Päivän byrokraatti-palkinto Sebastian Tynkkyselle

Nyt on sellaista tutkintapyyntöhutkimista, holhousta ja turvallisuusbyroslaviaa, että päätin jakaa tämä blogin ensimmäisen päivän byroktaatti-palkinnon perussuomalaisten Sebastian Tynkkyselle ja Tynkkysen kirjoituksessaaan mainitsemalle turvallisuusasiantuntijalle. Perussuomalainen supersankarimme julkaisi näköjään äsken seuraavanlaisen tekstin Facebookissa.

Natsien ja kansallismielisten ero

Näin Suomen itsenäisyyspäivänä on varmaan taas hyvä idea käydä läpi tämä juttu.

Natsit ovat vastenmielisiä ihmishirviöitä ja kansallismieliset ovat normaaleja isänmaataan rakastavia ihmisiä. Jos olet vain kansallismielinen et ole natsi. Ja jos et natsi, niin olet ihan normaali ihminen jota on turha syyttää minkäänlaisita äärioikeistosympatioista, koska et ole natsi. Natseista maltillisempaan suuntaan olevat ovat tolkun ihmisiä. Näiden ihmisten mustamaalaaminen on vastenmielistä kultturimarxistista propagandaa.

Paavo Väyrynen mukaan presidenttikisaan: 20 000 kannattajakorttia kasassa.

Hesari julkaisi juuri uutisen, että rakas vanha konnamme Paavo Väyrynen on saanut kannattajakortit kasaan ja on ehdokkaana ensi vuoden presidentinvaaleissa. Väyrynen ilmoitti ehdokkuudestaan jo heinäkuussa, jolloin taidettiin yleisesti olla aika varmoja, että kortit saadaan kasaan, mutta syksyn aikana on herännyt epäilyjä siitä, saako Paavo välttämättä sittenkään kortteja kasaan yksin ilman puolueen tukea. Nyt 20 000 kannattajakortita ilmeisesti on kuitenkin kasassa ja Paavo saadaan mukaan myös vaaliväittelyihin.

 

 

Jo edellisissä vaaleissa Väyrynen alkoi lähestyä jollain tavalla parodiahorisonttia ja Paavon naurettavaa itseluottamusta ja raikasta 70-luvun suomettuneisuuden henkeä oli vähän vaikea ottaa tosissaan. Väyrysen viimeisten vuosien toilailut oman puoluehankkeen kanssa ja kuntavaaleihin osallistuminen Helsingissä KD:n listalla on tarkoittanut, että Väyrystä on ollut yhä vaikeampi ottaa tosissaan. Väyrysen osallistumisesta presidentinvaaleihin muodostuu varmasti pienimuotoinen spektaakkeli ja Väyrynen tulee tykittelemään varmaan jotakuinkin Huhtasaarta vastaavalla tasolla.

 

Syksymällä ajattelin, että Väyrysen osallistuminen vaaleihin voisi olla positiivinen asia, sillä se nakertaisi Huhtasaaren ääniä ja varmistaisi Haaviston paikan vaalien toisella kierroksella. Nyt kun Niinistön dominansi on kuitenkin osoittautunut vielä odotettuakin vahvemmaksi, ei tätä hyötyä taideta. Ehkä tämä on kuitenkin viimeinen niitti Huhtasaaren haaveille toiselle kierrokselle pääsemisestä. Ja tuohan tämä kiistatta tietyjä komedian elementtejä näihin vaaleihin. Ei kai tähän voi oikein suhtautua muuten kuin hämmentävänä performanssitaiteena.

 



Pikakommentti Finlandia-tason trollauksesta

Korviini kantautui uutinen, että juuri Finlandia-palkinnon saanut Juha Hurme päätti kiitospuheessaan röllätä oikein urakalla vetämällä puolet ruotsiksi ja toteamalla lopuksi, että Opetelkaa ruotsia, Juntit! 

Tästä triggeröityivät sitten välittömästi varsinkin junttinettiöyhöttäjät, mutta myös esimerkiksi kulttuuriministeri Sampo Terho, joka ehti näköjään vaatia jo anteeksipyyntöä. Sampo Terholle ja sinisille tämä oli varmasti oikein tervetullut tilaisuus, jossa päästään hyökkämään näkyvästi kansan tuella eliittiä vastaan ja vieläpä tavalla, joka ei häiritse hallituskumppaneja

Innoisaan ovat myös varmasti myös ainakin iltapäivälehdet, ja tällä varmaan myydään junteille lehtiä seuraavat pari päivää ja voidaan kirjoittaa follow up-juttuja erilaisista reaktioista ja metareaktioista. Tästä saadaan oletettavasti sellainen äärimmäisen rasittava ja kaikinpuolin ennalta-arvattava mediamyrsky, joka salamoi kovaa erityisesti somessa. Eliitin palkitsema kirjailija kutsuu ruotsinkieltä osaamattomia junteiksi. Siis voi jumalauta Juha Hurme, tarvitsiko sitä mediahuomiota hankkia tällaisella provokaatiolla?

Jos nyt jotain rakentavaa tästä haluaa sanoa, niin kaikenlaisille kansalliskonservatiiveille ehkä huomiona, että Suomi todellakin on perinteisesti ollut kaksikielinen maa ja tuon on erittäin keskeinen osa Suomen historiaa. Tuon ei kuitenkaan pitäisi olla peruste sille, että ruotsinkielen asema säilyy ajasta ikuisuuteen yhtä betonoituna ja että ruotsin osaamisen pitäisi olla jonkinlainen sivistyneisyyden mittari. Ja hieman samalla tavalla Suomi muuttuu myös tulevaisuudessa. Jotkut kiistattomasti Suomen perinteeseen ja historiaan kuuluneet asiat menettävät merkitystään ja jäävät taka-alalle. Ja hyvä niin.

 

 

Entä sitten jos me ollaankin Putinin väkeä?

2010-luvun Suomen ehkä suurin poliittinen häränpylly on nähty siinä, kuinka nationalistinen porukka on muuttanut suhtautumistaan Venäjään. Kyseessä on tietysti Euroopan laajuinen trendi ja vähän jokapuolella nationalistinen taantumuksellisto on suhtautunut verrattain positiivisesti Putinin menoon. Ja vastaavasti esimerkiksi Le Pen taisi jopa saada rahoitusta Venäjältä ja venäläiset tilit tuuttasivat Twitteriin täyteen Brexittiä tukevaa tavaraa.

Venäjän ja Euroopan nationalistisen taantumukselliston välillä on tietysti symbioottinen suhde. EU:n yhtenäisyyden ja toimintakyvyn sabotointi parantaa Putinin mahdollisuuksia huseerata Venäjän naapurivaltioiden kanssa haluamallaan tavalla. Vähän kaikkia ylikansallisia organisaatioita inhoavalla nationalistiselle taantumuksellistolle ajatus EU:n nakeraamisesta on tietysti positiivinen juttu sillä sen myötä ilmeisesti autommaattisesti palataan kohti vanhoja hyviä aikoja. Kansainvälinen yhteistyö on naisellisten nynnyjen hommaa.

Kaikenmaailman muinaiskirkkoslaavin tutkijoiden ring of burning ghettos-lausunnot tietysti otetaan Russia Todaylla lämpimästi vastaan. Niillä on hyvä perustella perusvenäläisille, että tarvitaan vahva johtaja, jottei Venäjälle käy kuten uppoavalle lännelle. Ja lännessä Russia todayn tai vielä pahempien propagandajulkaisujen raportit maahanmuuttajien ja homosaation tuhovoimasta kelpaavat sitten lähteiksi lännen uppoamisesta.

 

Kuvahaun tulos haulle ukraine choice

 

Suomi on kuitenkin hieman erikoistapaus Eurooppassa. Suomessa (varsinkin) nationalistisen taantumukselliston käsitys kansallisesta historiasta ja identiteettistä on rakentunut aika pitkälle sotaveteraanien sankarilliselle taistelulle itänaapuria vastaan. Jotenkin sitä ajattelisi, että pyhää Tuntematonta sotilasta ja talvisotaa palvoville Venäjä olisi edelleen melkoinen punainen vaate.

Ennen Marco De Witin aikakautta paradiahorisonttia lähestyvän äärioikeiston äänitorvena toiminut Seppo Lehtohan keskittyi tykittelyssään suurelta osin juuri ryssiin. Mutta ei kansallisella historialla kai sitten ole tietylle porukalle kuitenkaan niin paljon väliä, jos loppupeleissä tärkein tavoite on autoritäärinen meno ja vähemmistöjen kyykyttäminen. Ja onhan Venäjälläkin varsin vahva uusnatsiskene…

 

 

Ja ehkä perussuomalaiset vielä eroavat jonkin verran joistain muista Euroopan aateveljistään. Jussi Halla-aholtakin on tullut jopa järjellisiä kannanottoja Venäjän toimiin ja hybridisodankäyntiin. Toisaalta Laura Huhtasaari on presidenttikampanjansa aikana antanut jo aika jykeviä lausuntoja. Sen nyt vielä voi ymmärtää, että EU:n toimintaa halutaan sabotoida, mutta ei nyt pitäisi kysyttäessä olla kovin vaikeaa sanoa, että EU on kuitenkin Venäjää pienempi paha.

Toki jo (ymmärtääkseni) Timo Soini lanseesari hassunhauskan termin Eurostoliitto. Ja tuollaisissa hieman salaliittohenkisissä kulttuurimarxismitarinoissa (mm. Breivikin video) EU nähdään juuri Neuvostoliiton ajatusten jatkajana johon verrattuna isänmaallinen ja traditioon vannova Venäjä ei ole ollankaan huonompi liittolainen. Ja netin likaviemäreissä sekä virtuaalisilla kylänraiteilla tämänkaltaiset ajatukset kuitekin ovat aika suosittuja. Toisaalta haluaisin ajatella, että tuollainen ajattelu on vielä suht marginaalista, mutta onko se sen marginaalisempaa kuin mitä Halla-ahon tuki oli netissä reilu 10 vuotta sitten.

Enkä tietysti todellakaan toivo ryssittelyä ja rasistista suhtautumista venäläisiin, mutta onhan se nyt saatana, että monien kommentit alkavat jo olla tyyliä “Joo me ollaan Putinin puolella, entäs sitten?” Taisteliko isoisäni muka sen takia, että kaikenmaailman Dosentti Bätmänit ja Laura Huhtasaaret pääsisivät nuolemaan Putinin anaalia. Kysynpähän vaan.

Mennään Natoon! RKP:n ja Torvaldsin presidentinvaalistrategia

Ainoa syy RKP:lle lähteä mukaan presidentinvaaleihin on pitää huolta, että vaalidebateissa puhutaan sille tärkeistä asioista. RKP:n presidentinvaaliehdokas Nils Torvaldsilla ei tietenkään ole pienintäkään mahdollisuutta presidentiksi ja toiselle kierrokselle pääseminen vaatisi todella massiivista äänten jakautumista.

Eilen Torvalds kuitenkin ilmoitti kannattavansa liittymistä Natoon. Sanoisin että strategisesti aika hyvä veto. Suomessa on kuitenkin merkittävä määrä ihmisiä, jotka kannattavat liittymistä Natoon ja kun Niinistö eikä kukaan mukaan ehdokas suostu ottamaan selkeän Nato-myönteistä kantaa, on tuossa ihan hyvä rako RKP:n presidenttiehdokkaalle erottua muista ja ehkä napata muutama ääni varsinaisten RKP:n kannattajien ulkopuolelta ja tätä kautta saada huomiota myös RKP:n tärkemmille ajatuksille. Tämä on sellainen strategia, jolla Torvalds saatta pystyä jättämään jokusen ehdokkaan taakseen.

En edelleenkään näe, että Nils Torvaldsilla olisi juuri mitään mahdollisuutta mennä toiselle kierrokselle, mutta avoimen NATO-myönteisellä linjalla nakerretaan taas ehkä pikkuriikkisen Niinistön kannatusta yhdestä kulmasta. Ottaen huomioon minkä muiden aiheiden ympärillä presidentinvaalidebatit saattaisivat pyöriä, ei Nato ja kaikki siihen liittyvät aiheet ole ollenkaan huonoimmasta päästä.

Image result for NATO

Taloudesta ja vasemmistolaisuudesta

Alkuviikosta työmatkoille osui kuunneltavaksi pari aika hyvää suomalaista talousaiheista keskustelua:

Maliranta: Miksi toimittajat eivät tajua markkinoita, Paavo Teittinen?

Juhana Vartiainen ja Tommi Uschanov kirjastaan Keskusteluja taloudesta

Sanoisin että kannattaa kuunnella.

Jonkinlaisena taustana todettakoon, että itse luin taloustiedettä lyhyen sivuaineen verran ja aika pikälti se, mitä ehkä kuvittelen talousaiheista ymmärtäväni, on tullut vapaa-ajan harrastuneisuuden kautta. Melkein parikymppiseksi asti pidin taloutta jollain tavalla likaisena aihepiirinä ja jokaista siitä kiinnostunutta jotenkin epäilyttävänä. Ajatteluni kuitenkin muuttui aika paljon parissa vuodessa kun tajusin paremmin, että taloustieteen kehikkoa voi viritellä moniin paikkoihin ja loppupäätelmän ei väistämättä kuulu olla, että yritykset ovat oikeassa.

Marko Terviö kirjoitti Akateemisessa Talousblogissa vuosia sitten, että Osmo Soininvaara on Suomen paras taloustieteen popularisoija. Omalla kohdallani tuo pitää täysin paikkansa sillä juuri noihin aikoihin Osmo Soininvaaran blogi sai myös minut aiempaa enemmän kiinnostumaan talousaiheista ja ajattelemaan asioita uusilla tavoilla. Soininvaara oli minulle myös hahmo, joka ehkä onnistui tekemään eroja Malirannan podcastissa mainittujen pro business- ja pro market-ajattelutapojen välille.

Malirannan podcastissa keskustellaan siitä, kuinka monet toimittajat eivät usein välttämättä ymmärrä edes taloustieteen perusasioita. Se että Osmo Soininvaara julistettiin aikoinaan Hesarin vaalikonevastausten perusteella eduskunnan oikeistolaisimmaksi kansanedustajaksi jäi minulla jotenkin aika vahvasti mieleen ja sai miettimään, missä määrin tiettyjä ajatuksia on mielekästä laittaa vasemisto-oikeisto-akselille. Ja esim. tämän seurauksena minun on myös nykyään vaikea sanoa itsestäni missä määrin olen vasemmistolainen tai oikeistolainen.

Tai kuten Ode itse kirjoitti: On erikoista määritellä että vasemmistolaisuutta on esittää helppoja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ja oikeistolaisuutta on etsiä totuutta. Ilmankos perussuomalaista saatiin vasemmistopuolue

Varmaan pitää paikkansa, että toimittajat eivät keskimäärin ymmärrä ihan riittävästi taloudesta, mutta jos nyt mennään vielä askel epä-älyllisemmän älämölön suuntaan, niin varsinkin nettikeskusteluja seuratessa olen oikeasti alkanut menettää uskoani ihmiskuntaan. Viimeisen vajaan viiden vuoden aikana hyvin näkyvästi julkiseen keskusteluun osallistuneen Juhana Vartiaisen kohdalla tämä on näkynyt varmaan kaikkein parhaiten.

Osittain kyse on ehkä tiettyjen vasemmistolaisesti suuntautuneiden ihmisten puutteellisesta talouden ymmärryksestä ja niistä johtuvista ennakkoluuloista. Tai toisaalta kuten tuon politiikkaradion keskustelun toinen osapuoli, Tommi Uschanov on muistaakseni joskus esittänyt: Kun mistään yhteiskunnallisesta ilmiöstä aletaan puhua yhtään tarkemmin, ei juuri kukaan tiedä juuri mistään juuri mitään. Ja Vartiainen on myös erehtynyt kommentoimaan maahanmuuttoon liittyviä aiheita ja tuo on tietysti nykyään varmaan paras mahdollinen tapa saada kasa henkilökohtaisia hyökkäyksiä osakseen.

Mutta Juhana Vartiaisen henkilön ja ajatusten ympärillä pyörinyt keskustelu on jotain sellaista, jota on kyllä ollut erityisen tuskastuttavaa seurata. Pitänee joskus tulevaisuudessa lukea tuo Vartiaisen ja Uschanovin kirja.

Haavisto 12% ja Huhtasaari 4% – Elokuun presidentinvaaligallup

Iltasanomat näyttää julkaisseen tänään jonkinlaisen presidentinvaaligallupin. Tässä gallupissa 60% vastaajista äänestäisi ensimmäisellä kierroksella Sauli Niinistöä. Tulos ei ole yllätävä. Vaaleihin on vielä aikaa, Niinistö on aidosti varsin suosittu ja perustuulipukukansa ei välttämättä oikein vielä edes hahmota, ketkä ovat muut ehdokkaat. Kannatus tulee kuitenkin laskemaan tuosta aika tasaisesti vaalipäivän lähestyessä ja luonnollisesti Niinistön jengin pitää henkisesti kestää tuo. Nämäkään presidentinvaali eivät ratkea vielä ensimmäisellä kierroksella.

Ehkä mielenkiintoisin havainto on Niinistön takana olevien ehdokkaiden kannatus. Täysin ylivoimaiseksi kakkoseksi nousee Pekka Haavisto. 12 prosentin kannatus on tietysti järjettömästi Niinistöä perässä, mutta suurempi kuin viiden seuraavan ehdokkaan yhteenlaskettu lukema. Kuten Niinistönkin kohdalla, vaaleihin on vielä aikaa ja näistä luvuista ei kannata tehdä kauhean pitkälle meneviä arvioita, mutta Haaviston kannalta näyttää hyvältä.

Kampanja ei ole lähtenyt mitenkään näkyvästi liikkeelle, mutta hän erottuu silti hyvin selkeänä kakkosehdokkaana. Monet ovat kommentoineet ettei Haaviston viime vaalien hype kanna enää näihin presidentinvaaleihin asti, mutta Haaviston verrattain korkea kannatus selittynee sillä, että viime presidentinvaalien seurauksena hän on tunnettu hahmo, jonka kaikki suomalaiset tunnistavat ja se taitaa nyt auttaa.

Kolmassijalla on Laura Huhtasaari. Tämä ei ole kovin yllättävää kun on heti kampanjan alussa pyritty räväkästi erottumaan muista ehdokkaista. Ehkä on kuitenkin hieman yllättävää, että kannatus on kuitenkin vain 4% ja aika samalla tasolla mediaseksikkään Matti Vanhasen kanssa ja vain kaksi prosenttiyksikkö suurempi kuin Paavo Väyrysellä ja Maarit Feldt-Rannalla, joiden ehdokkuus ei ole vielä edes varmaa.

SE ON ISLAM! RAJAT KIINNI! Vol3

Yritetään nyt sitten kirjata jotain ajatuksia Turun tapahtumista ja tuon ympärillä pyörivästä keskustelusta, vaikka oikeasti tekee pahaa. Ajattelin että pari päivää tapahtuman jälkeen olisi helpompaa, mutta eipä se kyllä ole.

Ilmiselvästi tietysti tuntuu melkoisen ikävältä, että kaiketi terroriteoksi luokiteltava tapaus nähtiin nyt myös siellä koto-Suomessa. Olo kuitenkin muuttuu vain pahemmaksi kun yrittää seurata netissä aiheeseen liittyvää keskustelua. Meno on suurelta ihan älytöntä öyhötystä, jossa syytetään suvakkeja, mediaa, virkamiehiä ja politiikkoja. Jokainen asiallisesti kommentoiva tuntuu päätyvän lähinnä viharyöpyn kohteeksi.

Joku ajatusten Aurajoki ehti tähänkin blogiin jo perjantaina kommentoimaan seuraavasti:

Ai kas vain.Narsistisen mädättäjän reaktio on jälleen omassa narsismissaan röhkiminen ja itsensä tolkun ihmiseksi korottaminen.Kuvottavaa.Sinä torakka olet joukkomurhaajien yhteistoimintahuora.

Tämä kommentti on kaikessa hienostuneisuudessaan kieltämättä öyhötysjengin mittareillakin äärilaitaa, mutta symboloi aika hyvin tämän nettikeskustelussa pyörivän jengin sielunmaisemaa. Ei sinänsä valtaisesti yllättänyt, että tämä porukka oli tanssimassa haudoilla jo ennen kuin uhreja on viety edes sairaalan, mutta pahaahan se silti teki katsella tuota.

Olen kirjoitellut samankaltaisia ajatuksia jo aiemminkin, mutta näyttää että islamista, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta öyhöttävälle jengille absoluuttisesti pahin asia on se, että olemme jotenkin liian nössöjä. Aivan sama minkälaisiin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien tai ihan vaan maalaisjärjen vastaisiin toimiin ryhdytään, mutta kunhan ryhdytään. Ei ole niinkään väliä mitä tekemisillä tai sanomisilla saavutetaan, mutta kunhaan vaan toimitaan ja näytetään ettei olla nössöjä. Hämmentävintä on että porukka tuntuu ihan tosissaan huutelevan, että pitäisi ottaa mallia Unkarin ja Puolan kaltaisista semifasistisista kehitysmaista.

On selvää, ettei varsinkaan tällaisen terrorismin estämiseksi ole mitään helppoja keinoja. Näiden kanssa joudutaan jossain määrin elämään ja tämän sanominen tuntuu herättävän öyhöjengissä myös hallitsematonta raivoa. Poliitikot eivät pysty ratkaisemaan kaikkia asioita ja on asioita, joita kukaan ei pysty ratkaisemaan. Maahanmuuttopolitiikkalla on oma pieni vaikuttuksensa, mutta niin on myös sillä ettei kärjistetä vastakkainasetteluja. Minä en esimerkiksi ole ollenkaan vakuuttunut, että terrori-iskujen riski vähentyisi jos maahantulevien muslimien määrä vähentyisi selvästi, mutta samaan aikaan vihamielinen ilmapiiri muslimeita kohtaan kasvaisi.

Sikäli kun terrorismia vastaan voidaan taistella, tapahtuu se ennen kaikkea poliisin ja viranomaisten toiminnalla ja pitämällä huolta siitä, että mahdollisimman suuri osa muslimeista pysyy länsimaisen yhteiskunnan puolella.

Toiseksi en ole ihan varma ajatteleeko öyhötysjengi, että heidän kirjoittelullaan saadaan ihmisiä omalle puolelle. Tai siis minulla ensireaktio tuota menoa katsellessa on, että tämä jengi voi olla valmis kunnon pogromeihin jos vain saisivat luvan. Luulen että monella reaktio on, että rasismille ei anneta periksi senttiäkään. Tuntuu ettei jengi ihan oikeasti kykene keskustelemaan maahanmuutosta ja turvapaikka-asioista ilman että siihen liitetään rasistista öyhötystä ja tuo sitten saa jotkut tolkun ihmisetkin tarpeettomankin rajusti puolustuskannalle.

Turun tapahtumia seuratessani erehdyin muuten myös avaamaan jonkun linkkaaman videon, jossa oli kuvattu verisiä maassa makaavia ihmisiä ja sitten rempseästi pistetty tuo video nettiin kaikkien katseltavaksi. Harvan asian kohdalla sitä enää ihmettelee, että pitääkö tuokin nyt kuvata ja jakaa somessa, mutta haluaisin kyllä tietää mitä liikku sen ihmisen päässä, joka kuvaa maassa makaavia verisiä ihmisiä ja sitten pistää tuon videon välittömästi jakoon nettiin.

Väistämätön vihreä tulevaisuus – Pikakommentti gallupista

Kirjoittelin ennen vihreiden puoluekokousta, että puolueella saattaisi olla kahden vuoden päästä pienet saumat jopa pääministeripuolueeksi asti ja nyt pari kuukautta myöhemmin tuo ei näytä enää edes niin pieneltä saumalta. Tänään julkaistussa gallupissa vihreät on noussut jo Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja kannatus on 17,6%. Olen ajatellut, että vihreillä on realistiset mahdollisuudet nousta suurten puolueiden joukkoon, mutten ajatellut, että se tapahtuisi näin nopeasti. Ihan muutama juttu, jotka mielestäni selittävät parhaiten vihreiden nousua.

Pidän SDP:n ja  Euroopan vasemmistolaisten valtapuolueiden yleistä kriisiä tärkeimpänä yksittäisenä selityksenä vihreiden nousulle. SDP:n kannatus on nuorempien ja jo varhaiskeski-ikäistenkin keskuudessa valtavasti eläkeikäisiä matalampaa. Monet syyttivät kohtuuttomasti Jutta Urpilaista SDP:n epäonnistumisista, mutta nyt on nähty Äijä-Rinteen myötä, että ongelmat ovat paljon syvemmällä.

SDP ei yksinkertaisesti puhuttele lähellekkään samalla tavalla minun ikäluokkaani. Monet kuitenkin tuntevat sympatiaa jonkinlaiseen sosiaalidemokraattiseen arvomaailmaan, mutta näkevät perinteisestä demarimenosta eroavat keinot paremmiksi. Jollain lailla keskusta/keskustalvasemmistolaisilla puolueilla on myös muualla  nyt mahdollisuudet ryövätä itselleen paljon demarien kannatusta vihreiden ja Macronin liikkeen tapaan.

Vihreät on onnistunut melko menestyksekkäästi brändäämään itsensä kaupunkilaisten puolueeksi. Sen edustajat ovat usein muiden puolueiden edustajia paremmin kartalla kaupunkisuunnitteluun liittyvistä kysymyksistä. Kyse on kuitenkin myös identiteettipolitiikasta ja 2000-luvun uusi uljas urbanismi on elämäntapa, jota vihreät edustavat ja saavat tällä mukavasti ääniä sekä oikealta että vasemmalta. Vihreät on onnistunut yllättävänkin tehokkaasti monipolisoimaan tämän lohkon itselleen ja menee vielä vuosia ennen kuin muut puolueet pystyvät haastamaan vihreitä tässä, vaikka ne nyt välittömästi pistäisivät paukkujaan tähän asiaan.

Luulen että Suomessa persujen nousu tämän vuosikymmenen alussa ja viime vuosina nähty nationalistisen taantumukselliston nousu ympäri maailmaa herättävät vastareaktioita ja vihreät ovat puhuneet kiistattoman selkeästi liberaalin demokratian ja euroopplaisten arvojen puolesta. Nationalistisen taantumukselliston nousu aiheuttaa väkisinkin jonkinlaisia vastareaktioita ja vihreät on tainnut onnistua ottamaan tuosta hyvän siivun itselleen.

Voi hyvin olla, että vihreiden kannatus lähtee jossain vaiheessa taas hieman laskuun, mutta puolueella on tällä hetkellä päällä momentum ja useat kehityskulut satavat laariin. Näiden ansiosta vihreät näyttää väistämättä  olevan tulevaisuudessa puolue, jonka kannatus vakiintunee reilusti päälle kymmeneen prosentiin.