Ruotsidemokraatit nousussa, persut laskussa

Viimeisimpien galluppien perusteella ruotsidemokraatit ovat nousseet uudestaan Ruotsin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Viime vuoden loppupuolella Moderaterna otti itselleen jälleen Ruotsin toiseksi suurimman puolueen aseman, mutta nyt vain pari kuukautta ennen valtiopäivävaaleja ruotsidemokraatit ovat taas gallupkakkosina. Ruotsissa nationalistisen taantumukselliston gallupnousu on nähty oikeastaan myöhemmin kuin missään muualla, mutta ainakin tässä ajanhetkessä ruotsidemokraatit näyttävät vakiinnuttaneen itselleen minimissään tuollaisena reilun 15 prosentin kannatuksen.

 

30 day moving average of poll results from September 2014 to the election in 2018, with each line corresponding to a political party.

 

Lahden itäpuolella gallupit ovat kuitenkin vähän erinäköisiä. Persujen alle kymmeneen prosenttiin vakiintunut kannatus on jatkanut hidasta luisuaan alaspäin. Viimeisimmässä gallupissa persuille antoi tukensa vain 7,8% äänestäjistä ja puolue on vasta kuudenneksi suurin puolue vajaa pari prossaa vassareiden takana. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on toki vielä yhdeksän kuukautta, mutta persut lähtevät niihin sellaiselta takamalta, että pahalta näyttää puolueen kannalta ja mitä vaikutuksia varsinkin hajoamisen jälkeen hataralle puolueelle on sillä, jos merkittävä osa sen kansanedustajista putoaa eduskunnasta?

 

Image

Jotkut haluavat ajatella, että perussuomalaisilla on potentiaalia paljon suurempaankin kannatukseen, koska esimerkiksi Ruotsissa ja monessa muussakin Länsi-Euroopan maassa nationalistisen taantumukselliston kannatus on tällä hetkellä selvästi korkeampi kuin Suomessa. Voi sinänsä pitää paikkansa, että jollain lailla puolueelle suotuisassa tilanteessa se voisi nostaa kovasti kannatustaan, mutta Suomen populistipuolue eroaa aikalailla kaikista muista maista siinä, että täällä  populistit on pistetty hallitusvastuuseen.

Ruotsidemokraattien kohdalla hallitusvastuuseen joutuinen ei vaikuta tällä hetkellä millään lailla realistiselta tulevaisuuden skenaariolta, mutta sitä ja sen sisarpuolueita uhkaa helposti perussuomalaisten kaltiáinen kannatuksen katoaminen jos ja kun ne eivät pysty hallitusvastuussa vastaamaan niihin epärealistisiin odotuksiin, joita niiden kannattajat niihin asettavat. Valtaisa kannatuksen kasvu perustuu suureen määrään vähän politiikkaa seuraavia äänestäjiä ja nämä pettyvät helposti.

Mestari sivaltaa – Jussi Halla-ahon kolumni maikkarin sivuilla

Jussi Halla-aho on jäänyt perussuomalaisten puheenjohtajaksi valintansa jälkeen hieman näkymättömiin Bryselissä, eikä ole oikeastaan yrittänyt edes tulla kovin isosti esiin mediassa. Maikkari näyttää kuitenkin julkaisseen eilen Halla-ahon kolumnin otsikolla Ihmiset kaipaavat turvallisuutta – siksi liberaali globalismi on kriisissä

Vaikka pidän Halla-ahoa varsin vastenmielisenä kansankiihottajana, joka  yrittää luoda vastakkainasetteluja vetoamalla ihmisten primitiivisimpinn tunteisiin, ei hänen älykkyyttään ja viestintäkykyjään kannata vähätellä. Olisin itse asiassa varsin kiinnostunut kuulemaan, mitä Halla-aho ihan tarkalleen sisimmässään ajattelee Laura Huhtasaaren kaltaisesta totaalitampiosta, joka on ollut viime aikoina puolueen näkyvin hahmo.

Halla-ahon kirjalliset kyvyt ovat olleet jo pitkään tiedossa, mutta hieman asperger-tapaukselta vaikuttaneesta hahmosta on vuosien myötä kuoriintunut myös varsin taitava esiintyjä. Hieman pelkään että ensi vuoden eduskuntavaaliväittelyissä Halla-aho saattaa jopa erottua esiintymisellään edukseen. Mutta palataan nyt vielä Halla-ahon maikkarin sivuilla julkaistuun kolumniin. Tuota kirjoitusta kohtaan on myös ehkä hyvä hieman peilata omaa ajatteluani ja tässä nopeasti muutama pointti.

Halla-ahon kolumni alkaa toteamuksella, ettei demokratia ole kriisissä, vaan kriisissä on ainoastan liberaali globalismi. Tässä on varmaankin totuutden siemen. Siis nationalistisen taantumukselliston nousu lännessä on tapahtunut demokratisen järjestelmän sisällä ja on tietysti mahdollista, että nationalistisella öyhötyksellä otetaan voitto demokraattisen järjestelmän sisällä. Toiseksi voidaan myös esim. Edward Lucen teesien mukaisesti esittää, että nationalistisen taantumukselliston nousu on vain oire ongelmista ja laiha talouskasvu ja keskiluokan yleisahdistus saavat ihmiset etsimään ratkaisuja liberaalin demokratian ulkopuolelta.

 

Kuvahaun tulos haulle the new nationalism

 

Itä-Euroopassa nationalistisen taantumukselliston raju nousu on kuitenkin tapahtunut aika selkeästi demokratiaa halventavilla tavoilla. Varsinkin nyt tietysti Venäjällä, mutta vähän samaan tapaan myös esim. Unkarissa ja Puolassa. Ja valtaan noustuaan nationaistinen taantumuksellisto on pyrkinyt sekä myös onnistunut nakertamaan demokratian ja kansalaisyhteiskunnan edellytyksiä.

Lännessä ja Suomessakin on nähty sen verran estotonta Orbanin ja Putinin ihailua, että vaikea luottaa siihen, että tällaiset ihmiset edes yrittäisivät noudatta mitään yhteisiä sääntöjä mikäli saisivat riittävän vahvan valta-aseman. Vähän epäilen, että esim nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat olisivat kyllä innoissaan marsittamassa erilaisia alhaisia matelijoita tuomittavaksi visioimiensa totuuskomissioiden eteen.

Halla-aho kirjoittaa, että Brexitin ja nationalistisen taantumukselliston nousun taustalla noin muutenkin oli työvoiman vapaa liikkuvuus holtition maahanmuutto. Ehkä hieman outoa on syyttää nimenomaan Blairia pakistanilaisten suuresta määrästä sillä, kuten useimmissa Länsi-Euroopan maissa, enemmistö nykyisistä maahanmuuttajataustaisista turkkilaisista, pohjois-afrikkalaisista ja pakistanilaisista (tai heidän vanhemmistaan) ovat tulleet Eurooppaan jo vuosikymmeniä sitten.

Vaikka maahanmuuttoon liittyy oikeita kysymyksiä ja ongelmakohtia, niin minun on vaikea nähdä nykyistä maahanmuuttokeskustelua muuten kuin, että yleinen ahdistuneisuus pitää saada suunnattua sopiviin syntipukkeihin ja maahanmuuttajat soveltuvat tähän hyvin. Tai siis meillä on ympäri Itä-Eurooppa paljon Länsi-Eurooppa vahvempia nationalistipuolueita, vaikka näissä maissa maahanmuuttajia on hyvin paljon vähemmän. Osittain tämän takia minun on vaikea nähdä, että vähentämällä rajusti maahanmuuttoa saataisiin jotenkin vähennettyä nationlistisen taantumukselliston kannatusta.

Ehkä kaikkein vaikeinta Halla-ahon argumentaation tapauksessa minun on hahmottaa tätä ajatusta, että kun globalisaatioon kerran liittyy ongelmia, niin sen sijaan, että niitä edes yritettäisiin jollain lailla ratkaista, käännetään katse vain omaan napaan ja ajatellaan, että kyllähän hommat kehittyvät parempaan suuntaan kun me kaikki vaan leikitään omalla pihalla. Kielletään jollain lailla globalisaatio tai sitten leikitään ettei sitä olemassakaan?

Niinistön kannatus laskussa ja hyvät gallupuutiset

Aamulehden julkaiseman jutun mukaan Alma Median tekemässä tutkimuksessa selviää, että Sauli Niinistön kannatus on pudonnut selvästi. Marras-joulukuussa tehdyssä tutkimuksessa Niinistön kannatus oli 70%, mutta nyt julkaistussa tutkimuksessa Niinistöä tuki enää 58% kyselyyn vastanneista. Vaikka Niinistön kannatus on edelleen huikean korkealla tasolla ja vaaleihin on enää 10 päivää, on kuitenkin mahdollista että tässä päädytään vielä toiselle kierrokselle.

Haaviston kannatusta voi miettiä sekä positiivisesta, että negatiivisesta näkökulmasta. Positiivsta on se, että Haavisto on edelleen ylivoimaisesti toiseksi suosituin ehdokas ja kannatus on tuplat kolmanneksi suosituimpaan ehdokkaaseen verrattuna. Negatiivista on se, ettei kannatus ole noussut lainkaan edelliseen galluppiin verrattuna. Lukema on kuitenkin samalla tasolla kuin kuusi vuotta sitten saman verran ennen vaaleja ja se myös täsmää aika hyvin vihreän puolueen kannatuksen kanssa.

Venäjän ystävä Paavo Väyrynen ja pirtsakkaasti öyhöttävä Laura Huhtasaari ovat kolmannella ja neljännellä sijalla, aika niukasti muita ehdokkaita edellä. Väyrysen kannatus on noussut aika mukavasti, mutta Huhtasaaren kannatus ei kuitenkaan ole kasvanut dramaattisesti. Vaikka pidän Väyrysen Venäjä-mielisyyttä varsin vastenmielisenä ja koko hahmo oli jo edellisten vaalien aikaankin aika väsynyt vitsi, niin miehen osallistuminen vaaleihin kääntyy ehkä kuitenkin positiiviseksi jutuksi, varsinkin jos Haavisto nousee kakkoskierrokselle.

Homma näyttäisi menevän kuten jo kesästä lähtien olen aavsitellut. Öyhöporukan ja EU-vastaisten äänet jakautuvat siinä määrin tasaisesti Väyrysen ja Huhtasaaren välille, ettei kummallakaan näytä olevan toivoa nousta kakkoseksi Niinistön jälkeen. Väyrysen ja Huhtasaaren pienoinen nokittelu myös ehkä kylvää tiettyä riidansiementä EU-vastaisen öyhöporukan joukkoon, eivätkä perussuomalaisetkaan pysty Väyrysen takia yhtä helposti esittämään heidän suosikkiargumentaatioonsa kuuluvaa ajatusta siitä, kuinka kaikki muut ovat samanmielisessä rintamassa heitä vastaan.

Sauli Niinistön kannatus putosi peräti 12 prosenttiyksikköä verrattuna marras–joulukuun mittaukseen. Pekka Haaviston (vihr.) kannatus pysyi edellisen mittauksen tasolla. Kaikki muut ehdokkaat nostivat kannatustaan.



Päivän byrokraatti-palkinto Sebastian Tynkkyselle

Nyt on sellaista tutkintapyyntöhutkimista, holhousta ja turvallisuusbyroslaviaa, että päätin jakaa tämä blogin ensimmäisen päivän byroktaatti-palkinnon perussuomalaisten Sebastian Tynkkyselle ja Tynkkysen kirjoituksessaaan mainitsemalle turvallisuusasiantuntijalle. Perussuomalainen supersankarimme julkaisi näköjään äsken seuraavanlaisen tekstin Facebookissa.

Päästäänkö Kepusta joskus eroon? Puoluegallup 2017 lokakuu

Puoluekannatusarviot

Yle julkaisi näköjään tänään taas uuden puoluegallupin. Huomiota herätti tietysti  SDP:n kannatuksen selkeä kasvu ja kokoomuksen entistä kirkkaampi ykköspaikka. Vihreiden kannatuksen kasvu on ollut tänä vuonna niin rajua, että sen taittuminen ei ole ehkä kovin yllättävää. Vihreiden ei varmaan kannatta huoluestua gallupeista ainakaan ennen kuin kannatuslukemat ovat lähempänä 10:tä kuin 15:ta prosenttia. Innokkaiden persukannattajien haaveet pikaisesta paluusta pitkälti päälle 10 prosentin puolueeksi ottivat myös hieman takapakkia.

Jollain tavalla mietin kuitenkin tällä hetkellä eniten Kepun tilannetta. Pääministeripuolueena sen kannatus on sulanut rajusti, mikä ei ole kauhean yllättävää, kyse on tavallaan hyvin tyypillisestä kannatuksen menetyksestä, jota hallitusvastuu ja pääministeripuolueen asema helposti aiheuttaa.

Toisaalta Kepun kohdalla mietin myös pidempää aikaväliä ja sitä, kuinka pitkään maaseuturomantiikalle politiikkansa perustuva puolue voi säilyä merkittävänä tekijänä Suomen politiikassa. Oman ymmärrykseni mukaan juuri missään muualla Euroopassa ei ole millään tavalla merkittävää puoluetta, jonka idelogian ydin olisi Kepun tavoin maaseuturomantiikassa. Ruotsista löytyy aika hyvin Suomen kepua vastaava keskustapuolue, mutta sen kannatus ei ole vuosikymmeniin noussut edes päälle 10 prosentin. Muuten on aika hiljaista. Kuvaava ja hilariöösi detalji onkin, että europarlamenttissa kepu on osa liberaalidemokraattisen puolueen ryhmää.

Kun Kepun kannatus oli kuusi vuotta sitten vielä pari prosenttiyksikköä nykyistäkin alhaisemmalla tasolla ja vaalirahaskandaali sekä persujen nousu olivat vaikuttaneet todella paljon sen kannatukseen, ajattelin että tästä voisi lähteä Kepun ansaittu luisu kohti pienpuoluetta, mutta eipä näin sitten tapahtunut. Jotenkin sitä kuvittelisi enemmän tai vähemmän väistämätön urbanisaatio sataisi vähän pidemmällä aikavälillä Kepun laarista sivuun. En ole turhan toiveikas, mutta mietin että voiko härskille aluepolitiikalle toimintansa perustuva puolue oikeasti säilyttää loputtomasti asemansa yhtenä Suomen suurimmista puolueista.

Case-Huhtasaari – Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Vähän alkaa näyttää siltä, että 2018 presidentinvaaleista muotoutuu Laura Huhtasaaren ansiosta melko rasittava sirkus. Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen tynkäperussuomalaiset ovat siirtyneet vielä aiempaa enemmän möläytelyn ja hörhöilyn suuntaan.

 

Kuvahaun tulos haulle declaration on european independence

 

Huhtasaaren presidentinvaalikampanja näyttää rakentuvan ajatukselle, että kerätään mediahuomiota mahdollisimman raflaavilla lausunnoilla. Tuon jälkeen sitten hoetaan, että sananvapaus tai uskonnonvapaus ja valitetaan, että meitä halutaan estää sanomasta mitä haluamme sanoa. Toisaalta olisi hyvä jättää Huhtasaaren möläytykset vaikka kokonaan huomioimatta kun niiden tarkoitus on vain kerätä mediahuomiota ja syöttää tuon jälkeen potentiaalisten äänestäjien kurkusta alas tarina, kuinka meidän vapauksiamme rajoitetaan, koska minun sanomisiani kehdataan kommentoida ikävillä tavoilla.

Tuokaan ei kuitenkaan tunnu oikein mahdolliselta ratkaisulta, mutta median, Huhtasaaren vastaehdokkaiden ja vähän kaikkien muidenkin pitäisi miettiä, mikä olisi paras suhtautumistapa Lauran töräytyksiin. Muuten meillä on Suomessakin taas kasassa tuollainen minimuotoinen Trumpia muistuttava ilmiö, jossa kaikki toimivat reaktiivisesti suhteessa töräyttelijään. Tämä kerää sitten itselleen kaiken mediahuomion, onnistuu töräyttelyllä rakentamaan jakolinjaja haluamiinsa paikkoihin ja saamaan itselleen varsinaista kannatuspohjaansa enemmän tukea.

Ainakin blogitekstiensä perusteella Huhtasaari vaikuttaa aidosti heikolta kirjoittajalta ja suullinen ulosantikaan ei vakuuta jos asiansaosaava haastattelija onnistuu pysymään riittävän tiukkana. YLE:n KulttuCoctailissa oli ihan jees esimerkki tästä ja suosittelen muuten kuuntelemaan tuon koko Me kannatamme Trumpia-jakson.

En osaa ihan tarkalleen sanoa, mikä olisi paras strategia siihen, ettei Laura Huhtasaari pääse tarpeettomasti hallitsemaan ilmatilaa ja määrittelemään julkista keskustelua. Mutta varmaan töräytyksiin ja ksenofobiseen sontaan kannattaa suhtautua riittävän välinpitämättömästi, ehkä joskus hieman naureskella sivistymättömälle käytökselle, mutta tarvittaessa ja ajoittain myös mainita, että kyseessä on barbaarimainen käytös, joka ei kuulu länsimaiseen sivistvaltioon.

 

Vastakkainasettelun aika on nyt? – Huhtasaari ja Maarit Feldt-Ranta

Vuoden alussa ajattelin, että 2018 presidentinvaalit tulevat olemaan hieman harmaa ja tylsä tapahtuma. Sauli Niinistö ei voittaisi vielä ensimmäisellä kierroksella mutta marssisi kuitenkin helposti toiselle kaudelle. Ennen kaikkea ajattelin, että presidentinvaaleihin liittyvät vaaliväittelyt tulevat olemaan luultavasti hieman tylsää katsottavaa. Enkä pitänyt tätä välttämättä edes valtaisan huonona asiana. Perussuomalaisissa tapahtunut vallankaappaus on muutenkin muuttanut Suomen politiista tilanneta ja nyt se on muuttanut myös presidentinvaalien asetelmia. Tynkäperussuomalaisten ehdokkaaksi valittu Laura Huhtasaari lähtee oletettavasti erottumaan (mahdollisesti Väyrystä lukuunottamatta) kaikista muista ehdokkaista jopa itsetarkoituksen räväköillä, törkeillä ja typerillä avauksilla. Huhtasaarella ja perussuomalaisilla ei näissä vaaleissa oletettavasti ole paljon hävittävää ja se tulee varmaan näkymään hävyttömänä käytöksenä. En pidä tätä hyvänä asiana, mutta näyttää että nyt vaalikamppailun dynamiikka määrittyy valitettavan suurelta osin Laura Huhtasaaren mukaantulon kautta.

Huhtasaari ja evoluutio

Huhtasaari on muutamastakin näkökulmasta ihan mielenkiintoinen ehdokas. Ensinnäkin hän on tavallaan aika tyylipuhdas nationalistisen taantumukselliston edustaja, muta ajattelussa on myös ripaus evankelistista republikaania, mikä on tullut esiin erityisesti evoluution epäilynä. Liittyy kyllä useisiin muihinkin keskusteluihin, mutta evoluutiokeskustelu nyt erityisesti on sellainen, että jo ryhtymällä keskusteluun annetaan pieni voitto evoluution epäilijöille.

Lyhyenä evoluutiokeskusteluun liittyvänä metakommenttina kuitenkin sanoisin, että joidenkin Huhtasaaren kannattajien kommentit siitä, kuinka Huhtasaarta näistä kommenteista kurmottavat henkilöt ovat väärässä, koska sananvapaus, on minusta hämmentävää. En ole ihan varma ymmärtävätkö argumenttia käyttävät tämän oikeasti itsekin, mutta se että sananvapauden puitteissa saa sanoa jotain, on vielä aika heikko puolustus omille sanomisille. Monissa keskusteluissa minua hämmentää tämä argumentaatio, jossa omien töräytyksien jälkeen sanoataan, että sananvapaus ja katsotaan sanavapauttaan harjoittavien kommentoijien rajoittavan alkuperäisen sanojen sananvapautta, kun kehtaavat kritisoida tätä.

Toiseksi Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat niitä harvoja hahmoja, joita voi  ihan perustellusti grillata kovaa ihan kaikista näiden tekemisistä ja sanomisista. Suomen presidentiksi pyrkivän pitää pystyä täsmällisesti erittelemään myös omat uskonnolliset käsityksenä ja se miten ne mahdollisesti vaikuttaisivat hänen toimintaansa presidenttinä. Tässä mielessä en pidä mitenkään kohtuuttomana, vaikka Huhtasaarta kurmotettaisiin aika kovaakin tämän uskonnosta ja vaikka sitten evoluutioonkin liittyvistä ajatuksista. Mutta minäkin ajattelen, että Huhtasaaren evoluutiokommentit eivät ole se olennaisin asia.

Suomalainen yhteiskunta ja sen viholliset

Toinen erityisen mielenkiintoinen juttu Huhtasaaren kohdalla on suhtautuminen Venäjään. Ympäri Eurooppaa nationalistinen taantumuksellisto esittää ajoittain jopa hävyttömän positiivisia kommentteja Venäjästä. Huhtasaarta on välillä haluttu verrata Le Peniin, joka esitti vaalikampanjansa aikana suomalaisesta näkökulmasta katsottuna pelottavankin positiivisia kommentteja Venäjästä. Suomessa ihmisillä on historiallista syistä omat epäilyksensä Venäjästä ja vaikka viime vuosina monet asiat ovat heittäneet häränpyllyä, eivät nationalistisen taantumuksellistonkaan edustajat kehtaa esittää Suomessa hävyttömän Venäjä-myönteisiä kommentteja, vaikka Putinin autoritäärinen politiikka ja vähemmistöjen kyykyttäminen lämmittäisikin.

Huhtasaari ehti kuitenkin heti vaalikampanjansa alkuun heittää ihan mielenkiintoisen kommentin Suomen puolustamisen vaikeudesta Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa. Varsinkin vielä viime vuosikymmennellä isänmaallisena itseään pitävät ihmiset olisivat tulkinneet tuon varmasti vähintään vaaraliseksi defaitismiksi, elleivät suorastaan suoranaiseksi maanpetturuudeksi. Vaikken pidä Huhtasaarta ihan suoranaisesti Venäjä-mielisenä pidän nykytilanteessa huolestuttavana ja “maanpetturuutena” kovin Venäjä-mielisiä lausuntoja. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon useimpia muita ehdokkaita positiivisemmin Huhtasaari kommentoi Venäjän tekemisiä. Ja vaikkei Huhtasaari olisikaan suoranaisesti venäjämielinen, mutta lähtee odotetulla tavalla rajusti hyökkämään Suomen nykymenoa vastaan, niin voi hyvin olla että hän saa silti virtuaalista tulitukea itärajan takaa. Yksi ensi vuoden presidentinvaalien mielenkiintoisin kysymys onkin, millaisia trollihyökkäyksiä nähdään ja missä määrin ne pyrkivät edistämään Laura Huhtasaaren (ja mahdollisesti jopa Paavo Väyrysen)  kampanjaa.

Median vastuusta

Mutta aiemmin mainitulla tavalla Huhtasaari tulee todennäköisesti heittelemään tarkoituksellisen epäkorrekteja ja jopa älyttömiäkin kommentteja, koska tuolla tavalla hän voi erota lähes kaikista muista ehdokkaista ja saada luultavasti paljon huomiota lehdistöltä. Muistaakseni Salla Vuorikoski kommentoi tästä hiljattain ihan hyvin jossain YLE:n haastattelussa, kuinka median pitäisi malttaa mielensä eikä lähteä liikaa juoksemaan Huhtasaaren töhöilyjen perässä.



Yleisen keskustelun tason ohella eniten Huhtasaaren ehdokkuudesta kärsii Sauli Niinistö. Niinistö olisi halunnut nähdä tylsän ja värittömän vaalitaistelun, jossa hän juuri mitään sanomatta olisi jatkanut toiselle kaudelle. Huhtasaari voi toki viedä suoraan ääniä Niinistöllä ja kunnon kultuurisodan lietsonalla saada taakseen myös kasan muussa tapauksessa nukkuvia äänestäjiä. Ehdokkuudellaan Huhtasaari kuitenkin levittää taistelukenttää, jolloin monille syntyy myös tarve äänestää Huhtasaarta vastaan, ja jos Niinistö ei asemoidu tässä riittävän selkeäksi vastakohdaksi Huhtasaarelle, niin muut ehdokkaat sen kyllä tekevät, jolloin Huhtasaaren ehdokkuus tavallan vie Niinistön ääniä molemmilta puolilta. Ja jos kulttuurisota dominoi vaalikeskusteluja, voi se myös tehdä Matti Vanhasesta vielä selvemmin harmaan taustatapetin.

Feldt-Ranta vs Haavisto

Tähän mennessä on näyttänyt, että Niinistön ohella Huhtasaaren selkein symmetrinen vihollinen olisi Pekka Haavisto. Erinäiset nimeltämainitsemattomat netin persuhenkiset roskamediat ovatkin jo lähteneet pienimuotoiseen lokakampanjaan Haavistoa vastaan. Kaikista ehdokkaista Pekka Haavisto olisi tällä hetkellä vahvimmin menossa toiselle kierrokselle haastamaan Niinistöä ja osittain tämä arvio pohjautuu myös koko vihreän puolueen viimeaikaiseen nousukiitoon. Vassareiden Merja Kyllönen on aidosti mainio esiintyjä ja ihan osaavanoloinen politiikko, joka varsinkin toisenlaisessa tilanteesa voisi saada kovaakin hypeä taakseen. Tällä hetkellä kuitenkin vaikea nähdä, että hänellä olisi mahdollisuuksia päästä toiselle kierrokselle.

Huhtasaaren ohella Haaviston kovin haastaja saattaakin tulla SDP:stä. Kuuntelin eilen pari suomalaiseen politiikkaan keskittyvää podcastia(Politbyroo ja Vihreä Särmiö), joissa molemmissa spekuloitiin että Marit Feldt-Ranta olisi vahvimmilla SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Lähden nyt siitä, että Marit Feldt-Ranta tosiaan valitan SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

Jos demarit saavat koneensa jollain lailla käyntiin ja Feldt-Ranta saa taakseen koko puolueen ja mahdollisesti jotain muitakin äänestäjiä, vienee hän ääniä suoraan Pekka Haavistolta ja tässä mielessä yksi vaalien keskeinen taistelu saatetaan käydä Haaviston ja Feldt-Rannan välillä. Jos Haavisto onnistuisi repimään gallupeissa riittävän suuren kaulan Feldt-Rantaan nähden ennen vaaleja, voi olla että lopuistakin äänestäjistä osa keikahtaisi Haaviston puolelle.



Toisaalta voi käydä niin, että Haavisto ja Feldt-Ranta päätyvät jakamaan melko tasaisesti heidän välillään miettiviä äänestäjiä, jolloin Huhtasaaren mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle parantuvat selvästi, varsinkin tilanteessa jossa Paavo Väyrynen ei ole kisassa mukana.

Vielä ei kannattaisi ehkä spekuloida näin pitkälle, mutta tällä ehdokaskattauksella alkaa mielestäni jo rakentua tiettyä strategisia asetelmia.

Laura Huhtasaari on Perussuomalaisten presidenttiehdokas!

Perussuomalaisten tuumaustunnilla ilmoitettiin juuri, että Laura Huhtasaari valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Halla-aho oli aiemmin tehnyt hyvin selväksi, ettei hän lähtisi puolueen ehdokkaaksi ja mietti vakavasti, tarvitsisiko puolueen edes asettaa omaa presidenttiehdokastaan. Halla-aho piti lupaukensa ja Laura Huhtasaari, vajaa nelikymppinen evoluutiota epäilevä pikkufasisti Porista on nyt siis mukana vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Huhtasaari voi kuitenkin olla perussuomalaisten näkökulmasta ihan hyvä ehdokas ja perussuomalaiset voi yrittää ravistaa yltään äijäimagoa.

Perussuomalaisten puoluekokous ravisutti Suomen poliittista kenttää ja yhtenä ramifikaationa oli nyt, että puolue päätyy sitten asettamaan oman presidenttiehdokkaan. Presidentinvaalit tulevat tynkäperussuomalaisille myös hyvään aikaan. Puolueen kannatus on tällä hetkellä aika matalalla tasolla, mutta puolueella on valitettavasti potentiaalia pitkälle yli 10 prosentin kannatukseen jo lyhyelläkin aikavälillä.

Presidenttikeskusteluissa Huhtasaari pääsee paahtamaan vihanlietsontaansa prime timessa ja kaiken sattuessa kohdallaan hänellä saattasi jopa olla mahdollisuudet nousta toiselle kierrokselle, jos Vanhasen ja Haaviston kampanjat eivät lähde lentoon ja merkittävä osa demarien ja vasemmiston äänistä menee puolueiden omille ehdokkaille.

Niinistön haastamisen ohella perussuomalaiset saattavat lähteä hyökkämään erityisesti Pekka Haavistoa ja voi hyvin olla, että ensimmäisen kierroksen kovin taistelu käydään jopa Haaviston ja Huhtasaaren välillä. Vihreät on tietysti jollain tasolla perussuomalaisten verivihollinen, mutta toisaalta Haavisto on hahmo jota arvostetaan varsin laajasti läpi puoluekentän ja jos perussuomalaiset lähtevät herrasmies Haaviston kimppuun kovin törkeällä trollailulla, saattaa se jopa sataa laarista sivuun.

Sauli Niinistö on varmasti kuitenkin hyvin tyytymätön siihen, että perussuomalaiset asettivat oman tunteita herättävän ehdokkaansa. Vaalikeskustelut kulkevat enemmän tunteita herättäviin aiheisiin, joissa joutuu vahvemmin valitsemaan position, tai sitten jättämään keskustelun enemmän muiden haltuun.

Mielenkiintoista myös nähdä meinavatko uuvatit pistää vielä oman ehdokkaan kehiin. Tuo voisi hiukkasen vähentää Huhtasaaren kannatusta ja tuoda vaalikeskusteluihin hieman lisää mutapainia. Yksi kysymys Huhtasaaren vaalimenestyksen kannalta on myös se, miten vanhan konnan, Paavo Väyrysen kannattajakorttien kerääminen etenee.




Mädättäjä-Sauli – Perussuomalaiset ja oma presidenttiehdokas

Jussi Halla-aho ilmoitti tänään Uuden Suomen haastattelussa, että puolue asettaa hyvin todennäköisesti oman presidenttiehdokkaan. Halla-aho erikseen mainitse kuinka puolueessa ei tykätty presidentti Niinistön toimista viime aikoina. Jos hyvin laajaa kannatusta nauttiva Sauli Niinistö koetaan näin epämiellyttäväksi hahmoksi, niin tämä kuvastaa osaltaan sitä kuinka perussuomalaiset siirtyvät yhä etäämmäs suomalaisten laajasta konsensuksesta ja yrittävät omalla toiminnallaan raahata konsensusta hieman enemmän oman äärilaitansa suuntaan. Toki tänään julkaistu Hesarin gallup ei anna tynkäpersujenkaan tilanteesta kovin hyvää kuvaa ja presidenttikisassa olisi mahdollista päästä patsastelemaan parrasvaloissa vähemmän ikävillä tavoilla.

Oman presidenttiehdokkaan asettaminen ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, vaan ajattelin perussuomalaisten hajoamisen aikoihin, että näiden tapahtumien seurauksena perussuomalaiset tulevat asettamaan oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin. Halla-aho on aiemmin sanonut aika selväsanaisesti, ettei lähde presidenttiehdokkaaksi ja osittain tähänkin peilaten pitäisin hieman yllättävänä jos Halla-aho lähtisi itse ehdokkaaksi. Monet ovatkin jo spekuloineet että Laura Huhtaasari olisi todennäköisin valinta tynkäpersujen presidenttiehdokkaaksi ja tätä minäkin nyt veikkaan. Huhtasaari on suht kova öyhöttäjä, mutta naisena ja myös ihan hyvänä esiintyjä hän voisi olla aika hyvä valinta. Tällä hetkellä vaikea kuvitella, että Halla-ahon tai Huhtasaaren takaa nostettaisiin ketään muuta presidenttiehdokkkaksi. Perussuomalaisten oma ehdokas tuo kuitenkin lisää jännitteitä presidentinvaaleihin. Kannatus voi jäädä hyvin heikoksikin, mutta jos omia suosikkivastakkainasetteluja saadan lietsottua tehokkaasti, niin en pidä toisen kierroksen paikkaa täysin mahdottomana.

Pahempi toistaan – Tynkäperussuomalaiset ja uuvatit

Perussuomalaisten puoluekokouksesta on nyt 10 päivää ja  sen jälkeisiin tapahtumiin liittyvien kommentaarien määrä alkaa olla täysin tolkuton. Nationalistisen taantumukselliston nousun yksi keskeinen ongelma itseasiassa liittyykin siihen, että kun kaikkien katseet kiinnittyvät tähän aihepiiriin ja se ympärillä velloviin kysymyksiin niin muut, mahdollisesti paljon tärkeämmät asiat jäävät vähemmällä huomiolle. Esitän nyt itsekin kuitenkin muutaman ajatuksen tästä aihepiiristä.

  • Tänään nähtiin ensimmäiset kannatusmittaukset, joissa arvioitiin näiden kahden uuden ryhmän kannatusta. Voidaan sanoa että lukemat olivat Halla-ahon tynkäperussuomalaisten näkökulmasta ihan positiivisia ja Simon Elon poppoon näkökulmasta suht heikkoja. Toisaalta tilanne on epäselvä eikä näistä luvuista kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tilanteen selkiinnittyä parin kuukauden päästä saadaan lukuja, joista voi vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.
  • Voi olla, että halla-aholainen kevytfasismi oikeasti vetoaa enemmistöön perussuomalaisten äänestäjistä ja nimenomaan tuon takia tynkäperussuomalaisten kannatus on selvästi uuvatteja suurempi. Vaihtoehtoisena/täydentävänä selityksenä voisi kuitenkin pitää sitä, että protestipuolueen kannatus muodostuu epämmäräisestä eliitin ja nykymenon vastustamisesta. Tuota kannatusta ei yksinkertaisesti voi pitää hallitusvastuussa ja Halla-aho tarjoaa tuolle porukalle vielä yhden oljenkorren.
  • On ymmärrettävää että molemmat osapuolet yrittävät selittää tilannetta parhain päin Se voima jolla tynkäperussuomalaisten kannattajat ovat netissä aiheesta kirjoitelleet on silti aikamoinen. Osaltaan se yksinkertaisesti kuvastaa ydinkannattajajoukon sitoutuneisuutta ja fanaattisuutta. Olisi hauska tietää missä määrin tuo porukka haluaa pitää yllä hyvää pössistä ja missä määrin noihin omiin kirjoituksiin aidosti uskotaan.
  • Elon uuvattiporukan pitäisi nyt saada homma hallintaan ja tehdä selväksi mitä puolue oikeasti edustaa. Jos homma ei lähde hyvin käyntiin, voi hyvin olla, ettei tätä porukkaa ole enää parin vuoden päästä olemassa. Ottaen huomioon tilanteen ja nähdyn välirikon tyylin, kannattaisi uuvattien ehkä yrittää profilitoitua jonkinlaisena kansallismieliset ilman rasisimia-liikkeenä. Voi toki olla, että tuollaisella liikelle ei nykyilmapiirissä ole riittävää kannatuspohjaa ja sekin kertoo jotain nykymaailmasta.
  • Tynkäperussuomalaisia kannattavat halla-aholaiset ovat pistäneet melkoisen paskaspämmihyökkäyksen uuvatteja kohtaan. Tämä voi oikeasti heikentää uuvattien mahdollisuuksia, mutta myös repii entiset perussuomalaiset entistä pahemmin rikki ja heikentää hyökkäysten kohteeksi joutuneiden kiinnostusta palata takaisin perussuomalaisiin. Voisi olla ihan hyväkin asia jos näiden ryhmien välinen sisällisota jatkuisi tulevaisuudessakin mahdollisimman raakana ja katkerana.
  • Halla-aho ehti jo aiemmin ilmoittaa, ettei persujen välttämättä tarvitsisi asettaa presidenttiehdokasta ja että hän ei missään nimessä ainakaan itse lähde ehdokkaaksi. Veikkaisin että viimeisten tapahtumien jälkeen sekä tynkäperussuomalaiset että uuvatit asettavat oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin.