Jordan Peterson – Intellektuelli jonka ansaitsemme

Kirjoitin omia ajatuksia Jordan Petersonista jo puolisen vuotta sitten, mutta tuon jälkeen Petersonin tähti on vain jatkanut nousuaan. Petersonin persoonaan ja ajatuksiin liittyvää keskustelua näkyy yhä enemmän myös suomalaisilla nettisivuilla.

Tammikuussa Cathy Newmanin Peterson-haastattelu aikalailla räjäytti internetin. Samoihin aikoihin julkaistu Petersonin uusi filosofinen self help-kirja 12 Rules for Life: An Antidote to Chaos nousi Amazonin top seller-listan kärkeen. David Brooks totesi muutama kuukausi sitten, että Jordan Peterson saattaa olla tällä hetkellä maailman vaikutusvaltaisin intellektuelli, mikä tuntuu hyvin, hyvin, hyvin, hämmentävältä.. Pari päivää sitten Peterson oli yhden jopa liberaalin Amerikan suurimman auktoriteetin, Bill Maherin haastateltavana.

Kuten aiemmin totesin Peterson on mielestäni erikoinen yhdistelmä  self-help-gurua ja paloekonservatiivia, joka kertoo tarinoita ja muotoilee sanomansa syvälliseltä kuulostaviksi viiden pennin viisauksiksi. Tuo on minusta edelleen hyvä tiivistys Petersonista, mutta luin kuitenkin Nathan Robinsonin Peterson-aiheisen tekstin Current Affairsistä ja tuon inspiroimana voisi analysoida Peterson-ilmiötä vielä pikkiriikkisen lisää.

Peterson käyttää hyvin koukeroista ja hankalasti avautuvaa kieltä. Se saa hänet toisaalta näyttämään tietystä tulokulmasta katsottuna sivistyneeltä ja lukeneelta hahmolta. Toki muissa yhteyksissä tuntuu, että monet miehen kannattajista tuntuvat pitävän “vastapuolen” vähääkään samankaltaisia auktoriteettejä todellista elämää ymmärtämättöminä munapäinä. Petersonin tapaukessa epmääräinen sofismi, sivistyssanojen käyttö ja  italicsin ryöstöviljey näyttäytyvät monille kuitenkin meriitteinä.

Minusta monien Petersonin fanipoikien ajattelua kuvastaa hyvin tämä Amazoniin hänen vanhemmasta Mapf of meaning-kirjastaan kirjoitettu arvostelu: I am not sure I understood it, but it’s absolutely brilliant. Maps of meaningin hämmentävät diagrammeihin tiivistyy myös ehkä jotain Petersonin mumbojumbon ymmärrettävyydestä.

 

Petersonin taktiikka saa hänet myös paremmin  suojaan akateemiselta kritiikiltä, sillä hän on poiminut sinänsä kiitettävällä  pieteetillä pieniä palasia eri aloilta, mutta yhdistellyt ne sitten osaksi omaa kertomustaan, jollon kukaan aihepiirien todellinen ammattilainen ei lähde haastamaan miestä, koska ei hahmota pakettia kokonaisuutena.

Minusta ei vain ole ihan kauhean liioiteltua sanoa, että puolet miehen puheesta on sisällötään täysin tyhjää ja toinen puoli banaalia itsestäänselvyyksien toistetelua. Itsestäänselvyyksillä saatetaan vihjata tai olla vihjaamatta moniin suuntiin, mutta tämä monitulkintaisuus on osaltaan Petersonin edgyn julkisuuskuvan taustalla ja samaan aikaan kuitenkin mahdollistaa myös pakoväylän erilaisia syytöksiä kohtaan.

“Ei, Peterson ei sanonut”, että naisten meikkaaminen seksuaalisen halukkuuden symbolina tekisi työpaikka-ahdistelusta hyväksyttävää”. Peterson ei ole millään lailla vastuussa siitä, jos iso osa hänen vannoutuneista nettiseuraajistaan viljelee tuollaisia ajatuksia hänen kommentiensa inspiroimana.

Vaikka Peterosnia on (kuten lähes kaikkia puhuvia päitä) on tulkittu myös pahantahtosiesti väärin, ei viraaliksi nouseessa Chanel 4:n haastattelussa Cathy Newmanin so you are saying  ole itseasiassa kovinkaan huono tapa lähestyä Petersonin puheita, koska ne ovat äärimmäisen epämääräisiä ja epäselviä. 

Petersonin meriitiksi voi ehkä nostaa sen, että ilmeisesti miehen self help-jorina on oikeasti autannut monia nuoria saamaan oman elämänsä järjestykseen ja ehkä ihan hyvä, että vaikka sitten jonkinlaisena youtube-julkkis saa nämä ihmiset ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästään.

Mutta saa nähdä jääkö alkuvuosi 2018 Peterson-hypen huipuksi, vai vieläkö huippu on näkemättä. Mutta luulen, että Peterson ilahduttaa meitä kaikia vielä melko pitkään tarinoillaan siitä, kuinka lohikäärmeet teurastetaan.

Itse en saa pidettyä omaa taloani tai elämääni täydellisessä järjestyksessä, mutta aion siitä huolimatta edellenen kritisodia Petersonia ja muita vastaavia hahmoja. Ei siksi että pitäisin Petersonia natsina, hirviöinä tai minään muunakaan absoluuttisen negatiivisena hahmona. Pidän häntä yksinkertaisesti melko ärsyttävänä sofistina ja paleokonservatiivisena self help guruna, jonka osallistuminen julkiseen keskusteluun yksinkertaisesti vain sotkee asioita.

3 thoughts on “Jordan Peterson – Intellektuelli jonka ansaitsemme

  1. Olisi mielenkiintoista tietää, onko kirjoittaja jollakin asiallisella tavalla perehtynyt Petersonin ajatteluun. Itse luen parhaillaan 12 rules -kirjaa, enkä voi mitenkään ymmärtää esimerkiksi: “Peterson käyttää hyvin koukeroista ja hankalasti avautuvaa kieltä. ” Kirja käsittelee toki haastavaa asiaa, mutta kieliasu sinänsä on erinomaisen hiottu ja selkeä. Vielä uskomattomalta kuulostaa:”…muotoilee sanomansa syvälliseltä kuulostaviksi viiden pennin viisauksiksi”. Tällainen ylimielisyys on jo naurettavaa. Tai ehkä pitää sittenkin hyväksyä, että se miltä joku kuulostaa, riippuu kokonaan kuulijasta. Ja hänen vastaanottokyvystään.

    1. Sillä lailla asiallisella tavalla olen perehtynyt, että olen aika paljon kuunnellut Petersonin haastatteluja ja pitkiä pätkiä luennoista. Kuuntelin tuosta uudesta kirjasta ensimmäisen kappaleen äänikirjana, mutta tulin johtopäätökseen että ei vittu vaan pysty.

      Mutta kuulisin kyllä ihan aidosti mielelläni, mikä Petersonissa sinuun vetoaa ja miten tiivistäisit Petersonin sinuun vaikutuksen tehneistä hahmoista.

  2. Mustakin on hyvin kiinnostavaa miten Petersonia hahmotat. Olisiko sulla vaikka jokin konkreettinen tekstipätkä tai luento, jossa mielestäsi konkretisoituisi hyvin esittämäsi kritiikki? Nuo kuviot ovat vähän huonoja havainnollistamaan kritiikkiäsi, sillä Maps of Meaningia lukematta voisin kuvitella, että ne aukeavat vasta yhdessä tekstin kanssa.

    Mua itseäni Petersonissa viehättää hänen järjetön ymmärryksensä ihmisen psyykestä ja olevaisesta.

    Mitä tulee esim. Newman-haastatteluun, niin haastattelijaparka ei ymmärtänyt eikä edes yrittänyt ymmärtää Petersonin sanomia asioita. Tuskin oli kyse älyllisen kapasiteetin puutteesta vaan lähinnä tarpeesta pitää kiinni fakkiutuneesta maailmankuvasta ja vääntää kaikki ulkopuolelta tuleva informaatio sen säilyttämistä palvelevaksi. Siksi “so you’re saying” -lähtökohta, jossa ei edes yritetä tavoittaa aitoa ymmärrystä vaan muuntaa toisen sanomaa, oli lähinnä naurettava, mutta myös karmiva ja surullinen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *