RIP Perttu Häkkinen

Sain vasta juuri äsken tiedon, että toimittaja Perttu Häkkinen on kuollut. Nyt oli kyllä niitä kuolemia, jotka iskivät melkein kovempaa kuin kaukaisempien sukulaisten kuolemat. Häkkinen oli vielä alle nelikymppinen ja kaiken tiedon valossa oikein hyvissä sielun ja ruumin voimissa, eikä olisi ollut mitään syytä olettaa, ettemmekö olisi saaneet kuulla Pertun Voitokasta iltapäivää-toivotuksia vielä vuosikymmeniä.

En ole Häkkisen musiikkiprojekteihin perehtynyt, ja Ylen radio-ohjelmaakin olen kuunnellut aika vaihtelevasti, mutta Häkkinen oli kyllä poikkeuksellisen omaperäinen hahmo ja harvoja sellaisia suomalaistoimittajia, joiden persoona on jäänyt yhtä vahvasti mieleen.

 

Kuvassa Perttu Häkkinen

Qanon – Salaliittoteorioista sakeimpia

Viimeisten päivien aikana käsittämätön Qanon-salaliittohörhöily on noussut isosti esiin valtamediassakin. Aiheesta oli juttu myös  Hesarissa ja tuo on ehkä aika hyvä tiivistelmä, jos haluaa lukea suomeksi mitä Qanonissa oikein on kyse.

Nämä salaliittoteoriat ovat pyörineet 4chanin ja Redditin-tyyppisissä paikoisssa jo viime vuoden lopulta lähtien, mutta liike on kasvattanut suosiotaan hitaasti koko tämän vuoden ajan ja tämän kesän aikana höyrypäät ovat ponnistaneet sitten ihan valtavirtaan.

 

Kuvahaun tulos haulle qanon

Aivan viime päivien aikana kohonnyt kiinnostus Qanonia kohtaan on kai johtunut lähinnä siitä, että Trumpin välivaleeja varten järjestetyissä kampanjatilaisuuksissa on ollut huomattavan paljon näkyviä ihmisiä erilaisten Q-kylttien ja -vermeiden kanssa. Ei kannata liika vähätellä sellaisiakaan ilmiöitä, jotka pyörivät netin hämärimmissä nurkissa, mutta “heränneet” qanonit ovat nyt jalkautuneet myös politiikan turuille ja toreille.

Tiivistetysti Qanon on kai jonkinlainen huippuunsa viritetty teoria Trumpista 4-d-shakin mestarina. Todellisuudessa Robert Muellerin tutkinta ei kohdistu Trumpiin eikä Trumpin kannattajien tarvitse siksi edes olla siitä huolissaan. Todellisuudessa Trumpilla on armeijan vahva tuki ja kulissien takana tutkitaan koko ajan kuumeisesti Hillary Clintonin, Barak Obaman, John Pedestan törkeitä väärinkäytöksiä ja Muellerin tutkinta on savuverho tälle kaikelle. Monet suurimmat roistot kuten Hillary Clinton ja John McCain ovat vielä vapaalla jalalla, mutta heille kuten monille muillekkin on laitettu jo elektroninen seurantalaite nilkkaan, tästäkin löytyy googlaamalla monenlaista vakuttavaa lähdettä…

 

Kuvahaun tulos haulle qanon ankle monitor

 

Hommalla on tietysti myös kytköksiä parin vuoden takaiseen sumeaan Pizza-gateen, sillä tuon tapaan demokraatit ovat Sorosin ja epämääräisten juutalaisten kanssa veljeilyn ohella syyllisiä myös lasten seksikauppaan ja pedofiiliaan. Ehkä Qanonissa mielenkiintoista ja sen viraaliutta selittävänä tekijä on ollut, että erilaisiin muihin salaliittoteorioihin uskovat tyypit ovat suht näppärästi saaneet kytkettyä näitä juttuja Qanoniin.

Ehkä esimerkiksi 9/11-trutherit ja säännöllisesti Alex Jonesia kuuntelevat ihmiset ovat vielä kokoluokaltaan qanoneihin  vertautuvia salaliittoporukoita. Silti Qanon alkaa olla kokoluokaltaan ja teorian himmeydeltäään sellainen salaliittohörhöjen mobi, että ei sitä  juuri vastaavia muista.

Menkää vitun hipit töihin!

Aika paljon tulee nykyään kuunneltua monenlaisia podcasteja sekä Youtube-videoita. Viimeiset pari kuukautta olen kuunnellut Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä meitä vaivaa podcastia.   Törmättyäni podcastiin vappuopäivänä, olen viime kuukausina kuunnellut myös ison kasan vanhempia jaksoja.

Osa kiinnostuksestani kuunnella kyseistä podcastia liittyy perverssisti siihen, että melko usein se ärsyttää minua. Podcastin vetäjät tuntuvat täyttävän turhan paljon tiettyjä  ja 2010-luvun laitavasemmiston stereotypioita mm. tietynlaisen someaktivismiin ja callouttailun liittyen. Feminismi ja tähän liittyvät aihepiirit ovat myös ihan vahvasti esillä, tai huomaa, että se on huomioitu aina aika tarkkaan siinä, miten asiat muotoillaan.

Jälkeenpäin minulle myös selvisi, että tämä duo oli jonkinlaisella omalla panoksellaan mukana järjestämässä viime syksynä nähtyä yläluokkasafaria, joka tuntui minusta silloin aiheesta kuultuani erityisen lapselliselta mediatempaukselta. Tai siis tuosta tuli mieleen juuri esim. kokoomusnuorten paskat itsetarkoituksellisesti mediahuomiota hakevat provokaatiot.

 

Kuvahaun tulos haulle siirrä yritys viroon

Näidenkin juttujen myötä podcastista ja sen sankareista tuli mieleen viime vuonna Guardianin käyttämä termi Dirtbag left. Sanalla viitattiin erityisesti laitavasemmistolaisen Chapo Trap house-podcastiin, joka on  noussut aikamoiseksi hitiksi jenkeissä ja saanut osansa Bernien nuorissa herätämässä innossa sosialismia kohtaan. Mikä meitä vaivaa-podcastissa ja Chapo Trap Housessa(sen verran kun sitä olen kuunnellut) omasta näkökulmastani yhteistä on ehkä ennen kaikkea se, miten ne molemmat käyttävät sanaa liberalismi säännöllisesti negatiivisissa yhteyksissä. Tavallaan jopa ihan virkistävää, että hyökkäyksiä liberalismia tulee välillä toiseltakin suunnalta, mutta nämä ovat myös niitä tilanteita, jossa sitä totisesti huomaa itse olevansa ainakin juuri tiettyjä vasemmistolaisia oikeammalla.

Ja kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. En olisi kuunnellut Mikä meitä vaivaa-podcastia, jos siinä ei olisi oikeasti ollut teräviä ja mielenkiintoisia ajatuksia, mutta joissain asioissa sitä kyllä huomaa, että järjelliseen keskusteluun laitavasemmiston kanssa ei ole oikein mahdollisuuksia kun mitään taloudellisia realiteetteja ei tunnisteta ja fiilistellään ilmeisesti epärionisesti jotain niin infantiilia kuin Asan Punaista tiiltä.

Mutta tavallaan pisteet siitä, että joku onnistuu herättämään minussa otsikon tapaisen tunteen: Menkää vitun hipit  oikeisiin töihin!

 

 

Hävyttömän härski homoilu

Havahduin tänään sateenkaarilippujen myötä siihen, että nyt on taas se aika vuodesta kun sateenkaariväki ja sateenkaariteemasta bilettämään intoutuva jengi valtaa kadut. Itse en syty pridesta tapahtumana, vähän samaan tapaan kuin en syty flow-festareista tai juuri mistään muustakaan vähän samanhenkisestä massatapahtumasta.

Pidän myös jossain määrin vaivaannuttavana joidenkin yritysten ja yksilöidenkin intoa ratsastaa tapahtumalla mutta ei siinä, ihan hyvä jos vaikka yritykset ilmoittavat antavansa tukensa pridelle. Yleisesti ottaen selvästi parempi että kannatetaan hyviä asioita osittain valheellisin motiivein tai tekopyhästi kuin että kannatettaisiin rehellisen avoimesti huonoja asioita.

 

Pride on tavallaan muotoutunut jonkinlaiseksi länsimaisen tasa-arvo symboliksi ja ihan hyvä niin. En aioa tänäkään vuonna osallistua millään tavalla ja olisin hieman harmistunut, jos joku äänekäs seurue päätyy viime vuoden tapaan valtaamaan kantapubini, mutta bilettääkkää nyt vaan ja haluan toki antaa näkymättömän moraalisen tukeni myös hävyttömän härskille homoilulle.

All male panel!

Olin tässä hiljattain kuuntelemassa erästä paneelikekustelua. Homman alkaessa joku yleisöstä huudahti all male panel. Ja toden totta, viisihenkinen paneeli koostui pelkistä miehistä. Tämän jälkeen vitsailtiin hyvässä hengessä siitä, pitäisikö joku paneelisteista äänestää pois ja olisiko joku nainen yleisössä halukas astumaan mukaan paneelistiksi. Yleisöstä noin puolet ehkä yli puoletkin oli naisia. Homma kuitenkin vedettiin läpi alkuperäisellä kokoonapanolla

Tämä oli itseasiassa jopa positiivisella tavalla esimerkki siitä, miten reagoida tiettyjen asioiden sukupuolittuneisuuteen. Ylipäätään tuo Saara Särmän all male panel-hassuttelu oli minusta ihan hyvä tapa kommentoida aihepiiriä. Kuitenkin tuntuu, että monet haluvat tulkita nämä aina väärin mahdollisimman ilkeällä tavalla.

 

Kuvahaun tulos haulle all male panel

 

Kuten nyt ihan missä tahansa yhtään isommassa ilmiössä, niin joku vetää homman överiksi. Mutta all male panel-vitsailu on vaikuttanut minusta lähinnä tavalta kiinnittää huomiota tiettyyn ilmiöön, ja yritykseltä saada ihmiset ajattelemaan asiaa. Ja juuri tästähän on usein kyse kun puhutaan siitä kuinka esim. naiset tai etniset vähemmistöt ovat aliedustettuina joissain asemissa tai rooleissa.

Kyse ei ole siitä, että jokaisessa paneelissa sukupuolien pitäisi olla tasaisesti edustettuna, tai että tähän jotenkin pakotettaisiin. Kyse on siitä, että perinteisesti miesten dominoimilla aloilla ihmisillä saattaa olla tiedostamattomia taipumuksia valita esimerkiksi paneelisteiksi miehiä, eikä tätä välttämättä edes tulla ajatelleeksi, ellei asiaan kiinnitetä erikseen huomiota. Ja joissain asioissa sukupuolten kokemukset ovat myös keskimääriin erilaisia ja käsiteltävästä asiasta saattaa muodostua yksipuolinen kuva jos äänessä ovat pelkästään yhden sukupuolen edustajat.

Pidän esimerkiksi hieman epäilyttävinä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta lukevat ja kuuntelevat ainoastaan miespuolisten autoriteettien kommentteja, mutta ovat absoluuttisen vakuuttuneita siitä, että heidän kuvansa ei voi olla millään lailla vinoutunut. Usein tällaiset hahmot ovat sitten samaan aikan  ihmeellisesti vielä vakuuttuneita siitä, että sukupuolten välillä on perustavanlaatuisia biologisia eroja, jotka vaikuttavat kaikkeen.

En halua ruveta rajaamaan esimerkiksi lukemiani kirjoja sen perusteella, että lukisin niitä tasaisesti sukupuolen perusteella. En kuitenkaan “suojele egoani” ja väitä etteikö tämä saattaisi vaikuttaa himpun verran siihen, miten tulkitsen maailmaa. Samoin paneeleita järjestettäessä ei tarvitsisi priorisoida sukupuolinäkökulmaa kovin korkealle, mutta pidän myös hämmentävänä ja suorastaan vahingollisena sitä, jos paneelien sukupuolittuneisuudesta huomauttaminen ja sen vaikuksista puhuminen nähdään jonkinlaiseksi vihamieliseksi hyökkäykseksi, joka pitää nujertaa.

 

Työn orja

Aloitin tällä viikolla uudessa työssä ja tämän seurauksena alkoi myös asunnon etsintä ihan täältä Koto-Suomesta.

Pienen tauon jälkeen taas oikeasti sellaisia työtehtäviä, jotka oikeasti kuluttavat suuren osan energiasta ja aivokapasiteetista. Ihan mukavaa tehdä jälleen oikeasti haastavia hommia itseään älykkäämpien ihmisten kanssa. Mutta blogin kirjoittamiselle ei ole oikein jäänyt aikaa ja tämä tulee olemaan varmaan tilanne lähitulevaisuudessakin. Kyllä tänne tulee jotain politiikka-, yhteiskunta-  talous- jne. aiheisia tekstejä suollettua, mutta varmaan aika paljon harvemmin.

Niinistön kannatus laskussa ja hyvät gallupuutiset

Aamulehden julkaiseman jutun mukaan Alma Median tekemässä tutkimuksessa selviää, että Sauli Niinistön kannatus on pudonnut selvästi. Marras-joulukuussa tehdyssä tutkimuksessa Niinistön kannatus oli 70%, mutta nyt julkaistussa tutkimuksessa Niinistöä tuki enää 58% kyselyyn vastanneista. Vaikka Niinistön kannatus on edelleen huikean korkealla tasolla ja vaaleihin on enää 10 päivää, on kuitenkin mahdollista että tässä päädytään vielä toiselle kierrokselle.

Haaviston kannatusta voi miettiä sekä positiivisesta, että negatiivisesta näkökulmasta. Positiivsta on se, että Haavisto on edelleen ylivoimaisesti toiseksi suosituin ehdokas ja kannatus on tuplat kolmanneksi suosituimpaan ehdokkaaseen verrattuna. Negatiivista on se, ettei kannatus ole noussut lainkaan edelliseen galluppiin verrattuna. Lukema on kuitenkin samalla tasolla kuin kuusi vuotta sitten saman verran ennen vaaleja ja se myös täsmää aika hyvin vihreän puolueen kannatuksen kanssa.

Venäjän ystävä Paavo Väyrynen ja pirtsakkaasti öyhöttävä Laura Huhtasaari ovat kolmannella ja neljännellä sijalla, aika niukasti muita ehdokkaita edellä. Väyrysen kannatus on noussut aika mukavasti, mutta Huhtasaaren kannatus ei kuitenkaan ole kasvanut dramaattisesti. Vaikka pidän Väyrysen Venäjä-mielisyyttä varsin vastenmielisenä ja koko hahmo oli jo edellisten vaalien aikaankin aika väsynyt vitsi, niin miehen osallistuminen vaaleihin kääntyy ehkä kuitenkin positiiviseksi jutuksi, varsinkin jos Haavisto nousee kakkoskierrokselle.

Homma näyttäisi menevän kuten jo kesästä lähtien olen aavsitellut. Öyhöporukan ja EU-vastaisten äänet jakautuvat siinä määrin tasaisesti Väyrysen ja Huhtasaaren välille, ettei kummallakaan näytä olevan toivoa nousta kakkoseksi Niinistön jälkeen. Väyrysen ja Huhtasaaren pienoinen nokittelu myös ehkä kylvää tiettyä riidansiementä EU-vastaisen öyhöporukan joukkoon, eivätkä perussuomalaisetkaan pysty Väyrysen takia yhtä helposti esittämään heidän suosikkiargumentaatioonsa kuuluvaa ajatusta siitä, kuinka kaikki muut ovat samanmielisessä rintamassa heitä vastaan.

Sauli Niinistön kannatus putosi peräti 12 prosenttiyksikköä verrattuna marras–joulukuun mittaukseen. Pekka Haaviston (vihr.) kannatus pysyi edellisen mittauksen tasolla. Kaikki muut ehdokkaat nostivat kannatustaan.



Vähän puhuttu väestötilasto Amerikasta

Vox.com kirjoitti pari päivää sitten mediassa yllättävän vähän huomiota saaneesta tilastosta, joka koski Yhdysvaltain väestön eliniänodotteen kehitystä. Eliniänodote laski viime vuonna ja se laski nyt jo toista vuotta putkeen. Kyseinen tilasto on saanut yllättävän vähän huomiota mediassa ottaen huomioon, että eliniänodote on ihan keskeisimpiä mittareita ihmisten hyvinvointia arvioitaessa eikä vastaavaa ole nähty Yhdysvalloissa vuosikymmeniin.

Edellinen kerta kun eliniänodote laski edes yhden vuoden ajan oli 1993 ja tuo johtui suurelta osin AIDS-kuolemien huipusta. Edellisen kerran eliniänodote laski kaksi vuotta putkeen yli 50 vuotta sitten 1960-luvun alussa. Yhdysvaltain eliniänodote on Länsi-Eurooppaan verrattuna hieman matalampi, mikä selittyy varmaankin köyhemmän väestönosan heikommalla terveydenhuollolla. Viime vuosien kehitystä selittää ilmeisesti kaikkein parhaiten käsiin räjähtänyt opiaatti- ja heroiiniepidemia, mutta ilmeisesti myös esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen liittyvien kuolemien ja itsemurhien määrät ovat kasvaneet.

Trumpin töhöilyjen, riidanhaastamisen ja kulttuurisodan lietsonnan yksi pahimpia seurauksia kai on, ettei näihin ongelmiin oikeasti kiinnitetä huomiota. Tai jos aiheeseen joskus kiinnitetäänkin humiota, niin ratkaisuja ei ainakaan mietitä, vaan tyydytään sanomaan että tähänkin ovat syyllisiä globalistit, maahanmuuttajat, likaiset vähemmistöt, rannikoiden liberaalit sekä social justice warriorit.

 

Isäm maa

Laskeuduin eilen taas pitkästä aikaa Helsinki-Vantaalle ja tästä tulee pariin vuoteen pisin vierailuni Suomessa. Voi myös olla että ihan vakinainen paluu Suomeen saattaa muuttua ensi vuoden alkupuolella jopa ajankohtaiseksi, mutta pitää katso minkälaisen työtarjouksen sitä loppujen lopuksi saa.

Suomeen tullessa ja taksin paahtaessa kehäteitä ja Helsingin pääväyliä tulee aina fiilis, että onhan tämä Suomi varsinkin talviaikaan niin saatanan harmaa ja ankea paikka, mutta silti tuttu ja turvallinen kotimaa johon on kiintynyt. Tai kuten joku arkkitehti muistaakseni joskus totesi, kukaan ei ole vielä onnistunut suunnittelemaan niin surkeaa asuinaluetta, etteivätkö monet siellä kasvaneet kiintyisi siihen.

 

 

Enkä muuten vältämättä bashaisi kauheasti Suomea, mutta kylmyys ahdistaa ja tuo tietysti myös vaikeuttaa kovasti kaikenlaisen kaupunkikulttuurin syntyä. Ja kun tämä yhdistetään insinöörimäiseen 70-luvun betonibrutalismiin ja 90-luvun amerikkalaiseen esikaupunkiunelmaan, niin onhan Suomi ihan objektiivisesti katsottuna suht epäesteettinen perseenreikä. Mutta kotimaa on kuitenkin vähän kuin läheinen perheenjäsen, jota kohtan tuntee väistämättä lämpimiä tunteita tämän monista ongelmista huolimatta ja jota voi myös arvostella suorempaan kuin sellaisia ihmisiä, joita ei oikeasti tunne yhtä hyvin.

Ja joissain asioissa sitä kyllä aina tuntee itsensä suomalaiseksi. Pidän pakollista small talkkia lähinnä ahdistavana ja on oikein mukavaa, että asiakaspalvelija vain tervehtii eikä kysy mitä kuuluu. Suomessa sellainen väkinäinen hymistely ja ylipirtsakkuus ei ole ainakaan vielä ihan samalla tasolla kuin monissa muissa paikoissa. Täällä ei ihan yhtä usein toisten ihmisten kanssa puhuessa ajattele, että “perrrkele eikö nyt voitaisi mennä asiaan ja puhua ihan suoraan”.