Mennään Natoon! RKP:n ja Torvaldsin presidentinvaalistrategia

Ainoa syy RKP:lle lähteä mukaan presidentinvaaleihin on pitää huolta, että vaalidebateissa puhutaan sille tärkeistä asioista. RKP:n presidentinvaaliehdokas Nils Torvaldsilla ei tietenkään ole pienintäkään mahdollisuutta presidentinvaaliehdokkaaksi ja toiselle kierrokselle pääseminen vaatisi todella massiivista äänten jakautumista.

Eilen Torvalds kuitenkin ilmoitti kannattavansa liittymistä Natoon. Sanoisin että strategisesti aika hyvä veto. Suomessa on kuitenkin merkittävä määrä ihmisiä, jotka kannattavat liittymistä Natoon ja kun Niinistö eikä kukaan mukaan ehdokas suostu ottamaan selkeän Nato-myönteistä kantaa, on tuossa ihan hyvä rako RKP:n presidenttiehdokkaalle erottua muista ja ehkä napata muutama ääni varsinaisten RKP:n kannattajien ulkopuolelta ja tätä kautta saada huomiota myös RKP:n tärkemmille ajatuksille. Tämä on sellainen strategia, jolla Torvalds saatta pystyä jättämään jokusen ehdokkaan taakseen.

En edelleenkään näe, että Nils Torvaldsilla olisi juuri mitään mahdollisuutta mennä toiselle kierrokselle, mutta avoimen NATO-myönteisellä linjalla nakerretaan taas ehkä pikkuriikkisen Niinistön kannatusta yhdestä kulmasta. Ottaen huomioon minkä muiden aiheiden ympärillä presidentinvaalidebatit saattaisivat pyöriä, ei Nato ja kaikki siihen liittyvät aiheet ole ollenkaan huonoimmasta päästä.

Image result for NATO

Taloudesta ja vasemmistolaisuudesta

Alkuviikosta työmatkoille osui kuunneltavaksi pari aika hyvää suomalaista talousaiheista keskustelua:

Maliranta: Miksi toimittajat eivät tajua markkinoita, Paavo Teittinen?

Juhana Vartiainen ja Tommi Uschanov kirjastaan Keskusteluja taloudesta

Sanoisin että kannattaa kuunnella.

Jonkinlaisena taustana todettakoon, että itse luin taloustiedettä lyhyen sivuaineen verran ja aika pikälti se, mitä ehkä kuvittelen talousaiheista ymmärtäväni, on tullut vapaa-ajan harrastuneisuuden kautta. Melkein parikymppiseksi asti pidin taloutta jollain tavalla likaisena aihepiirinä ja jokaista siitä kiinnostunutta jotenkin epäilyttävänä. Ajatteluni kuitenkin muuttui aika paljon parissa vuodessa kun tajusin paremmin, että taloustieteen kehikkoa voi viritellä moniin paikkoihin ja loppupäätelmän ei väistämättä kuulu olla, että yritykset ovat oikeassa.

Marko Terviö kirjoitti Akateemisessa Talousblogissa vuosia sitten, että Osmo Soininvaara on Suomen paras taloustieteen popularisoija. Omalla kohdallani tuo pitää täysin paikkansa sillä juuri noihin aikoihin Osmo Soininvaaran blogi sai myös minut aiempaa enemmän kiinnostumaan talousaiheista ja ajattelemaan asioita uusilla tavoilla. Soininvaara oli minulle myös hahmo, joka ehkä onnistui tekemään eroja Malirannan podcastissa mainittujen pro business- ja pro market-ajattelutapojen välille.

Malirannan podcastissa keskustellaan siitä, kuinka monet toimittajat eivät usein välttämättä ymmärrä edes taloustieteen perusasioita. Se että Osmo Soininvaara julistettiin aikoinaan Hesarin vaalikonevastausten perusteella eduskunnan oikeistolaisimmaksi kansanedustajaksi jäi minulla jotenkin aika vahvasti mieleen ja sai miettimään, missä määrin tiettyjä ajatuksia on mielekästä laittaa vasemisto-oikeisto-akselille. Ja esim. tämän seurauksena minun on myös nykyään vaikea sanoa itsestäni missä määrin olen vasemmistolainen tai oikeistolainen.

Tai kuten Ode itse kirjoitti: On erikoista määritellä että vasemmistolaisuutta on esittää helppoja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin ja oikeistolaisuutta on etsiä totuutta. Ilmankos perussuomalaista saatiin vasemmistopuolue

Varmaan pitää paikkansa, että toimittajat eivät keskimäärin ymmärrä ihan riittävästi taloudesta, mutta jos nyt mennään vielä askel epä-älyllisemmän älämölön suuntaan, niin varsinkin nettikeskusteluja seuratessa olen oikeasti alkanut menettää uskoani ihmiskuntaan. Viimeisen vajaan viiden vuoden aikana hyvin näkyvästi julkiseen keskusteluun osallistuneen Juhana Vartiaisen kohdalla tämä on näkynyt varmaan kaikkein parhaiten.

Osittain kyse on ehkä tiettyjen vasemmistolaisesti suuntautuneiden ihmisten puutteellisesta talouden ymmärryksestä ja niistä johtuvista ennakkoluuloista. Tai toisaalta kuten tuon politiikkaradion keskustelun toinen osapuoli, Tommi Uschanov on muistaakseni joskus esittänyt: Kun mistään yhteiskunnallisesta ilmiöstä aletaan puhua yhtään tarkemmin, ei juuri kukaan tiedä juuri mistään juuri mitään. Ja Vartiainen on myös erehtynyt kommentoimaan maahanmuuttoon liittyviä aiheita ja tuo on tietysti nykyään varmaan paras mahdollinen tapa saada kasa henkilökohtaisia hyökkäyksiä osakseen.

Mutta Juhana Vartiaisen henkilön ja ajatusten ympärillä pyörinyt keskustelu on jotain sellaista, jota on kyllä ollut erityisen tuskastuttavaa seurata. Pitänee joskus tulevaisuudessa lukea tuo Vartiaisen ja Uschanovin kirja.

Haavisto 12% ja Huhtasaari 4% – Elokuun presidentinvaaligallup

Iltasanomat näyttää julkaisseen tänään jonkinlaisen presidentinvaaligallupin. Tässä gallupissa 60% vastaajista äänestäisi ensimmäisellä kierroksella Sauli Niinistöä. Tulos ei ole yllätävä. Vaaleihin on vielä aikaa, Niinistö on aidosti varsin suosittu ja perustuulipukukansa ei välttämättä oikein vielä edes hahmota, ketkä ovat muut ehdokkaat. Kannatus tulee kuitenkin laskemaan tuosta aika tasaisesti vaalipäivän lähestyessä ja luonnollisesti Niinistön jengin pitää henkisesti kestää tuo. Nämäkään presidentinvaali eivät ratkea vielä ensimmäisellä kierroksella.

Ehkä mielenkiintoisin havainto on Niinistön takana olevien ehdokkaiden kannatus. Täysin ylivoimaiseksi kakkoseksi nousee Pekka Haavisto. 12 prosentin kannatus on tietysti järjettömästi Niinistöä perässä, mutta suurempi kuin viiden seuraavan ehdokkaan yhteenlaskettu lukema. Kuten Niinistönkin kohdalla, vaaleihin on vielä aikaa ja näistä luvuista ei kannata tehdä kauhean pitkälle meneviä arvioita, mutta Haaviston kannalta näyttää hyvältä.

Kampanja ei ole lähtenyt mitenkään näkyvästi liikkeelle, mutta hän erottuu silti hyvin selkeänä kakkosehdokkaana. Monet ovat kommentoineet ettei Haaviston viime vaalien hype kanna enää näihin presidentinvaaleihin asti, mutta Haaviston verrattain korkea kannatus selittynee sillä, että viime presidentinvaalien seurauksena hän on tunnettu hahmo, jonka kaikki suomalaiset tunnistavat ja se taitaa nyt auttaa.

Kolmassijalla on Laura Huhtasaari. Tämä ei ole kovin yllättävää kun on heti kampanjan alussa pyritty räväkästi erottumaan muista ehdokkaista. Ehkä on kuitenkin hieman yllättävää, että kannatus on kuitenkin vain 4% ja aika samalla tasolla mediaseksikkään Matti Vanhasen kanssa ja vain kaksi prosenttiyksikkö suurempi kuin Paavo Väyrysellä ja Maarit Feldt-Rannalla, joiden ehdokkuus ei ole vielä edes varmaa.

SE ON ISLAM! RAJAT KIINNI! Vol3

Yritetään nyt sitten kirjata jotain ajatuksia Turun tapahtumista ja tuon ympärillä pyörivästä keskustelusta, vaikka oikeasti tekee pahaa. Ajattelin että pari päivää tapahtuman jälkeen olisi helpompaa, mutta eipä se kyllä ole.

Ilmiselvästi tietysti tuntuu melkoisen ikävältä, että kaiketi terroriteoksi luokiteltava tapaus nähtiin nyt myös siellä koto-Suomessa. Olo kuitenkin muuttuu vain pahemmaksi kun yrittää seurata netissä aiheeseen liittyvää keskustelua. Meno on suurelta ihan älytöntä öyhötystä, jossa syytetään suvakkeja, mediaa, virkamiehiä ja politiikkoja. Jokainen asiallisesti kommentoiva tuntuu päätyvän lähinnä viharyöpyn kohteeksi.

Joku ajatusten Aurajoki ehti tähänkin blogiin jo perjantaina kommentoimaan seuraavasti:

Ai kas vain.Narsistisen mädättäjän reaktio on jälleen omassa narsismissaan röhkiminen ja itsensä tolkun ihmiseksi korottaminen.Kuvottavaa.Sinä torakka olet joukkomurhaajien yhteistoimintahuora.

Tämä kommentti on kaikessa hienostuneisuudessaan kieltämättä öyhötysjengin mittareillakin äärilaitaa, mutta symboloi aika hyvin tämän nettikeskustelussa pyörivän jengin sielunmaisemaa. Ei sinänsä valtaisesti yllättänyt, että tämä porukka oli tanssimassa haudoilla jo ennen kuin uhreja on viety edes sairaalan, mutta pahaahan se silti teki katsella tuota.

Olen kirjoitellut samankaltaisia ajatuksia jo aiemminkin, mutta näyttää että islamista, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta öyhöttävälle jengille absoluuttisesti pahin asia on se, että olemme jotenkin liian nössöjä. Aivan sama minkälaisiin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien tai ihan vaan maalaisjärjen vastaisiin toimiin ryhdytään, mutta kunhan ryhdytään. Ei ole niinkään väliä mitä tekemisillä tai sanomisilla saavutetaan, mutta kunhaan vaan toimitaan ja näytetään ettei olla nössöjä. Hämmentävintä on että porukka tuntuu ihan tosissaan huutelevan, että pitäisi ottaa mallia Unkarin ja Puolan kaltaisista semifasistisista kehitysmaista.

On selvää, ettei varsinkaan tällaisen terrorismin estämiseksi ole mitään helppoja keinoja. Näiden kanssa joudutaan jossain määrin elämään ja tämän sanominen tuntuu herättävän öyhöjengissä myös hallitsematonta raivoa. Poliitikot eivät pysty ratkaisemaan kaikkia asioita ja on asioita, joita kukaan ei pysty ratkaisemaan. Maahanmuuttopolitiikkalla on oma pieni vaikuttuksensa, mutta niin on myös sillä ettei kärjistetä vastakkainasetteluja. Minä en esimerkiksi ole ollenkaan vakuuttunut, että terrori-iskujen riski vähentyisi jos maahantulevien muslimien määrä vähentyisi selvästi, mutta samaan aikaan vihamielinen ilmapiiri muslimeita kohtaan kasvaisi.

Sikäli kun terrorismia vastaan voidaan taistella, tapahtuu se ennen kaikkea poliisin ja viranomaisten toiminnalla ja pitämällä huolta siitä, että mahdollisimman suuri osa muslimeista pysyy länsimaisen yhteiskunnan puolella.

Toiseksi en ole ihan varma ajatteleeko öyhötysjengi, että heidän kirjoittelullaan saadaan ihmisiä omalle puolelle. Tai siis minulla ensireaktio tuota menoa katsellessa on, että tämä jengi voi olla valmis kunnon pogromeihin jos vain saisivat luvan. Luulen että monella reaktio on, että rasismille ei anneta periksi senttiäkään. Tuntuu ettei jengi ihan oikeasti kykene keskustelemaan maahanmuutosta ja turvapaikka-asioista ilman että siihen liitetään rasistista öyhötystä ja tuo sitten saa jotkut tolkun ihmisetkin tarpeettomankin rajusti puolustuskannalle.

Turun tapahtumia seuratessani erehdyin muuten myös avaamaan jonkun linkkaaman videon, jossa oli kuvattu verisiä maassa makaavia ihmisiä ja sitten rempseästi pistetty tuo video nettiin kaikkien katseltavaksi. Harvan asian kohdalla sitä enää ihmettelee, että pitääkö tuokin nyt kuvata ja jakaa somessa, mutta haluaisin kyllä tietää mitä liikku sen ihmisen päässä, joka kuvaa maassa makaavia verisiä ihmisiä ja sitten pistää tuon videon välittömästi jakoon nettiin.

Väistämätön vihreä tulevaisuus – Pikakommentti gallupista

Kirjoittelin ennen vihreiden puoluekokousta, että puolueella saattaisi olla kahden vuoden päästä pienet saumat jopa pääministeripuolueeksi asti ja nyt pari kuukautta myöhemmin tuo ei näytä enää edes niin pieneltä saumalta. Tänään julkaistussa gallupissa vihreät on noussut jo Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja kannatus on 17,6%. Olen ajatellut, että vihreillä on realistiset mahdollisuudet nousta suurten puolueiden joukkoon, mutten ajatellut, että se tapahtuisi näin nopeasti. Ihan muutama juttu, jotka mielestäni selittävät parhaiten vihreiden nousua.

Pidän SDP:n ja  Euroopan vasemmistolaisten valtapuolueiden yleistä kriisiä tärkeimpänä yksittäisenä selityksenä vihreiden nousulle. SDP:n kannatus on nuorempien ja jo varhaiskeski-ikäistenkin keskuudessa valtavasti eläkeikäisiä matalampaa. Monet syyttivät kohtuuttomasti Jutta Urpilaista SDP:n epäonnistumisista, mutta nyt on nähty Äijä-Rinteen myötä, että ongelmat ovat paljon syvemmällä.

SDP ei yksinkertaisesti puhuttele lähellekkään samalla tavalla minun ikäluokkaani. Monet kuitenkin tuntevat sympatiaa jonkinlaiseen sosiaalidemokraattiseen arvomaailmaan, mutta näkevät perinteisestä demarimenosta eroavat keinot paremmiksi. Jollain lailla keskusta/keskustalvasemmistolaisilla puolueilla on myös muualla  nyt mahdollisuudet ryövätä itselleen paljon demarien kannatusta vihreiden ja Macronin liikkeen tapaan.

Vihreät on onnistunut melko menestyksekkäästi brändäämään itsensä kaupunkilaisten puolueeksi. Sen edustajat ovat usein muiden puolueiden edustajia paremmin kartalla kaupunkisuunnitteluun liittyvistä kysymyksistä. Kyse on kuitenkin myös identiteettipolitiikasta ja 2000-luvun uusi uljas urbanismi on elämäntapa, jota vihreät edustavat ja saavat tällä mukavasti ääniä sekä oikealta että vasemmalta. Vihreät on onnistunut yllättävänkin tehokkaasti monipolisoimaan tämän lohkon itselleen ja menee vielä vuosia ennen kuin muut puolueet pystyvät haastamaan vihreitä tässä, vaikka ne nyt välittömästi pistäisivät paukkujaan tähän asiaan.

Luulen että Suomessa persujen nousu tämän vuosikymmenen alussa ja viime vuosina nähty nationalistisen taantumukselliston nousu ympäri maailmaa herättävät vastareaktioita ja vihreät ovat puhuneet kiistattoman selkeästi liberaalin demokratian ja euroopplaisten arvojen puolesta. Nationalistisen taantumukselliston nousu aiheuttaa väkisinkin jonkinlaisia vastareaktioita ja vihreät on tainnut onnistua ottamaan tuosta hyvän siivun itselleen.

Voi hyvin olla, että vihreiden kannatus lähtee jossain vaiheessa taas hieman laskuun, mutta puolueella on tällä hetkellä päällä momentum ja useat kehityskulut satavat laariin. Näiden ansiosta vihreät näyttää väistämättä  olevan tulevaisuudessa puolue, jonka kannatus vakiintunee reilusti päälle kymmeneen prosentiin.

SHOKKIUUTINEN – Touko Aallon vaimo hakee avioeroa!

Juuri uutisoitiin, että vihreiden tuoreen puheenjohtajan Touko Aallon vaimo Johana Pietiläinen on jättänyt viime viikolla avierohakemuksen. Päätös on ollut yhteinen ja syynä on ollut Aallon suhde vihreiden palkkalistoilla olevaan henkilöön. Jussi Halla-ahon aviottomasta lapsesta uutisoitaessa kirjoittelin lyhyen kommentin, jossa totesin etten todellakaan pidä hyvänä asiana sitä, että lehdistö kaivelee poliitikkojen avioeroja tms. yksityiselämää. Enkä varsinkaan pidä sitä että näitä asioita käytetään sitten poliittisina lyömäaseina. Sanoin tämän vahvasti halveksimani Jussi Halla-ahon kohdalla ja sanon sen nyt uudelleen Touko Aallon kohdalla.

Vapaassa maassa ja markkinataloudessa lehdistö saa kirjoittaa mistä haluaa ja ihmiset saavat lukea sitä mikä heitä kiinnnostaa, mutta pidän politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun kannalta tuhoisana sitä tapaa, että poliittikoja ryöpytetään kovasti näiden yksityiselämän tekemisten pohjalta eikä edes haluta yrittää erottaa yksityiselämää politiikasta. Voin olla ajatusteni kanssa selvässä vähemmistössä, mutta mielestäni poliitikkojen perhe-elämälllä ei pääsäntöisesti tulisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten  suhtaudutaan heidän tekemisiinsä eduskunnassa. Ja tavallaan tuskin olisi edes toivottavaa, että parlamentissa olisi vain robotteja, munkkeja ja nunnia.

Metatasolla tämä tapahtuma voi kuitenkin synnytää ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Resonoiko Touko Aallon avioero negatiivisesti vihreiden naisvoittoisessa kannattajakunnassa, vai jääkö tämä jällen vain tapahtumaksi, jolla blogosfäärin paskaspämmärit yrittävät loata vihreitä. Se on varmaa, että huomenna some ja netti nyt ylipäätään on täynnä erilaisia hyökkäyksiä vihreiden KAKSOISTANDARDEJA kohtaan. Toisaalta persuhenkinen paskaspämmiosastokin varmaan miettii, että millä lailla asian nyt ihan tarkalleen Touko Aallon kohdalle muotoilee kun oma mestari on jäänyt hiljattain vielä hieman pahemmin perheellisenä ja enemmän “perhearvojen” puolesta puhuneena kiinni vähän vastaavasta asiasta.

Laura Huhtasaari on Perussuomalaisten presidenttiehdokas!

Perussuomalaisten tuumaustunnilla ilmoitettiin juuri, että Laura Huhtasaari valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Halla-aho oli aiemmin tehnyt hyvin selväksi, ettei hän lähtisi puolueen ehdokkaaksi ja mietti vakavasti, tarvitsisiko puolueen edes asettaa omaa presidenttiehdokastaan. Halla-aho piti lupaukensa ja Laura Huhtasaari, vajaa nelikymppinen evoluutiota epäilevä pikkufasisti Porista on nyt siis mukana vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Huhtasaari voi kuitenkin olla perussuomalaisten näkökulmasta ihan hyvä ehdokas ja perussuomalaiset voi yrittää ravistaa yltään äijäimagoa.

Perussuomalaisten puoluekokous ravisutti Suomen poliittista kenttää ja yhtenä ramifikaationa oli nyt, että puolue päätyy sitten asettamaan oman presidenttiehdokkaan. Presidentinvaalit tulevat tynkäperussuomalaisille myös hyvään aikaan. Puolueen kannatus on tällä hetkellä aika matalalla tasolla, mutta puolueella on valitettavasti potentiaalia pitkälle yli 10 prosentin kannatukseen jo lyhyelläkin aikavälillä.

Presidenttikeskusteluissa Huhtasaari pääsee paahtamaan vihanlietsontaansa prime timessa ja kaiken sattuessa kohdallaan hänellä saattasi jopa olla mahdollisuudet nousta toiselle kierrokselle, jos Vanhasen ja Haaviston kampanjat eivät lähde lentoon ja merkittävä osa demarien ja vasemmiston äänistä menee puolueiden omille ehdokkaille.

Niinistön haastamisen ohella perussuomalaiset saattavat lähteä hyökkämään erityisesti Pekka Haavistoa ja voi hyvin olla, että ensimmäisen kierroksen kovin taistelu käydään jopa Haaviston ja Huhtasaaren välillä. Vihreät on tietysti jollain tasolla perussuomalaisten verivihollinen, mutta toisaalta Haavisto on hahmo jota arvostetaan varsin laajasti läpi puoluekentän ja jos perussuomalaiset lähtevät herrasmies Haaviston kimppuun kovin törkeällä trollailulla, saattaa se jopa sataa laarista sivuun.

Sauli Niinistö on varmasti kuitenkin hyvin tyytymätön siihen, että perussuomalaiset asettivat oman tunteita herättävän ehdokkaansa. Vaalikeskustelut kulkevat enemmän tunteita herättäviin aiheisiin, joissa joutuu vahvemmin valitsemaan position, tai sitten jättämään keskustelun enemmän muiden haltuun.

Mielenkiintoista myös nähdä meinavatko uuvatit pistää vielä oman ehdokkaan kehiin. Tuo voisi hiukkasen vähentää Huhtasaaren kannatusta ja tuoda vaalikeskusteluihin hieman lisää mutapainia. Yksi kysymys Huhtasaaren vaalimenestyksen kannalta on myös se, miten vanhan konnan, Paavo Väyrysen kannattajakorttien kerääminen etenee.




Mädättäjä-Sauli – Perussuomalaiset ja oma presidenttiehdokas

Jussi Halla-aho ilmoitti tänään Uuden Suomen haastattelussa, että puolue asettaa hyvin todennäköisesti oman presidenttiehdokkaan. Halla-aho erikseen mainitse kuinka puolueessa ei tykätty presidentti Niinistön toimista viime aikoina. Jos hyvin laajaa kannatusta nauttiva Sauli Niinistö koetaan näin epämiellyttäväksi hahmoksi, niin tämä kuvastaa osaltaan sitä kuinka perussuomalaiset siirtyvät yhä etäämmäs suomalaisten laajasta konsensuksesta ja yrittävät omalla toiminnallaan raahata konsensusta hieman enemmän oman äärilaitansa suuntaan. Toki tänään julkaistu Hesarin gallup ei anna tynkäpersujenkaan tilanteesta kovin hyvää kuvaa ja presidenttikisassa olisi mahdollista päästä patsastelemaan parrasvaloissa vähemmän ikävillä tavoilla.

Oman presidenttiehdokkaan asettaminen ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, vaan ajattelin perussuomalaisten hajoamisen aikoihin, että näiden tapahtumien seurauksena perussuomalaiset tulevat asettamaan oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin. Halla-aho on aiemmin sanonut aika selväsanaisesti, ettei lähde presidenttiehdokkaaksi ja osittain tähänkin peilaten pitäisin hieman yllättävänä jos Halla-aho lähtisi itse ehdokkaaksi. Monet ovatkin jo spekuloineet että Laura Huhtaasari olisi todennäköisin valinta tynkäpersujen presidenttiehdokkaaksi ja tätä minäkin nyt veikkaan. Huhtasaari on suht kova öyhöttäjä, mutta naisena ja myös ihan hyvänä esiintyjä hän voisi olla aika hyvä valinta. Tällä hetkellä vaikea kuvitella, että Halla-ahon tai Huhtasaaren takaa nostettaisiin ketään muuta presidenttiehdokkkaksi. Perussuomalaisten oma ehdokas tuo kuitenkin lisää jännitteitä presidentinvaaleihin. Kannatus voi jäädä hyvin heikoksikin, mutta jos omia suosikkivastakkainasetteluja saadan lietsottua tehokkaasti, niin en pidä toisen kierroksen paikkaa täysin mahdottomana.

Paavo Väyrynen presidenttiehdokkaaksi 2018 – Baby one more time!



Yle uutisoi tunti sitten, että Paavo Väyrynen lähtee kerämään kannattajakortteja valitsijayhdistyksen muodostamiseksi vuoden 2018 presidentinvaaleja varten. Valitsijayhdistys olisi tarkoitus saada kasaaan itsenäisyyspäivään mennessä, jolloin 20 000 kannattajakorttia pitäisi olla kerättynä. Tämä olisi Väyryselle jo neljäs presidentinvaalikampanja, mutta kaikki kolme aiempaa (1988, 1994 ja 2012) on käyty kepun ehdokkaana.

Äkkiseltään kuvittelisin, että Paavo Väyrynen saisi kerättyä 20 000 kannattajakorttia, mutta kun kepulla on oma ehdokas ja mahdollisesti kaksi persuehdokasta kalastelee Väyrysen kanssa hieman samoilla vesillä, niin ei ehkä ole edes itsestäänselvää, että Paavo saa kerättyä 20 000 kannattajakorttia. Toisaalta voi myös olle, että Väyrysen ratkaisu jopa vaikuttaa esimerkiksi sinisen tulevaisuuden innokkuuteen asettaa omaa ehdokasta.

Edellisten presidentinvaalien ja kepun puheenjohtajaksi pyrkimisen jälkeen Väyrysen tähti on kuitenkin ollut laskusssa ja kansalaispuolue-puuhastelu sekä Helsingin valtuuston pyrkiminen kristillisten listalta ovat tuntuneet jo hieman surullisilta projekteilta. Voi olla että Väyrynen onnistuu keräämään tarvittavat kortit ja saa jopa presidentinvaaleissa mukavan äänisaaliin, mutta on tässä mahdollisuudet pienoiseen nöyryytykseenkin. Mutta ainakin presidentinvaalien viihdearvo kasvaa.

Epävirallinen Paavo Väyrynen presidentiksi 2018-kannatussivu näyttääkin jo löytyvän osoitteesta kepu.fi. Sanoisin että tuo tiivistää aika hyvin minun ja ehkä aika monen muunkin ihmisen fiilikset Paavo Väyrysen pyrkimisestä presidentiksi.

Suomen presidentinvaalit 2018 ja SDP:n presidenttiehdokas

SDP ilmoitti viime viikolla kolme nimeä, jotka lähtevät kisaamaan puolueen presidenttiehdokkuusta: Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero. Presidenttiehdokkaasta järjestetään jäsenäänestys elokuussa ja lopullinen ehdokas on selvillä syyskuun alussa. Tämä uutinen meni minulta viime viikolla kokonaan ohi ja huomasin sen vasta nyt kun huvin vuoksi googlailin, että ketkäs kaikki ovat jo ilmoittautuneet presidenttiehdokkaiksi. Eli varmistununeita presidenttiehdokkaita ovat tällä hetkellä Sauli Niinistö, Pekka Haavisto, Matti Vanhanen, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds. Muutama kommentti tämänhetkisestä tilanteesta:

  • Paavo Lipponen floppasi pahasti viime vaaleissa ja nyt SDP:ltä ei näyttänyt löytyvän halukasta raskaan sarjan ehdokasta. Urpilaista ja sen jälkeen jopa Heinäluoma taidettiin toivoa, mutta näitä ei homma napannut. Ulospäin homma on näyttänyt aika sekavalta.
  • Kukaan näistä potentaalisesta presidenttiehdokkaasta (Feldt-Ranta, Haatainen, Paatero) ei taida herättää suuressa yleisössä innostusta ja tällä hetkellä näyttää että nousu toiselle kierrokselle olisi melkoisen työn takana. Omissa mielikuvissani tämä kolmikko kuvastaa hyvin nyky SDP:tä. Silleen ihan ok, mutta hajuton ja mauton eikä kykene tarjoamaan mitään uutta tai vastauksia tulevaisuuden haasteisiin.
  • Presidentinvaalit näyttivät pitkään aika tylsältä tapahtumala ja jos mietitään vain lopullista voittajaa, niin kisa näyttää edelleenkin vähän tylsältä. Vaikea nähdä että kukaan kykenisi syrjäyttämään Sauli Niinistöä, mutten usko että homma kuitenkaan ratkea vielä ensimmäislellä kierroksella
  • Presidentinvaaleja luonnollisesti vatvotaan isosti mediassa ja hyvin näkyvyyttä saavat ehdokkkaat tuovat huomiota myös puolueellenen. Tietysti varsinkin toiselle kierrokselle pääsevä ehdokas saa paistatella parrasvaloissa
  • Kepun uuniperuna Vanhanen on monessa mielessä ihan osaava mutta tylsä peruspolitiikko, jolla hyvät mahdollisuudet toiselle kierrokselle, mutta tuskin pystyy missään tilanteessa luomaan taakseen valtaisaa hypeä.
  • Seksi-Peksi Haavistolla on suht laaja tuki ja hyvät mahdollisuudet toiselle kierrokselle, mutta saa nähdä jaksavatko ihmiset hypätä toista kertaa yhtä suurella innolla Haaviston taakse. Vihreillä on kuitenkin tällä hetkellä hyvä momentum päällä ja juuri nyt Haavisto näyttää jopa todennäköissimmältä hahmolta pääsemään toiselle kierrokselle
  • Perussuomalaisten hajoaminen toi myös hieman lisämielenkiintoa presidentinvaaleihin. Toisaalta kamppanjointi ei ole ihan ilmaista, mutta vaikea uskoa, etteivätkö molemmat ryhmät haluaisi käyttää tämän mahdollisuuden saada näkyvyyttä.
  • Erityisesti Sinisen Tulevaisuuden porukalle tämä olisi hyvä paikka profilitoitua ja tehdä selväksi mitä puolue edustaa. Voisi kuvitella että Sampo Terho lähtisi ehdokkaaksi. Tynkäperussuomalaisetkin varmaan asettavat ehdokkaan ja tällä hetkellä katseet taitavat keskittyä Laura Huhtasaareen
  • Sokerina pohjalla on tietysti vielä vanha konna Paavo Väyrynen. Yrittääkö Paavo Lähteä hämmentämää soppaa vielä kerran

Ehkä näissä vaaleissa olennaisimmat kysymykset ovat, kuka päätyy toiselle kierrokselle Niinistöä vastaan, kantaako Haavisto-ilmiö vielä toista kertaa, jatkuuko SDP:n kriisi ja miten hajonneiden perussuomalaisten kaksi ryhmittymää profiloituvat näissä vaaleissa.

Vastakkainasettelun aika on nyt? – Huhtasaari ja Maarit Feldt-Ranta