää mutapainia. Yksi kysymys Huhtasaaren vaalimenestyksen kannalta on myös se, miten vanhan konnan, Paavo Väyrysen kannattajakorttien kerääminen etenee.




Ranskan vaalitulos alkaa olla selvillä – Pikakommentit

Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierroksen tulokset alkavat olla selvillä. Toiselle kierrokselle menevät Emmanuel Macron (noin 23.5%) ja Marine Le Pen (noin 21.5%). Muutama pointti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksista

  • Gallupit vaikuttavat olleen suorastaan täsmällisesti oikeassa. Kärkiehdokkaat olivat gallupeissa hyvin lähellä toisiaan, mutta Macron oli kuitenkin muutaman prosenttiyksikön kaulalla ykkösenä, Le Pen hieman perässä kakkosena ja sen jälkeen Fillon ja Mélenchon pari prosenttiyksikköä perässä.
  • Kaksintaistelu Macronin ja Le Penin välillä symboloi poliittisen maiseman muutosta ja kulttuurisotaa. Perinteiset suuret oikeisto- ja vasemmistopuolueet ovat vaikeuksissa ja vastakkainasettelut siirtyvät enemmän liberaali-konservatiivi- tai nationalismi-kosmopolitismi-akseleille.
  • Vasemmistolaisten valtapuolueiden kriisi jatkuu. Hollanissa demareilla meni vaaleissa surkeasti ja Britannian Labour on sekaisin. Hamonin tulos (~ 6%) oli lähes katastrofaalinen ja sosialistipuolueen potentiaalisten äänestäjien äänien jakatuminen Macronille ja Melenchonille ei helpota puolueen koossapitämistä.
  • Le Penin pääsy toiselle kierrokselle ei tietysti ole liberaalien ja establishmentin mieleen. Toisaalta tätä oli odotettu jo viime vuoden puolelta lähtien, joten tämä ei tullut enää yllätyksenä. Hän näytäisi kuitenkin jääneen tälläkin kierroksella Macronin taakse, mikä ei todellakaan ollut varmaa. Lisäksi Macron on ennakoissa ollut selkeimmin Le Penin toisella kierroksella voittava ehdokas
  • Mikäli seuraavina viikkoina ei nähdä jotain täysin mullistavia tapahtumia, on hyvin vaikeaa nähdä että Le Pen kykenisi millään voittamaan Macronia. Sekä François Fillon että Benoît Hamon ovat ehtineet jo ilmoittaneet tukevansa toisella kierroksella Macronia. Kysymykseksi näyttäisi lähinnä nousevan, kuinka suuren voiton Macron ottaa?

Hollannin vaalitulos – pikakommentit

Vuoden 2017 ensimmäiset tärkeät vaalit on nyt käyty Euroopassa. Hollannin vaalitulos alkaa olla selvillä. Muutama pikakommentti vaalituloksesta.

  • Vapauspuolueen vaalitulos oli varmasti pettymys puolueen puheenjohtaja Wildersille ja hänen kannattajilleen. Hän oli Brexitin, Trumpin ja yleisen nationalistisen taantumukselliston nousun myötä rakentanut tarinaa viiteryhmänsä väistämättömästä noususta, mutta lopputulos jäi vähän tuhnuksi. Minimitulos joka olisi voitu laskea voitoksi, olisi ollut nousu vaalien suurimmaksi puolueeksi. Nyt puolue kuitenkin jäi yli 10 paikka VVD:n taakse
  • Nationalistisen taantumuksellsiston väistämättömän nousun narratiiville on nyt laitettu pieni stoppi. Hollanti on Euroopan mittakaavassakin korkeintaan keskikokoinen maa, eikä tällä vaalituloksella olisi toisessa konstekstissa niin suurta merkitystä, mutta Brexitistä ja viimeistään Trumpin valinnasta lähtien on haluttu rakennetu tarinaa siitä, kuinkaa Eurooppa siirtyy nyt väistämättömästi askel askeleelta nationalistisen taantumukselliston hallintaan. Hollannin vaalit ei sovi tähän tarinaan ja nationalistisen taantumukselliston momentum on Euroopan laajuisesti ainakin hetkelisesti kadonnut. Le Penillä lienee tällä hetkellä hieman paska fiilis.
  •  Hollannin sosiaalidemokraatit kokivat jäätävän murskatappion. Sosiaalidemokraattiset puolueet ovat pienoisessa kriisissä ympäri Eurooppaa, mutta tämä taisi olla tähän asti hirvittävin demaripuolueen romahdus joka on nähty
  • Vasemmistoblokki menetti kokonaisuutena paikkoja, mutta kuitenkin merkittäviltä osin demarien tappiota selittää GroenLinks (vihervasemmisto) nousu). Tämän lisäksi parlamenttiin nousi pikkupuolueet eläkeläispuolue ja mamupuole DENK. Tämä ehkä kuvastaa laajemminkin sitä, minkälaiset voimat saattavat tulevaisuudessa nationalistisen taantumkselliston ohella olla sekoittamassa puoluekarttoja muuallakin.
  • Paljon on kirjoitettu Hollannin hajanaisesta puoluekentästä. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, mutta Wildersin maltilliseksi jäänyt parlamenttipaikkojen nousu hieman helpottaa hallituksen muodostamista kun ei jouduta taipumaan aivan mahdottoman laajoihin koalitioihin.