Taloustieteen Nobel 2017 väärinkäyttäytyjä Richard Thalerille

Aivan äskettäin julkaistiin näköjään tieto, että Richard Thaler on voittanut vuoden 2017 taloustieteen Nobelin. Näin suomalaisena Bengt Holströmin viime vuonna voittama Nobel tietysti kiinnitti huomioni, mutta niin teki tämäkin. Linkkasin keväällä ihan mainioon podcastiin, jossa Thaler kertoili, kuinka Libertaari paternalismi ei ole oksymoron ja totesin tuolloin, että Thaler on niitä hahmoja, jotka kuuluvat tulevaisuudessa todennäköisimpien taloustieteen Nobelin saajien joukkoon.

Thaleria on kutsuttu käyttäytymistaloustieteen kummisedäksi ja hän oli merkittävällä panoksellaan tuomassa Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn ajatuksia taloustieteeseen ja myöhemmin jopa osaksi taloustieteen valtavirtaa. Thaler oli tämän takia monille pitkään jonkinlainen kereettiläinen, johon osaltaan viittaa myös muutama vuosi sitten julkaistu mainio kirja Misbehaving (suom. Väärin käyttäytyminen), jossa käydään läpi Thalerin omaa uraa ja sitä kautta käyttäytymistaloustieteen lyhyttä historiaa.

Tuota ennen Thaler oli jo julkaissut yhdessä Cass Sunsteinin kanssa suurta huomiota saaneen Nugde-kirjansa ja tuota nudgeiluahan on tällä vuosikymmennellä yritetty kovasti soveltaa monissa paikoissa. Obaman ja Cameronin hallinnoilla oli molemmille omat Nudge-yksikkönsä. Käyttätymistaloustiede onkin nyt muuttunut jo melkein ärsyttävän seksikkääksi ja ehkä Thalerin vekkulilla hahmolla on ollut tuohon oma vaikutuksensa. Mutta tämän myötä käyttäytymistaloustiede varmaan nousee taas hetkellisesti isosti otsikkoihin ja saa vielä lisää ihmisiä lukemaan Kahnemania, Thaleria ja kumppaneita. Ja ei tuo nyt voi olla huono asia.

.

Gerd Gigerenzer – Riskietoisuus, Miten hyvin päätöksiä tehdän

Ensi alkuun shout-out Kimmo Pietiläiselle ja tämän Terra Cognita kustantamolle, joka on tehnyt ansiokasta työtä suomentaessaan laadukasta tietokirjallisuutta. Nyt Suomessa lomaillessani suuntasin kirjastoon lainaamaan Gerd Gigerenzerin kirjan Riskitietoisuus. Gigerenzerin kirja menee vahvasti samaan skeneen esimerkiksi Daniel Kahnemanin mutta myös esim, Nassim Talebin, Nate Silverin ja Phil Tetlockin kirjojen kanssa, jotka Pietiläinen on myös suomentanut.

Gigerenzerin kirja jäi minulle mieleen jo pari vuotta sitten kun selailin Terra Cognitan julkaisuluetteloa, mutta nimi palasi mieleeni luettuani hiljattain Micheal Lewisin Undoing Projectkirjan, jonka loppupuolella Tversky ja Kahneman ottivat pientä akateemisesta beeffiä Gigerenzerin kanssa. Psykologian maallikkona en varmaan tavoita ihan kaikkia erimielisyyksien vivahteita. Gigerenzer kuitenkin kritisoi Kanhenamin popularisaatiota kahdesta ajatusjärjestelmästä, kongnitiivisiten illuusioiden käsitettä sekä nudgeilua ja on myötämielisempi heuristiikkaa ja intuitioita kohtaan. Halukkaille lisätietoja vaikka täältä: Gigerenzer’s normative critique of Kahneman and Tversky.

Gigerenzer näkee että ihmisille pitäisi opettaa enemmän riskitietoisuutta, mikä ei tarkoita riskien välttelyä tai rohkaisua riskien ottamiseen. Riskien ymmärtämisen pitäisi olla osa opetusta ja hän huomauttaa, että opetamme lapsille paljon varmuuden matematiikkaa eli geometriaa ja trigonometriaa, mutta emme kunnolla epävarmuuden matematiikka, eli tilastollista ajattelua. Omista yläaste- ja lukiovuosistani alkaa olla jo aikaa, mutta noin matemaattisesti keskinkertaisena, mutta todennäköisyyslaskuista nauttineena olen taipuvainen hieman samalle kannalle. Toki on syytä mainita että Gigerenzer mainitsee Suomen koulutusjärjestelmän varsin positiivisena esimerkkinä. Olen vaatimattomalla työurallani myös useaan kertaan eri yhteyksissä turhautunut kun joku esittelee taulukoita ja käppyröitä minulle todisteena jostain ja tajuan, ettei esittelijä itse ymmärrä mistä luvut muodostuvat ja mikä niiden todistus- tai ennustusarvo on.

Kirjan alussa on tämäntyyppisten kirjojen tapaan esimerkkejä ihmisten käsittämättömän huonosta todennäköisyyksien ymmärtämisestä, myös muutamien ajankohtaisten teemojen avulla. Ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää, että jos arvioi X:n voittavan vaalit 70% varmuudella, niin se ei ei tarkoita, että X voittaa vaalit. Gigerenzer puhuu kirjan alkupuolella myös terrorismista, joka tuntuu olevan niitä asioita, joissa todennäköisyyksiä ei joko ymmärretä tai haluta ymmärtää. 9/11:n jälkeen ihmisten vähentynyt lentäminen esimerkiksi johti hirvittävään vuoden kestäneeseen liikennonnettomuuspiikkiin kun ihmiset alkoivat ajaa enemmän pitkiä matkoja lentämisen sijaan. Ce qu’on voit et ce qu’on ne voit pas. Jos automatkasi lentokentälle on yli 20 kilometriä, todennäköisyytesi kuolla sen aikana on suurempi kuin lentomatkalla.

Gigerenzerin kirjassa on hyvin paljon esimerkkejä terveydenhuollon ja lääketieteen kentiltä. Gigerener käy erityisen seikkaperäisesti läpi syöpäseulontojen tehottomuutta syöpakuolemien estämisen keinona. Sexy-SOTE ei ole minua suuresti innoittanut, mutta jos ja kun Gigerenzerin esimerkit siitä kuinka paljon kuolemia pystytään ehkäisemään yksinkertaisella tarkastuslistalla pitävät paikkansa, niin vähän kyllä kiinnostaisi tietää, miten nämä asiat on hoidettu Suomen sairaaloissa. Kirja herätti myös pienoista huolestuneisuutta siitä, miten heikosti lääkärit ymmärtävät tilastoja. Jos asia ei olisi vakava, niin potilaiden kyvyttömyys ymmärtää ja lääkäreiden kyvyttömyyys sekä ymmärtää että kommunikoida väärien positiivisten testituloksia merkitystä, olisi varsin koominen. Defensiivisen lääketieteen problematiikka saa myös varsin paljon huomiota.

Jos tilasto/päätöksenteko/psykologia-aiheiset jutut kiinnostavat niin tämä kirja on kyllä lukemisen arvoinen. Runsaan kuvituksen ja havainnollisten esimerkkien takia se on ehkä vielä helppolukuisempi kuin useimmat tämän skenen kirjat.

Micheal Lewis, Undoing Project – Kahnemanin ja Tverskyn tarina

“Man is a deterministic device thrown into a probabilistic Universe”

En löytänyt Micheal Lewisin The Undoing Project-kirjasta vielä yhtään suomenkielistä arvostelua. Kahden israelilaisen psykologin, Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn yhteistyöstä kertova kirja tulee kuitenkin ainakin englanninkielisessä maailmassa olemaan korkealla tämän vuoden tietokirjojen myyntitilastoissa, levittämään kongnitiivisten harhojen maailmaa vielä nykyistäkin laajemman yleisön tietoon, sekä antamaan vuonna 1996 kuolleelle Amos Tverskylle sitä tunnettavuutta, jonka hän varmaankin ansaitsee. Minä taas voin ruksia ensimmäisen kirjan pois vuoden 2017 talouskirjojen lukulistaltani, vaikka en tiedä kannattaako tätä kutsua talouskirjaksi.

Ei ole liioiteltua laskea Daniel Kahnemania ja Amos Tverskya aivan 1900-luvun tärkeimpien tieteentekijöiden joukkoon. Duo nousi maineeseen onnistuttuaan asettamaan hyperrationaalisen homo economicuksen koomiseen valoon ja luotuaan pohjaa ns käyttätymistaloustieteelle. Heidän ajatuksiaan on kuitenkin sovellettu monilla kentillä. Kahnemannin Thinking, Fast and Slowkirjaa voi myös varsin perustellusti pitää yhtenä tämän vuosikymmenen parhaista tietokirjoista.

description

Omat odotukseni Undoing Projectia kohtaan olivatkin jopa kohtuuttoman korkealla. Olenhan tosiaan pitänyt Daniel Kahnemania yhtenä vaikuttavimmista ajattelijoista ja nauttinut aiemmin Michel Lewisin kyvystä muotoilla Wall Streetin hämmentävät ilmiöt, kuten CDO:t ja huippunopean kaupankäynnin tarinoiden kautta viihdyttävään ja jotakuinkin ymmärrettävään muotoon. Siinä mielessä kirjan oli vaikea täyttää asettamiani odotuksia. Se kuitenkin pääsi aika lähelle.

Lewis on jossain haastatteluissa sanonut, että aiempiin Wall Street-aiheisiin kirjohihin tai Moneyballiin verrattuna hän joutui nyt kirjoittamaan hahmoista, joiden äly ylitti täysi hänen omansa. Maailman yksinkertaisin älykkyyesti oli laittaa ihminen samaan tilaan Amos Tverskyn kanssa. Mitä kauemman toisella meni ymmärtää, että Amos oli häntä älykkäämpi, sitä tyhmempi hän oli itse.  Kun Tverskylta kysyttiin (siis jo vuosikymmeniä sitten), onko hänen ja Kahnemanin tutkimystyöllä yhtymäkohtia keinoälyn kehittämiseen, vastasi hän olevansa keinoälyn sijaan kiinnostuneempi ihmisen luonnollisesta typeryydestä. Myös tämän blogitekstin avaava briljantti lainaus on Amos Tverskyn suusta.

Tästä duosta itse samaistuin kuitenkin enemmän Daniel Kahnemaniin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että hän oli minulle ennestään tuttu hahmo ja että olen katsellut youtubesta tuntikaupalla hänen esitelmiään ja haastattelujaan. Kyse on juuri luonteenpiirteistä. Holokaustista selvinnyt Kahneman oli aina täynnä itsepäilyä ja epävarmuutta omien ajatustensa järkevyydestä, mikä on osaltaan tehnyt hänestä niin loistavan ihmismielen kriittisen havainnoijan. Kahnemanissa tiivistyvät piirteet, jotka minusta luonnehtivat aitoa tieteentekijää.

Undoing Project on Lewisille tyyppiliseen tapaan kuitenkin henkilövetoinen tarina. Kirja avaa ikkunan kongnitiivisten harhojen maailmaan, mutta jos on kiinnostunut ennen kaikkea näistä asioista, niin kannattaa ennemmin tutustua aiemmin mainittuun Kahnemanin teokseen tai vaikkapa Richard Thalerin Misbehaving-kirjaan. Tässäkin kirjassa on kasa riemastuttavia esimerkkejä kongnitiivisista vinoumista, mutta siinä keskitytään ennen kaikkea Kahnemanin ja Tverskyn intellekutelliseen rakkaustarinaan. Kaksi äärimmäisen erilaista ja älykästä hahmoa luovat yhteistyössä maailmaa mullistavia tutkimustuloksia.

Kirja antoi myös mielenkiintoisen, erilaisen ja kahden henkilöhahmon kautta avautuvan tulokulman modernin Israelin historiaan, joka on kiinnostanut minua viime aikoina. Kahneman oli holokaustista selviytynyt Ranskan juutalainen ja Tversky taas syntyi nykyisen Israelin alueella ennen sen itsenäistymistä. Miehet olivat liian nuoria osallistumaan Israelin itsenäistymissotaan, mutta molemmilla oli merkittävä osa Israelin armeijassa. Tverskylla eliittisotilaana ja Kahnemanilla armeijan soveltavuustesiten tekijänä ja hävittäjäkoulutuksen suunnittelua ohjanneena hahmona. Mielenkiintoista oli myös huomata, että yksi harvoista nykyfilosofeista, jonka ajatteluun olen tutustunut edes pinnallisesti, Avishai Margalit, oli Amos Tverskyn läheinen ystävä.

Undoing Project on kirja joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen jos aihepiiri kiinnostaa.

Libertaari paternalismi ei ole oksymoron

Nyt on kyllä mediaseksikäs klikkiotsikko. Tuo on käännös Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin vuonna 2003 kirjoittamasta artikkelista Libertarian Paternalism Is Not an Oxymoron. Olen useammassa itseäni kiinnostavassa yhteydessä nähnyt viitattavan artikkeliin, mutta vaikka aihepiiri kiinnostaa, niin eipä sitä helposti lähde lukemaan tieteellisiä artikkeleita. Thaler & Sunnstein-duo on myöhemmin tullut tunnetuksi käytännön politiikkaan vaikuttaneella nudge-ajattelullaan, jota yritettiin sovelletaa myös mm. Obaman ja Cameronin hallinnossa.

Nyt kuitenkin kuuntelin artikkelin toisen kirjoittajan Richard Thalerin vuonna 2006 Econtalk-podcastissa Russ Robertsin kanssa käymän keskustelun tästä aiheesta. Kuuntelen aika paljon erilaisia podcasteja ja keskusteluja, mutta tämä oli yksi mielenkiintoisimmista pitkään aikaan. Joillekkin taloustieteeseen ja libertarismiin täysin perehtymättömille keskustelu saattaa olla aika heavya shittiä, mutta suosittelen silti. Mainittakoon myös, että Russ Roberts oli muutama vuosi sitten luomassa vekkuleita Keynes vs Hayek rap-battle-videoita.

Russ Robets on tässäkin jaksossa itse esittämänsä määrittelyn mukaan äärimmäinen libertaari, mutta hän kuitenkin ottaa ohjelmaansa vieraaksi myös eri mieltä olevia ihmisiä. Usein vieraat ovat kovan kaliiberin taloustieteilijöitä, mutta keskustelukumppaneina on jatkuvasti myös muita raskaan sarjan hahmoja. Richard Thaler taas on mahdollisesti maailman johtava käyttäytymistaloustietelijä ja kuuluu listaan ihmisiä, jotka tulevaisuudessa saattavat hyvin saada taloustieteen nobelin.

Tässä saatiin aikaan aidontuntuinen dialogi, jossa älykkäät ihmiset ovat eri mieltä ja noudattavat hyviä keskustelutapoja. Keskustelijat ovat asioista selkeästi eri mieltä, mutta kykenevät kuitenkin toimivaan dialogiin. Tämä oli sellainen keskusteluu, jotita politiikan kentälle ideaalitilanteessa käytäisiin. Thalerin ja Robertsin keskustelussa käydään hyvin läpi niitä rakenteita, joiden muovaamana ihmiset tekevät päätöksiä ja missä määrin ja millä tavoilla julkisen vallan pitäisi mahdollisesti vaikuttaa näihin rakenteisiin.

The idea of libertarian paternalism might seem to be an oxymoron, but it is both possible and legitimate for private and public institutions to affect behavior while also respecting freedom of choice.

Ehkä yksinkertaistettuna Thalerin perusajatus on, että koska näennäisen triviaaleilla seikoilla, kuten  asioiden esittämisjärjestyksellä on vaikutus ihmisten valintoihin eikä ole olemassa neutraalia järjestystä, eli järjestys joudutaan jollain tavalla päättämään, täytyisi järjestäjän järjestää vaihtoehdot tavalla jolloin valitsija päätyisi todennäköisimmin häntä eniten miellyttävään valintaan. Liberaali paternalismi on yritys saada henkilö parempaan tilanteeseen tämän omilla mittareilla, rajoittamatta valintojen mahdollisuuksia. Tässä suhteessa Robertsin ja vastaavien libertaalien argumentointi Thalerin nudegilua vastaan tuntuu minusta aika heikolta. Tällaisissa keskusteluissa tulee esiin se, miksi libertarismi aiheuttaa minussa välillä galvaanisia ihoreaktioita.

 

Kongnitiiviset vinoumat ja meta-ajattelua

Kuuntelin tänään työnteon ohessa tuoreehkon Daniel Kahnemanin haastattelun. Tämä liittyy toisaalta siihen, että olen jo viitisen vuotta ollut kiinnostunut sellaisista nojatuoli-intellektuellien suosikkiaihepiireihin nousseista asioista kuin käyttätymistaloustiede ja kongnitiivisiset vinoumat. Palasin Daniel Kahnemanin ajatuksiin nyt uudestaan, koska olen viime päivinä kuunnellut useammankin Micheal Lewisin haastattelun hänen uudesta Daniel Kahnemania ja Amos Tverskyä käsittelevästä kirjastaan Undoing Project. Tämä on niitä kirjoja joka pitäisi lukea mahdollisimman pian.

Luin Nassim Talebin kirjan Musta Joutsen joululomalla 2011 ja vuotta myöhemmin luin Daniel Kahnemanin kirjan Thinking Fast and slow, joka on Mustan Joutsenen ohella ehkä niitä kirjoja, joka itseään älykkäänä ja sivistyneenä pitävän ihmisen on tänä päivänä täytynyt lukea. Persoonana olen tosin pitänyt paljon enemmän nöyrästä akateemikko Kahnemanista kuin röyhkeältä tuntuvasta pörssipeluri Talebista.

Molemmat kirjat liikkuvat mielenkiintoisella tavoila psykologian, kongnitiivisten vinoumien  ja epävarmuuden maailmoissa kuitenkin kytkien nämä aihepiirit talouteen ja tosielämän tapahtumiin. Lisäksi ne myös antavat työkaluja oman ajattelun kehittämiseen. Kirjoja lukiessani pystyin myös asettamaan muutamia omassa päässäni pyörineitä epämääräisiä ajatusrakennelmia jollain tavalla paremmin paikoilleen. Maailman tapahtumien taustalla olevat käsittämättömät mekanismit muuttuivat hieman ymmärrettävämmiksi.

Näiden kirjojen jälkeen olen nopealla mietinällä lukenut tähän aihepiirin lliittyen ainakin seuraavat kirjat: Satunnaisuuden hämäämä, Väärinajattelu, Invisible GorillaPredictably Irrational ja Superforecasting. Toisaalta haluasin kovasti ajatella, etten ole aivottomasti massakulttuuria seuraava laumasielu, vaan kriittinen ja oikeasti tärkeistä  asioista kiinnostunut itsenäinen ajattelija.

En usko että olisin (ainakaan millään tavalla merkittävästi) keskivertoihmistä älykkäämpi, mutta pidän itseäni kuitenkin keskimääräistä uteliaampana ja semitieteellisellä kriittisyydellä asioita lähestyvänä tyyppinä ja kykenisin tämän takia keskivertoihmistä paremmin välttämään laiskan ajattelun pahimpia sudenkuoppia. Toisaalta objektiivisesti katsoen kuitenkin näyttää siltä, että nämä aihepiirit, kuten käyttäytymistaloustiede ja kognitiiviset vinoutumat, ovat mitä “trendikkäimpiä” aiheita itseni kaltaisten pseudoälykköjen keskuudessa.

 

Talouskirjat – Mitä lukea vuonna 2017

Luettuani joulun välipäivinä taloustieteen nobelistin Alvin Rothin kirjan Who Gets What – And Why, ajattelin kasata listan talousaiheisista kirjoista, jotka suunnittelen lukevani vuoden 2017 aikana. Nämä vaikuttavat parhailta ja ennen kaikkea mielenkiintoisimmilta talouskirjoilta, jotka ehkä auttavat ymmärtämään maailmaa vuonna 2017.

 

Micheal Lewis – The undoing project

Tämä on kirja, johon kohdistan ainakin viihdearvon osalta kaikkein suurimmat odotukset. Micheal Lewis on ehtinyt popularisoida talouteen liittyviä asioita jo neljännesvuosidan ja todistanut kykynsä muotoilla tosielämän tapahtumat suoranaisiksi trillereiksi. Tällä kertaa Lewis kohdistaa katseensa viimeisten vuosikymmenten aikana taloustiedettä vahvasti muovanneeseen käyttäytymistaloustieteeseen ja sen pieneeriduoon Daniel Kahnemaniin ja Amos Tverskyyn. Tämän kaksikon tutkimustyö johti Kahnemanin saaman taloustieteen Nobeliin, jota Tversky olisi oletettavasti ollut jakamassa, ellei olisi kuollut jo vuonna 1996.

The Undoing Projectia on luonnehdittu mm. kahden suuren ajattelijan intellektuelliseksi rakkaustarinaksi. Siinä missä pessimisti ja vaatimattoman oloinen Kahneman on syystäkin paistatellut julkisuuden valokeilassa on, Tversky jäänyt ainakin suuremmalle yleisölle tuntemattomammaksi hahmoksi vaikka oli tasavertaisena kirjoittajana julkaisemassa taloustiedettä muovanneita artikkeleita. Tversky ja Kahneman muuten valitsivat yhteisartikkeliensa  ensimmäiseksi valitun nimen  kolikonheitolla.

Mikäli haluaa lukea populaaria, mutta astetta tieteellisempää käyttäytmistaloustieteen kirjallisuutta, niin kannattaa tutusta ainakin Daniel Kahnemanin bestselleriin Thinking, Fast and Slow, jota on viimeiset vuodet suitsutettu melkein jo kyllästymiseen saakka.

 

Tyler Cowen – Complacent Class: The Self-Defeating Quest for the American Dream

Tyler Cowen on libertaari taloustieteilijä, maaninen blogaaja osoitteessa marginalrevolution.com ja muullakin tapaa aktiviinen julkinen keskustelija. Cowen on myös käsittämättömän laajasti lukenut ja sivistynyt hahmo, joka taloustietelijän silmillään onnistuu löytämään markkinat kaikkialta, mutta kirjoittaa myös laajasti esim kirjallisuudesta. Vuonna 2012 hän julkaisi ohjekirjan hyvien etnisten ravintoloiden löytämiseen otsikolla Economist Gets Lunch. En ihan jaa Cowenin libertaaria maailmankuvaa, mutta tästä huolimatta hän on äärimmäisen mielenkiintoinen ajattelija.

Tällä vuosikymmennellä kirjoittamissa kirjoissaan The Great Stagnation sekä Average is over, Cowen on maalannut verrattain synkän kuvan Amerikan ja länsimaiden tulevaisuudesta. Toki hän itse sanonut olevansa pessimisti tulojen suhteen, mutta optimisti ihmisten onnellisuuden suhteen. Näiden kahden kirjan sisällön voisi tiivistä lyhyesti sanomalla, että olemme tällä hetkellä teknologisella tasangolla (Great stagnation), jossa suurten teknisten läpimurtojen puute on tehnyt talouskasvusta hidasta ja siellä missä teknologista kehitystä on tapahtunut (lähinnä ITC) on seurauksena ollut tuloerojen kasvu (Average is Over). Odotan mielenkiinnolla, miten Cowen kommentoi Nyky-Amerikkaa tässä uusimmassa kirjassaan.

 

Ryan Avent – The Wealth of Humans: Work, Power, and Status in the Twenty-first Century

Ryan Avent on Economistin kolumnisti ja taloustoimittaja. Viime syksynä julkaistussa The Wealth of Humans-kirjassa hän yrittää pohtia yhtä aikamme suurista kysymyksistä: Miten teknologia muuttaa työelämäämme? Toisaalta ihmiset vapautuvat kehoa ja mieltä rasittavista rutiinitehtävistä, mutta miten hallinto, sosiaaliturva ja yhteiskuntamme noin laajemmin pitäisi järjestää kun kaikille ei enää tunnu löytyvän töitä ja pienen vähemmistön tuottavuus kasvaa eksponentiaalisesti?

Strategy & Business-podcastissa Avent nosti kirjastaan esiin muutamia pointteja. Me kaikki taidamme tietää, että tällä hetkellä lahjakkaista koodareista on pulaa, mutta Avent mainitsee myös ns pehmeämpien taitojen merkityksen. Ihmislajin vahvuus on sen kyvyssä kommunikoida tehokkaaasti toisten ihmislajin edustajien kanssa, näin on todennut myös esim. Ed Glaeser. Yrityselämässä tämä tarkoittaa, että yritysten pitää pysytyä luomaan kulttuuri, jossa erilaiset ajatukset kommunikoidaan tehokkaasti eri työntekijöiden välillä. Tämä lienee myös asia, joka selittää yhtä aikamme paradoksia: aikana jolloin sijainnille ei kommunikaatioteknlogian takia pitäisi teoriassa olla merkitystä, jatkuu ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin edelleen. En tiedä tuoko Aventin kirja paljon uusia ajatuksia tähän digitalisaatio/robotisaatio ja katoavat työpaikat-keskusteluun, mutta usein on arvokasta on myös, jos jokuu kykenee tekemään hyvä synteesin muiden käymästä älykkäästä keskustelusta ja tätä odotan Aventin kirjalta.

 

Robert Gordon – The Rise and Fall of American Growth

Kirja käsittelee samaa teemaa kuin aiemmin mainitun Tyler Cowenin Great Stagnation, ilmeisesti kuitenkin paljon pidemmin ja seikkaperäisemmin. Vaikka tietotekniikan kehitys on muovannut merkittävästi meidän elämäämme viimeisten vuosikymmenten aikana, ei se kuitenkaan ole ollut sellainen taloudellisen kasvun moottori kuin joku saattaisi ajatella. 1900-luvun talouskasvu oli ehkä ainutkertainen tapahtuma, johon ei (ainakaan vuosikymmeniin) ole paluuta. Gordon keskittyy kirjassaan Yhdysvaltoihin, mutta nähdäkseni samoja pointteja voi aika hyvin soveltaa myös Eurooppaan. Absoluuttisena alanoottina mainittakoon, että nopeasti katsottuna kirjan kansikuva raksamiehineen tuo minulle jotenkin mieleen Touko Laaksosen tuotannon.

 

Arun Sundarajan – Sharing Economy

Halusin listata viisi kirjaa ja tätä viidettä jouduin miettimään. Valitsin kuitenkin Arun Sundarajanin kirjan The Sharing Economy, josta luin vasta pari päivää sitten kun kävin läpi erilaisia listauksia ja mietin minkä viidennen kirjan nostan omalle listalleni. Mitään en tiedä Arun Sunrajannin akateemisista meriiteistä tai kyvystä kirjoittaa vetävää tekstiä, mutta jakamistalous lienee kiistatta yksi tämän vuosikymmenen suuria ilmiöitä. Siinä yhdistyvät teknloginen kehitys ja uudet bisnesmallit tavoilla, jotka näkyvät meidän kaikkien päivittäisessä elämässä. Uber ja Airbnb  ovat oikeasti mullistaneet asioita ja lupia kyselemättä ne ovat ottaneet valtavia markkinoita haltuunsa. Esimerkiksi Yevgeny Morozov on kirjoittanut kriittisemmin näiden yritysten toimintatavoista, jossa röyhkeästi väitetään, että meitä säätelemään pyrkivät ihmiset haluavat pelkästään hidastaa väistämättömiä ja hienoja kehitysaskeleita. Tässä suhteessa luen mielelläni aihepiirin perehtyneen taloustietelijän näkemyksen uberisaatiosta.

 

Kova kattaus: Nate Silver, Micheal Lewis, Daniel Kahneman ja Amos Tversky

Nyt on kova kattaus. Kyse on Fivethirtyeightin podcastista. Nate Silver haastattelee Micheal Lewisia tämän uudesta kirjasta The Undoing Project, jonka keskushenkilöitä ovat Daniel Kahneman ja Amos Tversky. Mikäli olet seurannut tämän vuosikymmenen populaaritiedekeskustelua politiikan, talouden, tilastotieteen, datan tai psykologian osalta, niin ainakin joidenkin näistä nimistä pitäisi soittaa kelloja. Jos nämä nimet eivät ole sinulle tuttuja, niin esittellään heidät lyhyesti.

Nate Silver

Silverin muutama vuosi sitten julkaiseman kirjan takaliepeessä häntä kuvaillan mm. lauseilla “A 34-year old Delphic Oracle” ja “The Galileo of number crunchers”. Julkisuuden valokeilaan Nate Silver nousi ennustettuaan  hämmästyttävällä tarkkuudella vuosien 2008 ja 2012 Amerikan presidentinvaalituloksen. Silver onnistui verrattain simppeleillä tilastollisilla menetelmillä päihittämään “partisaaniset punditit” ja laiskoihin narratiiveihin tukeutuvan median. Vaikka näissä vaaleissa Silver suhtautui Trumpiin esivaalikampanjan aikana vähätellen, varoitteli hän varsinaisen presidentinvaalikamppanjan aikana aiheellisesti, että Trumpin valinta on oikeasti aivan mahdollista.

Silver on myös ollut mukana popularisoimassa datajournalismia ja tilastotiedettä. Aiemmin hän kirjoitti juttujaan New  York  Timesille, mutta  lähti pari vuotta sitten omille teilleen Fivethirtyeight-brändillään (538 kuvaa Yhdysvaltojen presidentinvaalien valitsijamiesten määrää). Fivethirtyeight-sivusto keskittyy erityisesti Silveriin ensisjaisiin kiinnostuksen kohteisiin, politiikkaan ja urheiluun. Se kuitenkin kirjoittaa varsin laajasti myös esimerkiksi taloudesta, teknologista ja populaarikulttuurista, kuitenkin vahvasti dataan tukeutuen. Vuonna 2012 Silver julkaisi kirjansa The Signal and the Noise (Suom. Signaali ja kohina), jossa hän esitteli erilaisten  esimerkkien kautta tilastollista lähestymistapaansa. Nate Silverin suurimmaksi saavutukseksi voisi nostaa sen, että hän ollut datajournalismin etujoukoissa ja osaltaan tehnyt tilastotieteestä seksikästä. Silverin poliittista suuntautumista ei häneen journalismistaan pysty päättelemään, mutta esimerkiksi Freakonomics-podcastissa hän luonnehti itseään jonkinlaiseksi liberaalin ja libertaalin hybridiksi.

 

Micheal Lewis

Micheal Lewis on hankkinut kannuksensa journalismin ja tietokirjallisuuden saralla. Erityisesti Lewis kirjoittanut talousasiohin liittyviä tietokirjoja. Lewis julkaisi Wall Streetin elämää käsittelevän esikoisteonsa Liar’s Poker jo vuonna 1989 enkä ole lukenut tuota kirjaa kuten useita muitakaan Lewisin kirjoittamia kirjoja.  Ehkä kaikkein parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan Baseballin “tilastovallankumousta” käsittelevästä kirjastaan Moneyball, josta tehtiin myöhemmin myös elokuvaversio.  Moneyballin ohella olen kuitenkin pitänyt erityisesti kahdesta Lewisin hieman uudemmasta kirjasta.

Vuonna 2010 julkaistiin kirja Big Short. Kirjassa taustoitetaan Yhdysvaltojen asuntokuplaa, joka meidän kaikkien tuntemalla tavalla lopulta johti maailmanlaajuiseen talouskriisin. Kirjassa keskitytään muutamiin harvoihin ihmisiin, jotka näkivät asuntokuplan ajoissa, “löivät vetoa” Yhdysvaltojen asuntomarkkinoita vastaan luottoriskijohdannaisten avulla ja tekivät valtavan määrän rahaa. Reilu vuosi sitten sai ensi-iltansa Adam McKayn ohjaama ja mm. Brad Pitin sekä Christian Balen tähdittämä elokuvaversio Big Shortista, joka minun listauksessani nousee yhdeksi vuoden 2015 parhaista elokuvista.

Vuonna 2014 julkaistiin Lewisin kirja Flash Boys(Suom. Kapina Wall Streetillä), jossa Lewis esittelee suurelle yleisölle käsitteen High-frequency trading. Mitenköhän tuon nyt asiaa tarkemmin tuntematta kääntäisi. Kyseessä on kuitenkin huippunopeasta kaupankäynnistä, jossa tietokoneet käyvät kauppaa toisten tietokoneiden kanssa erilaisten hienostuneiden algoritmien avulla ja loppujen lopuksi tärkeimmäksi tekijäksi nousee se kenellä on nopein valokuitu. Kun puhutaan robotisaatiosta ja digitalisaatisota, emme me tavalliset pulliaiset vältämättä tajua, että se näkyy myös Wall Streetillä. Flash Boys on Lewisille tyyppiliseen tapaan tarinallistettu hienosti, vaikka kaikki kirjan tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin.

 

Daniel Kahneman ja Amos Tversky

Daniel Kahneman on israelilainen psykologi ja maailman ainoa psykologi, joka on saanyt taloustieteen Nobelin (2002). Amos Tversky oli myös israelilainen psykologi, Kahnemanin työteveri ja olisi ollut Kahnemanin omien sanojen mukaan  jakamassa Nobel-palkintoa, jos olisi ollut elossa. Tversky valitettavasti kuoli jo vuonna 1996 59-vuotiaana.

Kahneman ja Tversky olivat merkittävällä panoksellaan luomassa käyttäytymistaloustieteeksi kutsuttua tieteenalaa, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttanut merkittävästi jopa taloustieteen valtavirtaan ja haastanut sellaiset taloustieteilijät, jotka tuovat ajatuksen homo economicuksesta liian naiivisti todellista maailma koskeviin keskusteluihin. Käyttäytymistaloustieteestä ja erilaisista kongnitiivisista vinoumista voisi kirjoittaa paljon pidemminkin ja varmaan palaan näihin aihepiireihin tässä blogissa vielä joskus myöhemin.

Kahnemannin vuonna 2011 julkaistu kirja Thinking, Fast and Slow on myös noussut bestselleriksi ja tuntuu, että tämä on kirja, jonka monet itseään  fiksuna ihmisenä pitävät haluavat kertoa lukeneensa. Ja minäkin taidan kuulua tuohon porukkaan, mutta kyseessä on yksinkertaisesti loistava kirja. Se on täynnä tärkeintä havaintoja taloudesta ja hauskoja esimerkkejä siitä kuinka ihmismieli on ennustettavan epärationaalinen. Se ei kuitenkaan ole halpaa populaaripsykologiaa, jota kirjakauppojen bisnesshyllyt ovat täynnä ja jota markkinoidaan lauseilla kuten “tämän kirjan lukemalla teet parempia päätöksiä.” Tähän kirjaan ja kognitiivisiin vinoumiin tutustuminen tekee sinut ennen kaikkea nöyräksi kun välillä tunnistat nopean ajattelusi tuottamia harhoja myös omassa ajattelussasi. Thinking fast and slow on yksinkertaisesti niitä kirjoja, joka kaikkien olisi hyvä lukea.