Kampuksilla hyökätään puhujia ja sananvapautta vastaan

Viime vuosina on kuultu yhä enemmän Yhdysvaltain kampukset vallanneesta ilmiöstä, jossa liberaalit parikymppiset opiskelijat riehuvat konservaviisten puhujien tapahtumissa ja yrittävät hiljentää kaikki vastakkaiset mielipiteet. Luultavasti aika iso osa suomalaistakin on törmännyt tähän aiheeseen liittyvään uutisointiin ja keskusteluun, ainakin jos seuraa yhtään enemmän Amerikan menoa tai tietyntyyppisiä poliittisia keskusteluja.

 

Kuvahaun tulos haulle campus sargon of akkad

 

Olen kuitenkin ollut hieman skeptinen sen suhteen, mistä ihan tarkalleen on kyse ja kuinka laajasta ilmiöstä puhutaan. Dave Rubinin kaltaiset hahmot ovat aika ahkerasti yrittäneet luoda kuvaa ilmiöstä, jossa liberaalit opiskelijat ovat valtaisan vakava uhka sananvapautta ja vähän kaikkea muutakin kohtaan.

Katselin viime vuonna erään (kerrankin jopa ihan mielenkiintoisen) Rubinin ohjelman jakso, jossa tämä haastatteli anarkokapitalistista taloustietelijä Bryan Caplania johdattelevalla kysymyksellä kampuskauhuista. Rubinin harmitukseksi Caplan vastasi, että vaikka aika erikoista menoa jollain kampuksilla nähdäänkin, niin hän ei ole millään lailla törmännyt tähän ja tilanne on sama valtaisalla enemmistöllä yliopistoihmisistä.

Jokunen päivä Vox julkaisi mielenkiintoisen tekstin aiheesta ja tuosta oli aika hyvä keskustelu myös Voxin Weeds-podcastissa.

It is so accepted that there is a growing climate of authoritarianism that whether or not individual examples are true is fundamentally irrelevant.

Except robust data suggests that maybe it isn’t. Overall public support for free speech is rising over time, not falling. People on the political right are less supportive of free speech than people on the left. College graduates are more supportive than non-graduates. Indeed, a 2016 Knight Foundation survey showed that college students are less likely than the overall population to support restrictions on speech on campus. Among the public at large, meanwhile, the group whose speech the public is most likely to favor stifling is Muslims.

 

Deplatformaaminen on varmastikin mennyt välillä liian pitkälle ja tämän porukan olisi hyvä olla sortumatta ylilyönteihin, jos ei muista syistä, niin ainakin siksi että nykyään monille tuntuu menevän mikä tahansa propagandaviesti läpi, jos taustalla näytetään videota huutavista feministeistä ja sananvapauden tuhoavista opiskeliradikaaleista. Tuo Voxin juttu ja podcasti ehkä kuitenkin laittavat aihepiiriin liittyvän keskustelun vähän fiksumpaan kontekstiin ja oikeiin mittasuhteisiin.

 

What you see here is that people on the moderate left really have become less tolerant of racists while growing more tolerant of all other groups. Meanwhile, the other five ideological subcategories seem to have become more tolerant of everyone.

Also note that in general, people with left-wing ideological commitments are overall moretolerant than people with right-wing ones. There’s simply no evidence for the Brooks view that left-wing politics is producing closed-minded people. Indeed, as Murphy notes, this is not really much of a surprise as there is a well-known correlation between left-wing political commitments and the personality attribute known to psychologists as Openness to Experience. Somewhat ironically, two of the best-known popularizers of this point, Jonathan Haidt and Jordan Peterson, are vocal anti-PC activists, though survey data confirms exactly what their research predicts — left-wing people are more supportive of free expression.

 

2 thoughts on “Kampuksilla hyökätään puhujia ja sananvapautta vastaan

  1. Suomalaisen blogosfäärin nimimerkki Tiedemies pohti perinteisen poliittisen kompassin mielekkyyttä nykymaailmassa. Nelikenttä mittaa liberaaliutta sosiaalisella ja taloudellisella akselilla, mutta ei oikein kykene sijoittamaan ihmisiä sen mukaan kuinka hyvin he sietävät muita kuin omia arvojaan, eli metaliberaaliutta.
    Skeneen on syntynyt jakolinjaa juuri tämän metaliberaaliusakselin kohdalle. Tutkimukset ja kyselyt joihin Voxin artikkelisseissa viitataan eivät oikein mittaa tätä uutta jakoa.
    Ja muutenkin, etenkin tämä GSS:n kysely on jumiutunut aivan eri todellisuuteen. Se, että kommunisteja tai homoja siedetään paremmin ei kerro oikein mitään sananvapauden kehittymisestä.
    Mielenkiintoista oli oikeastaan rasistisen puhujan hyväksyminen. Huomattavan suuri osuus ei hyväksyisi rasistista puhujaa. Rasismi terminä on nykyään ristiriitainen ja rasisteiksi tulee nimettyä hahmoja, jotka sanan perinteisessä merkityksessä on aika kaukana määritelmästä, esimerkiksi vaikkapa Milo Yiannopolous.
    Rubinin ja muiden uuden oikeiston sankareiden näkövinkkelistä ilmiö on aivan todellinen, jos jokaiselta kampukselta löytyy se prosenttikin oppilaita, jotka ovat valmiita mellakoimaan tapahtumien keskeyttämiseksi.

    1. Metaliberalismi kuulostaa minusta hieman tarpeettomalta rakennelmalta, jos ei halua varata liberaali sanaa hyvin tiukasti amerikkalaisen politiikan pintakuohunnan kommentoimiseen. Tai liberalismi on minusta lähtökohtaisesti sitä, että yritetää mahdollisimman pitkälle sietää toisia ihmisiä ja antaa näiden toimia haluamallaan tavalla, jos nämä eiväit pyri viemään muilta oikeutta samaan. Harva ihminen pystyy olemaan tuossa aina absoluuttisen johdonmukainen, mutta toiset ainakin yrittävät…

      Voxin podcastissa käsiteltiin aihetta ehkä vielä artikkelia paremmin. Esim. tietyt republikaaniset opiskelijajärjestöt ovat suoran kutsuneensa Milon puhumaan pelkästään provoamistarkoituksessa. Ja tästähän lapsellisessa sananvapausmarttiydessä on valitettavan usein kyse. Voidaan lähteä määrittelemään rasismia tai halkomaan hiuksia, mutta minun on vaikea nähdä miksi Milon kaltaiselle ammattitrollille tulisi antaa minkäälaista akateemista platformia. Tai sitten vastaavasti Milon vastustajillakin on mielestäni oikeudet proavoajan ja tämän proavoamisen mahdollistajien, painostamiseen, jos ei käytetä suoranaista väkivaltaa.

      Muttas jos aihe kiinnostaa niin kannattaa kuunnella. Tuossa podcastissa oli muutenkin aika hyvää keskustelua siitä, miten tähän tähän kampuskuohuntaan ehkä kannattaisi suhtautua. Ajatetlin että kirjoittaisin pidemminkin aiheesta, mutten sitten jaksanut enää kerätä ajatuksiani ja kuunnella podcastia uudestaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *