Wildersin varjo ja ennätyspitkät hallitusneuvottelut

Maaliskuussa liberaalissa Euroopassa kuului kollektiivinen helpotuksen huokaus kun Gert Wildersin PVV sai Hollannin parlamenttivaaleissa odotettua heikomman tuloksen ja jäi varsin kauas suurimman puolueen asemasta ja jätti kolmannelle ja neljännelle sijalle jääneet CDA:n ja D66:n vain niukasti taakseen. PVV keräsi kuitenkin ihan kohtuullisen määrän paikkoja ja kun tämä yhdistetään  vaaleissa entisestään sirpaloituneseen Hollannin puoluekenttään, oli selvää että hallitusneuvotteluista ei tule helppoa.

Image result for dutch election 2017

Oli  selvää ettei Wilders lähde pienehköksi vähemmistöosakkaaksi hallitukseen ja samaa saattoi arvioida vaaleissa suurimman osan kannatuksestaan menettäneestä työväenpuolueesta. Rajusti kannatustaan kasvattanut GroenLinks(suom. vihervasemmisto) marssi kesällä ulos hallitusneuvotteluista ja tuon jälkeen Mark Ruttella ei ollut enää kovin montaa mahdollista hallituskoalitiota.

Nyt lopulta Hollantiin on saatu kuitenkin uusi hallitus.  Ennätyspitkät 208 päivää kestäneet hallitusneuvottelut on lopulta kuitenkin saatettu loppuun ja Hollannilla on lopulta aika oikeistolainen hallitus, joka myös pelkää Wildersin kykenevän nostavan kannatustaan oppositiossa ja antanee tuon takia vielä pieniä myönnytyksiä PVV:n suuntaan.

Ehkä tulevaisuudessa Suomessa ja muuallakin Eurooppassa nationalistisen taantumukselliston strategiaksi muodostuu tällainen oppostioasemaan linnoittautuminen, jolloin ei tarvitse ottaa vastuuta ikävistä asioista, mutta populistien lihoamista pelkäävät valtapuolueet tekevät kuitenkin myönnytyksiä näiden suuntaan.

Toinen Hollannissa näkyvä ja ehkä koko Euroopan laajuinen trendi näyttää olevan siirtymä oikealle. Kun työväenpuolueen kannatus romahti ja suuresti kannatustaan kasvattanut vihrevasemmisto ei mahtunut hallitukseen, on lopputuloksena oikeistolaisen Rutten johtama hallitus, jossa on vähemmistöosakkaina ovat oikeistoliberaali D66, keskustaoikeistolaiset kristillisdemokraatit ja hyvin konservatiivinen ja uskonnollinen Kristillinen Unioni.

Enemmistö on lievästi sanottuna hutera. Hallituskoalitiolla on 150-paikkaisessa parlamenttissa 76 paikkaa. Nationalistisen taantumukselliston nousu ja puoluekentän sirpaloituminen tuntuvat vähän väistämättä johtavan pidempiin hallitusneuvotteluihin ja hauraampiin koalitioihin.

Hollannin vaalitulos – pikakommentit

Vuoden 2017 ensimmäiset tärkeät vaalit on nyt käyty Euroopassa. Hollannin vaalitulos alkaa olla selvillä. Muutama pikakommentti vaalituloksesta.

  • Vapauspuolueen vaalitulos oli varmasti pettymys puolueen puheenjohtaja Wildersille ja hänen kannattajilleen. Hän oli Brexitin, Trumpin ja yleisen nationalistisen taantumukselliston nousun myötä rakentanut tarinaa viiteryhmänsä väistämättömästä noususta, mutta lopputulos jäi vähän tuhnuksi. Minimitulos joka olisi voitu laskea voitoksi, olisi ollut nousu vaalien suurimmaksi puolueeksi. Nyt puolue kuitenkin jäi yli 10 paikka VVD:n taakse
  • Nationalistisen taantumuksellsiston väistämättömän nousun narratiiville on nyt laitettu pieni stoppi. Hollanti on Euroopan mittakaavassakin korkeintaan keskikokoinen maa, eikä tällä vaalituloksella olisi toisessa konstekstissa niin suurta merkitystä, mutta Brexitistä ja viimeistään Trumpin valinnasta lähtien on haluttu rakennetu tarinaa siitä, kuinkaa Eurooppa siirtyy nyt väistämättömästi askel askeleelta nationalistisen taantumukselliston hallintaan. Hollannin vaalit ei sovi tähän tarinaan ja nationalistisen taantumukselliston momentum on Euroopan laajuisesti ainakin hetkelisesti kadonnut. Le Penillä lienee tällä hetkellä hieman paska fiilis.
  •  Hollannin sosiaalidemokraatit kokivat jäätävän murskatappion. Sosiaalidemokraattiset puolueet ovat pienoisessa kriisissä ympäri Eurooppaa, mutta tämä taisi olla tähän asti hirvittävin demaripuolueen romahdus joka on nähty
  • Vasemmistoblokki menetti kokonaisuutena paikkoja, mutta kuitenkin merkittäviltä osin demarien tappiota selittää GroenLinks (vihervasemmisto) nousu). Tämän lisäksi parlamenttiin nousi pikkupuolueet eläkeläispuolue ja mamupuole DENK. Tämä ehkä kuvastaa laajemminkin sitä, minkälaiset voimat saattavat tulevaisuudessa nationalistisen taantumkselliston ohella olla sekoittamassa puoluekarttoja muuallakin.
  • Paljon on kirjoitettu Hollannin hajanaisesta puoluekentästä. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, mutta Wildersin maltilliseksi jäänyt parlamenttipaikkojen nousu hieman helpottaa hallituksen muodostamista kun ei jouduta taipumaan aivan mahdottoman laajoihin koalitioihin.

H-hetki, viimehetken ajatuksia Hollannin vaaleista

Hollannin parlamenttivaalit järjestetään huomenna. Kirjoitin viikko sitten, että Wildersin kannatus on ollut viimeisen kuukauden ajan laskussa, mahdollisesti osittain Trumpin tekemisten takia. Asiaan on tosin varmaankin vaikuttanut vähintään yhtä paljon Mark Rutten tominta. Hän on ottanu suht tiukkoja kantoja maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyen. Tämä on jatkunut myös viime päivinä.

Ajattelin että viikonloppuna nähty Turkki-kriisi sataisi väistämättä Wildersin laariin, mutta nyt pari päivää myöhemmin tämäkään ei ole selvää. Poliisi ja hallinto onnistuivat loppujen lopuksi hoitamaan homman aika hyvin ja Rutte pystyi ainakin esittämään, että hän osaa pitää tällaiset hätätilat hallinnassa eikä pelännyt pistää kovaa kovaa vastaan. Ehkä kriisin lopputuloksena sekä Wilders että Rutte molemmat vahvistavat marginaalisesti asemiaan kun vaalipäivää edeltävä keskustelu painottui vahvasti näiden kahden hahmon ympärille.

Tällä hetkellä galluppien perusteella näyttäisi että Rutten VVD onnistuisi nousemaan suurimmaksi puolueeksi. Tämä ei ole millään muotoa varmaa, mutta näyttää selkeästi siltä, että jos Wildersin PVV onnistuisi nousemaan suurimmaksi puolueeksi, olisi marginaali ainakin hyvin pieni. Muut puolueet ovat suhtautuneet nihkeästi ajatukseen yhteistyöstä Wildersin puolueen kanssa. Vaikka PVV nousisi suurimaksi puolueeksi ei se todennäköisimmin kykyne muodostamaan sellaista laajaa hallituskoalitiota, jota Hollannin sirpaleisessa puoluekentässä nyt tarvittaisiin. Hallitusen muodostamisessa pitää tehdä aikamoisia lehmänkauppoja ja tämä voi olla PVV:n kaltaiselle protestipuolueelle mahdotonta. Vaikka gallupit olisivat pahasti väärässä ja Wilders saisi viime hetkillä nukkuvia äänestäjiä lähtemään vaaliuurinille, ei hän kykene millään saamaan edes puolia siitä määrästä parlamenttipaikkoja, joka tarvitaan enemmistöhallituksen muodostamiseen.

Hollannin puoluekartalta löytyy myös puolue nimeltä GroenLinks (kirjaimellisesti vihervasemmisto). Tämä puolue on vaalien suurin voittaja siinä mielessä, että sen paikkamäärä tulee moninkertaistumaan nykyisestä neljästä. Puolue saattaa nousta marginaalitekijästä parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Wilders on vienyt ääniä perinteisiltä suurilta puolueilta, varsinkin vasemmalta, pirstonut sitä kautta perinteistä puoluekenttää ja tätä kautta epäsuorasti kasvattanut vihervasemmiston vaikutusvaltaa.

Toisaalta Wildersin jääminen oppositioon tarkoittenee, ettei puolueen kannatus lässähdä perussuomalaisten tapaan. Ja jos mietitään vertailukohtia Suomeen, niin Hollannin tulevat hallitusneuvottelut muistuttavat ehkä tilannetta, joka nähtiin Suomessa vuonna 2011. Protestipuolue ottaa suuren vaalivoiton, mutta absoluuttinen paikkamäärä on niin pieni, ettei se lähde hallitukseen, koska joutuisi tekemään liikaa kompromisseja. Tämän seurauksena joudutaan kasaamaan hyvin sekalainen ja laajapohjainen hallitus, jolla saatta olla hankaluuksia tehdä päätöksiä. Tämän seurauksena protestipuolue pääsee sitten syyttämään hallitusta kyvyttömyydestä päätöksiin tilanteessa, jota se on itse ollut aiheuttamassa.

Yhteenvetona: tällä hetkellä näyttää, että länsimaista liberaalia demokratiaa kannattavat voimat ovat ottamassa Hollannissa vähintään torjuntavoiton ja nationalistinen taantumuksellisto ei saa Hollannin vaaleista  sellaista buustia kuin jotkut toivoivat. Toki yhtään pidemmällä aikavälillä asiat riippuvat siitä, minkälainen hallituskoalitio maassa saadaan kasattua ja miten hyvin se kykenee toimimaan oppositiossa räksyttävän Wildersin kanssa.

 

Hollannin parlamenttivaalit kuukauden päästä

Hollanissa järjestetään parlamenttivaalit 15.3. Olen aiemmin sivunnut aihetta parissa postauksessa( Hollannin vaalit 2017 ja islamkriitikoiden murhat ja Front Nationalin muutos ja PVV(Hollannin vapauspuolue). Minulla on mielestäni varsin hyvä yleiskäsitys nationalastisen taantumukselliston noususta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Toisaalta minulla on hyvin pintapuolinen käsitys esimerkiksi Hollanin poliittisesta historiasta ja tilanteesta, jos unohdetaan nationalistisen taantumukselliston toiminta.

Päivitin hieman tietämystäni kuuntelemalla Economistin podcastin, jossa käsiteltiin mm. Hollannin vaaleja. Vähemmän yllättäen tässäkin podcastissa fokus oli Geert Wilderssissä ja Vapauspuolueessa. Hollannin kirjeenvaihtajan kommentit kuitenkin toivat minulle hieman uutta tietoa.

Ensinnäkin on syytä todeta, että vapauspuolue on keikkunut jo vuoden ajan galluppien kärjessä. Tosin aiemmissa vaaleissa vapauspuolue on systemaattisesti kerännyt gallupeissa varsinaista vaalipäivää enemmän kannatusta ja tämän takia puolueen gallupmenestykseen saattaa olla syytä suhtautua pikkuisella varauksella. Tästä huolimatta tällä hetkellä näyttää melko todennäköiseltä, että se tulee nousemaan vaaleissa suurimmaksi puolueeksi.

Hollannissa on kuitenkin Suomen tapaan monipuoluejärjestelmä ja perinne laajoista koaliitiohallituksista. Wilders siis joutuisi väistämättä tekemään jonkinlaisia kompromisseja, vaikka onnistuisi rakentamaan hallituksen ja nousemaan pääministeriksi. Wildersin PVV kuitenkin eroaa hieman esimerkiksi perussuomalaisista ja muut puolueet eivät ole kauheasti halunneet leikkiä sen kanssa. Tilanne ei ihan samanlainen kuin Ruotsissa, mutta tässä suhteessa PVV:n tilanne sijoittuu ehkä jonnekkin persujen ja ruotsidemokraattien puoliväliin. Juuri nyt veikkaisin että Wildersin mahdollisuus päätyä pääministeriksi on alle 30%.

On täysin päivänselvää, että islam- ja EU-vastaisuus ovat hyvin keskeisiä asioita Wildersin puolueelle, mutta varsinkin ulkomailta katsottaessa saatamme kuitenkin päätyä yliarvioimaan niiden merkitystä. Vaikka Hollanti näyttäytyy meille hyvin pärjänneenä maana, on sielläkin täytynyt tehdä leikkauksia perinteinen työväenluokka joutuu elämään aiempaa suuremmassa epävarmuudessa. Tämä epämääräinen ahdistus sitten kanavoituu “eliitin” vastustamisena ja vapaasti liikkuva pelko kohdistetaan muslimeihin. Economistin kirjenvaihtaja huomautti, että myös laitavasemmisto olisi hieman nostanut kannatustaan.

On tietysti syytä huomata, että Wildersin retoriikka on vaikutannut myös muihin puolueisiin ja ne käyttävät nykyään välillä sellaista kieltä, jota ei olisi voinut kuvitellakkaan 10 vuotta sitten. Nationalistisen taantumukselliston vaikutus ei siis rajoitu pelkästään niiden parlamenteissa käyttämään valtaan. Oma veikaukseni on että nationalistinen taantumuksellisto ei ota tänä vuonna niin suuria vaalivoittoja kuin jotkut arvelevat, mutta ne onnistuvat siirtämään yleistä poliittista ilmapiiriä aiempaa enemmän toivomaansa suuntaan.

Geert Wilders, vaalit ja Hollannin hallituksen muodostaminen

Hollannin vaalit 2017 ja islamkriitikoiden murhat

Euroopan ensimmäiset merkittävät vaalit vuonna 2017 pidetään Alankomaissa. Noin kahden kuukauden päästä 15 maaliskuuta järjestetään Hollannin parlamenttivaalit. Brexitin, Trumpin ja nationalistiskonservatisisten voimien nousun myötä suurin mielenkiinto varsinkin Hollannin ulkopuolella kohdistuu Gert Wildersin Vapauspuolueeseen. Wilders lienee ainoa hollantilainen poliitikko, jonka monet osaavat nimetä. Ja tokihan hän on merkittävä hahmo oltuaan vuosikymmenen Euroopan maahanmuutto- ja islamkriittisen liikkeen näkyvimpiä kasvoja.

Toisaalta kannattaa myös ehkä miettiä, kuinka paljon Wildersistä ja tämän viiteryhmästä jauhaa, jos ei erityisesti halua antaa näille näkyvyytä. Olen alkanut ajatella, että olisiko liberaalien voimien strategisesti kannattavaa nykyistä useammin sivuuttaa Wildersin viiteryhmän töräytykset ja keskittyä enemmän muista asioista puhumiseen. Itse pohdin tässä tekstissä kuitenkin Hollantia nimenomaan islam- ja maahanmuuttokriittisen liikkeen tärkeänä kasvualustana.

Hollanti on siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että islamkeskustelua katsottaessa se oli ensimmäisiä maita, joissa populistit alkoivat onnistuneesti ratsastamaan nimenomaan islamin vastustamisella. Hollanilla on maana vahva liberaali perinne, enkä siis tarkoita pelkästään kannabiskahviloita ja muita Amsterdamin syntejä. Hollannin liberalismia kuvastaa osaltaan se, että islamkriittisten voimien nousun takana ollut hahmo oli useimmissa asioissa varsin liberaali ja hyvin avoimesti homoseksuaalisuutensa näyttänyt herrasmies nimeltään Pim Fortuyn. Fortuyn ei ehkä suurissa linjoissa merkittävästi eronnut nykyisen maahanmuuttokriittisen liikkeen valtavirrasta, mutta ainakin hahmossa oli tiettyä herrasmiemäisyyttä, jos vertaa vaikka internetaikamme tunnetuimpaan islamkriittiseen homoon Milo Yiannopoulokseen

Fortyunin argumentointi islamia vastaan kumpusi osittain 60-lukulaisesta ajatusmaailmasta. Ulkomuistista eräs Fortuyn-sitaatti meni jotenkin näin “Me kävimme nämä taistelut naisten ja vähemmistöjen aseman puolesta jo 60-luvulla emmekä halua joutua käymään niitä enää uudestaan”. Vastaavanlainen argumentointi on sittemmin vakiintunut islamkriitikoiden työkalupakin vakiovälineeksi. Ja toisin kuin monilla nykypäivän islamkriitikoilla, uskon että Fortuynin kohdalla kyseessä oli aito huoli nimenomaan naisten ja homojen asemasta. On varmaan myös totta, että joskus vasemalla laidalla on katsottu liikaa sormien läpi muista kulttuureista tulleiden ihmisten suvaitsematonta käytöstä. Fortuynin murha vuonna 2002 oli ensimmäinen Hollantia shokeraanut islamkriitikon murha.

Toinen islamkriitikon murha tapahtui kaksi vuotta myöhemmin kun Mohammed Bouyeri murhasi  elokuvaohjaaja ja ammattiprovokaattori Theo van Goghin. van Gogh ei ollut Fortuynin tapaan millään mittarilla tyylikäs herrasmies, vaan usein rööki kädessä kuvattu mahakas kansanmies ja rääväsuu, joka sille päälle sattueesaan rienasi islamin ohella myös esimerkiksi juutalaisia ja Hollannin kuninkaallisia. Van Goghin puhetyyliä kuvaa ehkä hyvin se, että hän tapasi viitata muslimeihin “vuohennussijoina”.

Osittain näiden kahden miehen murhien takia Hollanti on ollut Euroopan islamkeskustelun päänäyttämöitä. Hollantilaislähtöisen Ian Buruman Murder in Amsterdam: The Death of Theo Van Gogh and the Limits of Tolerance on ollut ehkä paras lukemani yksittäinen kirja tästä aihepiiristä. Se on kirjoitettu jo 10 vuotta sitten, mutta tästä huolimatta se on edelleen äärimmäisen ajankohtainen kirja ja erittelee tarkkanäköisesti suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden, sekä Euroopan ja islamin välisiä jännitteitä.

Amsterdam ei ole monien muiden merkittävien pääkaupunkien tapaan joutunut viime vuosina islamilaisen terrorismin kohteeksi, mutta Fortuynin ja Van Goghin murhien varjo leijuu vielä 2017 selvästi maan yllä. Wildersin ja vapauspuolueen mahdollinen jytkyily kytkeytyisi osaksi nationnalispopulististen voimien nousua ja saattaisi antaa lisäbuustia näille voimille myös Hollannin ulkopuolella. Brexittiin ja Trumpiin verrattuna nineomaan muslimivastaisuus on Wildersin toiminnassa näkyvämmässä roolissa.



 

Geert Wilders, vaalit ja Hollannin hallituksen muodostaminen

Front Nationalin muutos ja PVV(Hollannin vapauspuolue)