All male panel!

Olin tässä hiljattain kuuntelemassa erästä paneelikekustelua. Homman alkaessa joku yleisöstä huudahti all male panel. Ja toden totta, viisihenkinen paneeli koostui pelkistä miehistä. Tämän jälkeen vitsailtiin hyvässä hengessä siitä, pitäisikö joku paneelisteista äänestää pois ja olisiko joku nainen yleisössä halukas astumaan mukaan paneelistiksi. Yleisöstä noin puolet ehkä yli puoletkin oli naisia. Homma kuitenkin vedettiin läpi alkuperäisellä kokoonapanolla

Tämä oli itseasiassa jopa positiivisella tavalla esimerkki siitä, miten reagoida tiettyjen asioiden sukupuolittuneisuuteen. Ylipäätään tuo Saara Särmän all male panel-hassuttelu oli minusta ihan hyvä tapa kommentoida aihepiiriä. Kuitenkin tuntuu, että monet haluvat tulkita nämä aina väärin mahdollisimman ilkeällä tavalla.

 

Kuvahaun tulos haulle all male panel

 

Kuten nyt ihan missä tahansa yhtään isommassa ilmiössä, niin joku vetää homman överiksi. Mutta all male panel-vitsailu on vaikuttanut minusta lähinnä tavalta kiinnittää huomiota tiettyyn ilmiöön, ja yritykseltä saada ihmiset ajattelemaan asiaa. Ja juuri tästähän on usein kyse kun puhutaan siitä kuinka esim. naiset tai etniset vähemmistöt ovat aliedustettuina joissain asemissa tai rooleissa.

Kyse ei ole siitä, että jokaisessa paneelissa sukupuolien pitäisi olla tasaisesti edustettuna, tai että tähän jotenkin pakotettaisiin. Kyse on siitä, että perinteisesti miesten dominoimilla aloilla ihmisillä saattaa olla tiedostamattomia taipumuksia valita esimerkiksi paneelisteiksi miehiä, eikä tätä välttämättä edes tulla ajatelleeksi, ellei asiaan kiinnitetä erikseen huomiota. Ja joissain asioissa sukupuolten kokemukset ovat myös keskimääriin erilaisia ja käsiteltävästä asiasta saattaa muodostua yksipuolinen kuva jos äänessä ovat pelkästään yhden sukupuolen edustajat.

Pidän esimerkiksi hieman epäilyttävinä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta lukevat ja kuuntelevat ainoastaan miespuolisten autoriteettien kommentteja, mutta ovat absoluuttisen vakuuttuneita siitä, että heidän kuvansa ei voi olla millään lailla vinoutunut. Usein tällaiset hahmot ovat sitten samaan aikan  ihmeellisesti vielä vakuuttuneita siitä, että sukupuolten välillä on perustavanlaatuisia biologisia eroja, jotka vaikuttavat kaikkeen.

En halua ruveta rajaamaan esimerkiksi lukemiani kirjoja sen perusteella, että lukisin niitä tasaisesti sukupuolen perusteella. En kuitenkaan “suojele egoani” ja väitä etteikö tämä saattaisi vaikuttaa himpun verran siihen, miten tulkitsen maailmaa. Samoin paneeleita järjestettäessä ei tarvitsisi priorisoida sukupuolinäkökulmaa kovin korkealle, mutta pidän myös hämmentävänä ja suorastaan vahingollisena sitä, jos paneelien sukupuolittuneisuudesta huomauttaminen ja sen vaikuksista puhuminen nähdään jonkinlaiseksi vihamieliseksi hyökkäykseksi, joka pitää nujertaa.

 

Työn orja

Aloitin tällä viikolla uudessa työssä ja tämän seurauksena alkoi myös asunnon etsintä ihan täältä Koto-Suomesta.

Pienen tauon jälkeen taas oikeasti sellaisia työtehtäviä, jotka oikeasti kuluttavat suuren osan energiasta ja aivokapasiteetista. Ihan mukavaa tehdä jälleen oikeasti haastavia hommia itseään älykkäämpien ihmisten kanssa. Mutta blogin kirjoittamiselle ei ole oikein jäänyt aikaa ja tämä tulee olemaan varmaan tilanne lähitulevaisuudessakin. Kyllä tänne tulee jotain politiikka-, yhteiskunta-  talous- jne. aiheisia tekstejä suollettua, mutta varmaan aika paljon harvemmin.

Niinistön kannatus laskussa ja hyvät gallupuutiset

Aamulehden julkaiseman jutun mukaan Alma Median tekemässä tutkimuksessa selviää, että Sauli Niinistön kannatus on pudonnut selvästi. Marras-joulukuussa tehdyssä tutkimuksessa Niinistön kannatus oli 70%, mutta nyt julkaistussa tutkimuksessa Niinistöä tuki enää 58% kyselyyn vastanneista. Vaikka Niinistön kannatus on edelleen huikean korkealla tasolla ja vaaleihin on enää 10 päivää, on kuitenkin mahdollista että tässä päädytään vielä toiselle kierrokselle.

Haaviston kannatusta voi miettiä sekä positiivisesta, että negatiivisesta näkökulmasta. Positiivsta on se, että Haavisto on edelleen ylivoimaisesti toiseksi suosituin ehdokas ja kannatus on tuplat kolmanneksi suosituimpaan ehdokkaaseen verrattuna. Negatiivista on se, ettei kannatus ole noussut lainkaan edelliseen galluppiin verrattuna. Lukema on kuitenkin samalla tasolla kuin kuusi vuotta sitten saman verran ennen vaaleja ja se myös täsmää aika hyvin vihreän puolueen kannatuksen kanssa.

Venäjän ystävä Paavo Väyrynen ja pirtsakkaasti öyhöttävä Laura Huhtasaari ovat kolmannella ja neljännellä sijalla, aika niukasti muita ehdokkaita edellä. Väyrysen kannatus on noussut aika mukavasti, mutta Huhtasaaren kannatus ei kuitenkaan ole kasvanut dramaattisesti. Vaikka pidän Väyrysen Venäjä-mielisyyttä varsin vastenmielisenä ja koko hahmo oli jo edellisten vaalien aikaankin aika väsynyt vitsi, niin miehen osallistuminen vaaleihin kääntyy ehkä kuitenkin positiiviseksi jutuksi, varsinkin jos Haavisto nousee kakkoskierrokselle.

Homma näyttäisi menevän kuten jo kesästä lähtien olen aavsitellut. Öyhöporukan ja EU-vastaisten äänet jakautuvat siinä määrin tasaisesti Väyrysen ja Huhtasaaren välille, ettei kummallakaan näytä olevan toivoa nousta kakkoseksi Niinistön jälkeen. Väyrysen ja Huhtasaaren pienoinen nokittelu myös ehkä kylvää tiettyä riidansiementä EU-vastaisen öyhöporukan joukkoon, eivätkä perussuomalaisetkaan pysty Väyrysen takia yhtä helposti esittämään heidän suosikkiargumentaatioonsa kuuluvaa ajatusta siitä, kuinka kaikki muut ovat samanmielisessä rintamassa heitä vastaan.

Sauli Niinistön kannatus putosi peräti 12 prosenttiyksikköä verrattuna marras–joulukuun mittaukseen. Pekka Haaviston (vihr.) kannatus pysyi edellisen mittauksen tasolla. Kaikki muut ehdokkaat nostivat kannatustaan.



Vähän puhuttu väestötilasto Amerikasta

Vox.com kirjoitti pari päivää sitten mediassa yllättävän vähän huomiota saaneesta tilastosta, joka koski Yhdysvaltain väestön eliniänodotteen kehitystä. Eliniänodote laski viime vuonna ja se laski nyt jo toista vuotta putkeen. Kyseinen tilasto on saanut yllättävän vähän huomiota mediassa ottaen huomioon, että eliniänodote on ihan keskeisimpiä mittareita ihmisten hyvinvointia arvioitaessa eikä vastaavaa ole nähty Yhdysvalloissa vuosikymmeniin.

Edellinen kerta kun eliniänodote laski edes yhden vuoden ajan oli 1993 ja tuo johtui suurelta osin AIDS-kuolemien huipusta. Edellisen kerran eliniänodote laski kaksi vuotta putkeen yli 50 vuotta sitten 1960-luvun alussa. Yhdysvaltain eliniänodote on Länsi-Eurooppaan verrattuna hieman matalampi, mikä selittyy varmaankin köyhemmän väestönosan heikommalla terveydenhuollolla. Viime vuosien kehitystä selittää ilmeisesti kaikkein parhaiten käsiin räjähtänyt opiaatti- ja heroiiniepidemia, mutta ilmeisesti myös esimerkiksi alkoholiriippuvuuteen liittyvien kuolemien ja itsemurhien määrät ovat kasvaneet.

Trumpin töhöilyjen, riidanhaastamisen ja kulttuurisodan lietsonnan yksi pahimpia seurauksia kai on, ettei näihin ongelmiin oikeasti kiinnitetä huomiota. Tai jos aiheeseen joskus kiinnitetäänkin humiota, niin ratkaisuja ei ainakaan mietitä, vaan tyydytään sanomaan että tähänkin ovat syyllisiä globalistit, maahanmuuttajat, likaiset vähemmistöt, rannikoiden liberaalit sekä social justice warriorit.

 

Isäm maa

Laskeuduin eilen taas pitkästä aikaa Helsinki-Vantaalle ja tästä tulee pariin vuoteen pisin vierailuni Suomessa. Voi myös olla että ihan vakinainen paluu Suomeen saattaa muuttua ensi vuoden alkupuolella jopa ajankohtaiseksi, mutta pitää katso minkälaisen työtarjouksen sitä loppujen lopuksi saa.

Suomeen tullessa ja taksin paahtaessa kehäteitä ja Helsingin pääväyliä tulee aina fiilis, että onhan tämä Suomi varsinkin talviaikaan niin saatanan harmaa ja ankea paikka, mutta silti tuttu ja turvallinen kotimaa johon on kiintynyt. Tai kuten joku arkkitehti muistaakseni joskus totesi, kukaan ei ole vielä onnistunut suunnittelemaan niin surkeaa asuinaluetta, etteivätkö monet siellä kasvaneet kiintyisi siihen.

 

 

Enkä muuten vältämättä bashaisi kauheasti Suomea, mutta kylmyys ahdistaa ja tuo tietysti myös vaikeuttaa kovasti kaikenlaisen kaupunkikulttuurin syntyä. Ja kun tämä yhdistetään insinöörimäiseen 70-luvun betonibrutalismiin ja 90-luvun amerikkalaiseen esikaupunkiunelmaan, niin onhan Suomi ihan objektiivisesti katsottuna suht epäesteettinen perseenreikä. Mutta kotimaa on kuitenkin vähän kuin läheinen perheenjäsen, jota kohtan tuntee väistämättä lämpimiä tunteita tämän monista ongelmista huolimatta ja jota voi myös arvostella suorempaan kuin sellaisia ihmisiä, joita ei oikeasti tunne yhtä hyvin.

Ja joissain asioissa sitä kyllä aina tuntee itsensä suomalaiseksi. Pidän pakollista small talkkia lähinnä ahdistavana ja on oikein mukavaa, että asiakaspalvelija vain tervehtii eikä kysy mitä kuuluu. Suomessa sellainen väkinäinen hymistely ja ylipirtsakkuus ei ole ainakaan vielä ihan samalla tasolla kuin monissa muissa paikoissa. Täällä ei ihan yhtä usein toisten ihmisten kanssa puhuessa ajattele, että “perrrkele eikö nyt voitaisi mennä asiaan ja puhua ihan suoraan”.

 

Ksenija Sobtšak ja Venäjän presidentinvaalien ehdokkaat

Seuraavat Venäjän presidentinvaalit ensi keväänä eivät oletettavasti tuota suuria muutoksia. Putin voittaa vaalit luultavasti jo ensimmäisellä kierroksella, mutta vaalikamppailu ehkä kuitenkin kertoo jotain Venäjän nykytilanteesta ja  voi kylvää siemeniä tulevaisuutta varten.

Kuvahaun tulos haulle sobchak

Putinin ohella muita varmoja ehdokkaita vaaleissa ovat kaksi venäläisen politiikan veteraania: “suomensyöjä” Vladimir Zhirinovsky ja kommari Gennady Zyuganov, jotka ovat loppupeleissä  Putinille varsin mieleisiä ehdokkaita. Näiden ohella myös muut duumassa edustetut pienemmät puolueet saavat asettaa oman ehdokkansa, mutta kaikkien näiden tapauksessa ehdokas ei ole vielä selvillä. Sen sijaan näyttää varsin selvältä, että  jonkinlaista aitoa kannatusta keräävää sekä Putinia ja nykyhallinnon korruptiota arvostellutta Aleksei Navalnya ei päästetä ehdokkaaksi.

Viimeisen kuukauden aikana jonkinlaista mediahuomiota on kuitenkin kerännyt uransa tv:n viihdeohjelmien puolella uransa aloitaanut ja sittemmin nykyhallinnon vastaisiin protesteihin osallistunut Ksenija Sobtšak. Sobtšakin kohdalla epäilyksiä on kuitenkin herättänyt hänen sukutaustansa sillä Sobtšakin isä ehti aikoinaan tehdä intensiivisesti yhteistyötä Putinin kanss. Tämän seurauksena on puhuttu paljon siitä, onko Sobtšak aito vaihtoehto Venäjän nykyhallinnolle vai jälleen vain käytännössä Putinille myötämielinen puudeli, joka ei todellisuudessa edes yritä haastaa nykyhallintoa.

Kuuntelin pari päivää sitten julkaistun BBC:n hard talk-keskustelun, jossa Ksenija Sobtšak oli Stephen Sackurin grillattavana. Oma johtopäätökseni ihan puhtaasti tämän perusteella on, että Sobtšakilla saattaisi oikeasti olla halua muuttaa Venäjän menoa, eikä hän ehkä näytä puhtaalta Putinin puudelilta. Tai sitten Putin ja Venäjä ovat edelleen kehittäneet propagadaansa ja onnistuneet lisäämän varsin uskottavan oloisen hahmon osaksi valeoppositiotaan.

Alkoholia kotiinkuljetuksella

Vuosia Suomen ulkopuolella asuneena olen jo aikalailla tottunut rennompaan alkoholikulttuurin ja -lainsäädäntöön. Viinit ja viinat ruokakaupassa ovat täysin normaali ja arkinen asia. On kuitenkin joitain asioita, joissa sisäinen sääntösuomalaiseni herää ja kysyy, että hetkinen, onkohan tämä nyt ihan ok?

Kävin kotimatkalla ostamassa läheisestä alkoholiin erikoistuneesta liikkeestä pari vähän parempaa olutta. Olen käynyt tuossa kaupassa jo aikas monia kertoja, mutta nyt vasta kiinnitin huomiota seinällä olleeseen mainokseen kotiinkuljetuksesta. Olen käyttänyt Deliveroota muutaman kerran, mutta nyt enpä tiennyt että myös alkoholin tilaaminen kotiovella onnistuisi Deliveroon kautta. Deliveroo on näköjään jo reilun vuoden tarjonnut mahdollisuutta tilata tietyistä viinakaupoista juomia myös kotiovelle. En vastusta tällaisen palvelun olemassaoloa, mutta kyllä silti tuntuu jotenkin sopimattomalta.

Kuvahaun tulos haulle deliveroo alcohol

Pillbillies – Heroiini toimii kaikkialla

Viimeisen parin vuoden ajan uutisissa on pyörinyt äärimmäisen synkkä, mutta perverssillä tavalla mielenkiintoinen tarina heroiini- ja opiaattipohjaisten kuolemien räjähdysmäisestä kasvusta Yhdysvalloissa. Trendi on jatkunut pitkään ja sen syntyä on pedattu jo 80-luvun lopulta lähtien kun lääkäripiireissä valtasi alaa ajatus, ettei kivunlievitykseen määrätyillä opiaattipohjaisilla lääkkeillä ole kauhean merkittäviä haittavaikutuksia. Homma lähti kuitenkin isosti liikkelle ysärin loppupuolella mm. notoriöösin Oxycontinin vallattua markkinoita.  Olen kirjoitellut vähän tästä aiemminkin ja aihepiiristä kiinnostuneille  suosittelen totisesti Sam Quinonesin kirjaa Dreamland.

 

Kuvahaun tulos haulle opioid deaths

Trump: ”They said the biggest single problem they have up here is heroin,” “And I said, ‘How does heroin work with these beautiful lakes and trees?’ … It doesn’t.

John Oliver: “Yeah, it does, though,”  “It does. Heroin works basically everywhere because it’s heroin, not a cell phone. Heroin has full coverage.”

Jos tämänkin aiheen haluaa sitoa Trumpiin, niin tietyllä tavalla se, että monien Amerikan pikkupaikkakuntien pääraitit ovat tällä vuosikymmenellä täyttyneet heroinistizombeista, on varmasti ollut monille myös symbolisesti merkittävä kuvaus Amerikan rappiosta. Esimerkiksi Bill Maher hassutteli tammikuussa Trumpin virkaanastujaisten aikoihin punaniskapilleripäistä ja siitä, kuinka Trumpin kannatuksessa oli aika vahvoja maantieteellisiä korrelaatioita kasvaneiden heroiinikuolemien kanssa.

Vuosituhannen vaihteesta lähtien aiemmasta poikkeavat ihmisryhmät alkoivat koukuttua aivan uudessa mittakaavassa opiaattipohjaisiin lääkkeisiin ja näistä monet siirtyivät myöhemmin heroiinin käyttäjiksi. Kun lääkekoukussa olleiden ihmisten määrä kasvoi, näkivät huumediilerit tässä uuden markkinaron heroiinille. Ja kun kevyesti opiaattipohjaisia lääkkeitä määränneitä lääkäreitä alettiin pistää (syystäkin) telkien taakse ja heppoisin perustein pillereitä määränneet vastaanotot suljetiin, päätyivät vielä useammat jo koukussa olleet ihmiset heroiinin käyttäjiksi.



Esimerkiksi Voxin Weeds podcastin viimeisimmässä jaksossa kuitenkin spekuloitiin, että nyt aletaan valitettavasti olla ehkä pisteessä, jossa kasvaneen heroiinin tarjonnan seurauksena aiempaa useampi ihminen päätyy suoraan heroiinin käyttäjäksi ilman, että he olisivat aiemmin käyttäneet opiaattipohjaisia lääkkeitä. Tätä kuitenkin ujostellaan sanoa.

Opiaattikriisin pieni positiivinen seuraus on ollut, että kun ihmiset ovat koukuttuneet laillisten pillereiden kautta, on addioktiota katsottu ymmärtäväisemmin ja tämän seurauksena on ylipäätään aiempaa enemmän yritetty ratkaista huumeongelmaa eikä vain moralistisesti rangaista käyttäjiä. Osittain tämä on johtunut siitä, että republikaanit ja punaniskajuntit eivät ole enää kyenneet samalla tavalla näkemään huumeriippuvuutta vain kaupunkien likaisten vähemmistöjen moraalisen rappion merkkinä.

Kuvahaun tulos haulle opioids maps

Toisin kuin aiemmat huume-epidemiat, on 2000-luvun heroiiniepidemia iskenyt erityisesti Amerikan valkoiseen väestönosaan. On liioiteltua sanoa, että kyse olisi syrjäseutujen ongelmasta, sillä se näkyy ympäri Yhdysvaltoja, mutta toisin kuin aiemmin, nyt heroiiniin kuolee ihmisiä myös syrjäseutujen pikkukaupungeissa ja monet rankimmin kärsineet alueet ovat syrjästeutujen pikkukaupunkeja kuten opiaattiepidemian epicenter West Virginian, Etelä-Ohion ja Länsi-Kentuckyn alueella.

Se mitä olen itse ymmärtänyt, on Amerikan opiaatti- ja heroiiniepidemia jossain määrin uniikin tapaus, joka selittyy sillä, että voimakkaita kipulääkkeitä sekä markkinoitiin että määrättiin pitkään ilman riittävää valvontaa. Olen kuitenkin miettinyt, että voisiko muuallakin länsimaissa ja myös Suomessa tapahtua tulevaisuudessa jotain vastaavaa. Kovat huumeet leviäsivät uudessa mittakaavassa maan syrjäisempien osien pikkupaikkakunnille. Samalla kun suuremmat kaupungit nousevat entistä selvemmin taloudellisesti elivoimaisimmiksi alueiksi, siiryvätkö  aiemmin tyypillisesti suurkaupunkeihin liitetyt ongelmat, kuten huumeongelmat entistä enemmän syrjäseuduille?

Mennään Natoon! RKP:n ja Torvaldsin presidentinvaalistrategia

Ainoa syy RKP:lle lähteä mukaan presidentinvaaleihin on pitää huolta, että vaalidebateissa puhutaan sille tärkeistä asioista. RKP:n presidentinvaaliehdokas Nils Torvaldsilla ei tietenkään ole pienintäkään mahdollisuutta presidentiksi ja toiselle kierrokselle pääseminen vaatisi todella massiivista äänten jakautumista.

Eilen Torvalds kuitenkin ilmoitti kannattavansa liittymistä Natoon. Sanoisin että strategisesti aika hyvä veto. Suomessa on kuitenkin merkittävä määrä ihmisiä, jotka kannattavat liittymistä Natoon ja kun Niinistö eikä kukaan mukaan ehdokas suostu ottamaan selkeän Nato-myönteistä kantaa, on tuossa ihan hyvä rako RKP:n presidenttiehdokkaalle erottua muista ja ehkä napata muutama ääni varsinaisten RKP:n kannattajien ulkopuolelta ja tätä kautta saada huomiota myös RKP:n tärkemmille ajatuksille. Tämä on sellainen strategia, jolla Torvalds saatta pystyä jättämään jokusen ehdokkaan taakseen.

En edelleenkään näe, että Nils Torvaldsilla olisi juuri mitään mahdollisuutta mennä toiselle kierrokselle, mutta avoimen NATO-myönteisellä linjalla nakerretaan taas ehkä pikkuriikkisen Niinistön kannatusta yhdestä kulmasta. Ottaen huomioon minkä muiden aiheiden ympärillä presidentinvaalidebatit saattaisivat pyöriä, ei Nato ja kaikki siihen liittyvät aiheet ole ollenkaan huonoimmasta päästä.

Image result for NATO