Ranska ja Islam, Houellebecq ja Nihilismi

Nihilisti, kyynikko, rasisti, oikeistopopulisti ja misogyyni. Michelle Houllebecquea on luonnehdittu mm. näillä sanoilla, eikä ihan syyttä. Törmäsin itse Houllebecqueen viitisen vuotta sitten kun lyhyen ajan sisään kuulin useasta lähteestä miehen kirjoituksista. Erityisesti mieleeni jäi Suomen äärioikeistointellektuelli Timo Hännikäisen tekstit. Yritin tuolloin lueskella Houellecqin kirjoja, mutta en saanut niistä oikein mitään irti. Kuvaava on etten nyt edes muista, jaksoinko lukea aloittamiani Houellebecqin kirjoja loppuun asti.

Nyt kuitenkin pystyn ruksimaan ensimmäisen kirjan vuoden 2017 lukulisaltani luettuani Houellebecqin uusimman kohua aiheuttaneen romaanin Alistuminen. Alistumisen markkinointia auttoi varmasti se, että islamilaiseksi muuttuvasta Ranskasta kertova kirja julkaistiin samana päivänä Charlie Hebdo-lehden tiloissa tapahtuneen iskun kanssa.

Islamilaiseksi muuttuvan Ranskan ohella kirjassa on myös muita teemoja. Tai ennemminkin tuntuu, että islamilaiseksi muuttuva Ranska on vain seuraus niistä asioista, joita Houellebecq nykyisessä länsimaissa todella halveksii. Kuten nationalistisen taantumukselliston tapauksessa noin yleisemminkin, tuntuu että kysessä on vain hyvä vihollinen johon voi projisoida yleisen turhautumisen.

Sikäli kun romaanin tapahtumia halua linkittää poliittiseen keskusteluun ja islamkritiikkiin, niin on varmaan syytä sanoa, että Alistumisessa esitetty kuvaus Ranskan luisumisesta muslimipuolueen johtamaan hallituskoalitioon vuonna 2022 on yksinkertaisesti täydellisen epärealistinen. Tämä ei tarkoita, etteivätkö islamiin liittyvät ongelmat saattaisi kärjistyä Euroopassa lähitulevaisuudessa, mutta mitään muslimipuolueiden nousua ei yksinkertaisesti ole nähtävissä. Muslimit muodostavat Euroopassa verrattain pienen vähemmistön, mutta edes tämä pieni vähemmisö ei äänestä muslimipuoluetta. Euroopassa ei vain ole millään tavalla merkittäviä muslimipuolueita.

Hyvästä taideteoksesta pitäisi olla mahdollista tehdä erilaisia tulkintoja ja tämä on Alistumisen kohdalla mahdollista. Kirjaa voi ajatella juuri Eurabia-dystopiana, mutta minusta on se on ennen kaikkea äärimmäisen nihilistinen tulkinta nykyisestä aikakaudestamme ja monista sen vallankäyttäjistä yliopistoissa ja poliitikassa. Kirja on täynnä pieniä ja  ilkeitä, mutta samalla myös oivaltavia piikkejä useampaankin suuntaan.

Alistuminen on myös täynnä  alleviivattuja karikatyyrejä ja iljettäviä kohtauksia, mutta jotenkin tuo kärjistäminen iski ainakin minuun. Nihilismi on viety jotenkin niin tappiin asti, ettei sitä osaa edes paheksua. Houellebecqia on syytetty misogyniasta ja syystäkin. Tämänkin kirja päähenkilö paneskelee parikymmentä vuotta nuorempia opiskelijoitaan, käy huorissa ja suhtautuu naisiin lievästi sanottuna esineellisesti. Mutta samalla tavalla kuin nihilismissä, tuo on vedetty niin överiksi, ettei sitä oikein osaa edes paheksua.

Suosittelen Alistumista vähän kaikille. Kirja oli minulle ainakin aika kevyt lukukokemus ja sitä voi tulkita monilla eri tavoilla. Sen hillittömässä nihilismissä on jotain valloittavaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *