Ruotsidemokraatit nousussa, persut laskussa

Viimeisimpien galluppien perusteella ruotsidemokraatit ovat nousseet uudestaan Ruotsin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Viime vuoden loppupuolella Moderaterna otti itselleen jälleen Ruotsin toiseksi suurimman puolueen aseman, mutta nyt vain pari kuukautta ennen valtiopäivävaaleja ruotsidemokraatit ovat taas gallupkakkosina. Ruotsissa nationalistisen taantumukselliston gallupnousu on nähty oikeastaan myöhemmin kuin missään muualla, mutta ainakin tässä ajanhetkessä ruotsidemokraatit näyttävät vakiinnuttaneen itselleen minimissään tuollaisena reilun 15 prosentin kannatuksen.

 

30 day moving average of poll results from September 2014 to the election in 2018, with each line corresponding to a political party.

 

Lahden itäpuolella gallupit ovat kuitenkin vähän erinäköisiä. Persujen alle kymmeneen prosenttiin vakiintunut kannatus on jatkanut hidasta luisuaan alaspäin. Viimeisimmässä gallupissa persuille antoi tukensa vain 7,8% äänestäjistä ja puolue on vasta kuudenneksi suurin puolue vajaa pari prossaa vassareiden takana. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on toki vielä yhdeksän kuukautta, mutta persut lähtevät niihin sellaiselta takamalta, että pahalta näyttää puolueen kannalta ja mitä vaikutuksia varsinkin hajoamisen jälkeen hataralle puolueelle on sillä, jos merkittävä osa sen kansanedustajista putoaa eduskunnasta?

 

Image

Jotkut haluavat ajatella, että perussuomalaisilla on potentiaalia paljon suurempaankin kannatukseen, koska esimerkiksi Ruotsissa ja monessa muussakin Länsi-Euroopan maassa nationalistisen taantumukselliston kannatus on tällä hetkellä selvästi korkeampi kuin Suomessa. Voi sinänsä pitää paikkansa, että jollain lailla puolueelle suotuisassa tilanteessa se voisi nostaa kovasti kannatustaan, mutta Suomen populistipuolue eroaa aikalailla kaikista muista maista siinä, että täällä  populistit on pistetty hallitusvastuuseen.

Ruotsidemokraattien kohdalla hallitusvastuuseen joutuinen ei vaikuta tällä hetkellä millään lailla realistiselta tulevaisuuden skenaariolta, mutta sitä ja sen sisarpuolueita uhkaa helposti perussuomalaisten kaltiáinen kannatuksen katoaminen jos ja kun ne eivät pysty hallitusvastuussa vastaamaan niihin epärealistisiin odotuksiin, joita niiden kannattajat niihin asettavat. Valtaisa kannatuksen kasvu perustuu suureen määrään vähän politiikkaa seuraavia äänestäjiä ja nämä pettyvät helposti.

Eduskuntavaalit 2019 – Punasiniviherkoalitio vai SDPVIHRVASRKP?

Unto Hämäläinen kirjoitteli sunnuntaina Hesarissa että demareilla on nyt niin hyvä pelitilanne, ettei sitä voi mitenkään sössiä. Viime vuosien aikana oli jo ehditty nähdä aika paljon puheenvuoroja, joissa on spekuloitu demarien lopullisen perikadon saapumisella, mutta eipä juuri nyt siltä näytä.

Kun 2011 syksyllä katastrofaalisen heikon vaalituloksen jälkeen Kepun kannatus jatkoi laskuuan, näytti siltä Suomen politiikan häntäluu saattaisi lopultakin muuttua pääpuolueesta keskikokoiseksi peluriksi, mutta niin vain kepukin teki väkevän comebackin Sipilän muodossa ja nyt kaikista maailman hahmoista demarit ovat tekemässä samaa Antti Rinteen johdolla.

Itse olen ollut jo teini-iästä lähtien jollain tasolla kiinnostunut politiikasta, joten minulla on jotain hyvin hämäriä muistikuvia Lipposen viimeisistä vuosista pääministerinä. Lipposen viimeisestä pääministerivuodesta on kuitenkin nyt jo 15 vuotta. Samankaltainen sosiaalidemokraattien valtakauden päättyminen ollut jossain määrin käynnissä muualla Euroopassakin, tosin vasemmistolaiset valtapuolueet ovat kärsineet poikkeuksellisen suuria tappiota aivan viime vuosien vaaleisa. Suhteessa tähän SDP:n nousu Suomen pääministeripuolueeksi vuonna 2018 olisi Euroopan kontekstissa jopa jonkinlainen anomalia.

 

 

En laskisi tätä juurikaan pekonipastapuupökkelö-Rinteen ansioksi, vaan politiikan syklien ja suurten mannerlaattojen liikkeiden seuraukseksi. Oppositioasemassa on tietysti paljon helpompaa kasvattaa kannatusta ja persujen hajoaminen sataa ehkä kaikkein eniten juuri demarien laariin. Nyt persuissa on jäljellä lähinnä kivenkovat rasistit, fasistit ja sadistit ja liikkuvammat äänestäjät ovat palanneet aiempiin koteihinsa.

Toki demarit nousivat vasta Hesarin viimeissimmässä mittauksessa ensimmäistä kertaa suurimmaksi puolueeksi ja tuossakin marginaali kokoomukseen on vain 0,8 prosenttiyksikköä. Kokoomus taitaa kuitenkin selkeähkösti olla ainoa puolue, joka tosissaan uhkaa demarien pääministeripuolueasemaa ja kokkareiden sekä koko hallituksen sekava tilanne näyttäisi tällä hetkellä satavan juuri demarien laariin.

Mutta jos sitten lähdetään miettimään tulevaa hallitusta, niin näyttää selvähköltä että siellä ovat ainakin demarit. Jos eivät pääministeripuolueena, niin sitten aivan minimissään toiseksi suurimpana puolueena heti kokoomuksen takana. Vaikka kokoomuksen sisällä homma näyttää olevan hieman sekaisin, on puolue kuitenkin gallupeissa niin suurella marginaalilla toiseksi suurin puolue, että se on aika suurella todennäköisyydellä vähintään toiseksi suurin puolue 2019 keväällä.

Kepu ottanee niin pahasti turpaan, ettei sitä kannata miettiä hallitusspekulaatioissa, Halla-ahon persuista nyt puhumattakaan. Vihreät nostanevat myös kannatustaan niin merkittävästi edellisiin vaaleihin verrattuna, että puolue on aika väistämättä mukana myös seuraavassa hallituksessa. Eli hallituspohjassa näyttäisivät väistämättä olevan mukana ainakin SDP ja vihreät. SDP-Kokoomus-Vihreät-kombo olisi tällä hetkelllä ihan luontevan tuntuinen ja kelpaisi ainakin minulle hyvin.

Tämänhetkisillä kannatuslukemilla ja kehitystrendeillä toinen mahdolliselta vaikutava kombinaatio olisi nationalistisen taantumukselliston todellinen dream team SDP-Vihreät-Vasemmistoliitto-RKP. Tämä ei olisi ihan oma suosikkikombinaationi, mutta hieman kyllä kutkuttelisi nähdä minkälaista nettiraivoa tuo hallitus netin tietyissä kaikukammioissa herättäisi.