Päivän byrokraatti-palkinto Sebastian Tynkkyselle

Nyt on sellaista tutkintapyyntöhutkimista, holhousta ja turvallisuusbyroslaviaa, että päätin jakaa tämä blogin ensimmäisen päivän byroktaatti-palkinnon perussuomalaisten Sebastian Tynkkyselle ja Tynkkysen kirjoituksessaaan mainitsemalle turvallisuusasiantuntijalle. Perussuomalainen supersankarimme julkaisi näköjään äsken seuraavanlaisen tekstin Facebookissa.

Huhtasaari, evoluutio, sananvapaus ja presidentinvaalit

Perususuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren ongelmallisesta evoluutiokäsityksestä on käyty jonkin verran keskustelua. Viimeksi pari päivää sitten IL-TV:n Päivärinta-ohjelmassa Huhtasaari totesi evoluutiosta seuraavasti: “Mä koen, että siinä on aukkoja ja kun mä olen itse uskovainen ja uskon raamattuun, niin uskon että ihminen on täällä tarkoituksella ja ihminen on luomakunnan kruunu”.

Lähdetään nyt liikkeelle ilmiselvistä asioista ja Huhtasaarelle ainakin puheissa tärkeistä uskonnon- ja sananvapaudesta. Suomessa saa luonnollisesti vapaasti kiistää evoluution aseman tieteellisenä faktana ja uskoa kreationismiin tai muihin hörhöilyihin. Näiden ajatusten puolesta saa myös propagoida. Tulisi kuitenkin olla ilmiselvää, että varsinkin tällaisia ajatuksia vastaan saa myös esittää kovaa ja henkilöönkin menevää kritiikkiä. Tämä on oikeastaan jopa aika olennainen osa sitä sananvapautta, josta Huhtasaari on myös pitänyt paljon ääntä.

Monet uskovaiset haluavat esittää, että uskonto on muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Muiden ihmisten pitäisi pidättäytyä kritisoimasta uskontoa ja uskonnollisilla näkemyksillä tulisi olla jonkinlainen erityinen suoja. Eli jonkinlaisen laajan sananvapauskäsityksen näkökulmasta nämä haluavat rajoittaa ei uskovaisten sananvapautta uskonnonvapauteen vedoten.

Laura Huhtasaaren kaltaiset vähemmän radikaalit uskovaiset eivät yleensä sano tätä suoraan, mutta minun on vaikea tulkita Huhtasaaren taipumusta vedota uskonnonvapauteen muuten kuin juuri epäsuorana pyrkimyksenä rajoittaa muiden ihmisten sananvapautta. Kukaan ei ole käsittääkseni halunnut estää Huhtasaarta uskomasta kreationismiin tai edes kieltää siitä puhumista, ainostaan kritisoida näitä ajatuksia. Toki on toivottavaa, että pysyttäisiin asiassa ja hyökättäisiin uskonnollisia ajatuksia eikä uskovia henkilöitä tai ryhmiä vastaan kuten Lauran puoluetoverit usein tuppaavat tekemään.

Se missä suhtaudun jossain määrin sympaattisemmin Laura Huhtasaaren evoluutioaiheisiin näkemyksiin, on hänen kommenttinsa siitä, kuinka uskonto on hänen henkilökohtainen asiansa ja kuinka hän biologiaa opettaessaan pitäytyisi koulun opetussuunnitelmassa. Ihmisilllä on tosiaan uskonnonvapaus ja varsinkin jos uskonto  pysyy enemmän henkilökohtaisena asiana, jota ei aktiivisesti tuputeta muille tai yritetä tuoda sitä mukaan politiikkaan, niin silloin Huhtasaaren kaltaisen hihhulin ajatuksista ei välttämättä tarvitsisi edes tuoda niin näkevästi esiin.

Suomen presidentiksi pyrkivät ihmiset ovat kuitenkin jonkinlainen ääritapaus. Presidentti on sellainen “arvojohtaja” että tuohon hommaan pyrkivien ihmisten arvomaailma on syytä tuoda esiin kokonaisuudessaan kaikkine ulottuvuuksineen. Siksi presidentiksi pyrkivien kohdalla on perusteltua kiinnittää jonkin verran huomiota myös uskonnollisiin näkemyksiin, vaikkei  ehdokas niitä itse kovin aktiivisesti toisikaan esiin.

Lisäksi Huhtasaaren esittämä evoluutionäkemykset kyllä yksinkertaisesti asettavat kysymyksiä siitä, miten tällaisia ajatuksia esittävä henkilö muodostaa mielipiteensä. On ihan relevanttia ainakin esittää kysymys, että jos henkilö ideologisista syistä kieltäytyy hyväksymästä tiukasti tutkittuja tieteellisiä perusasioita, missä määrin tällaisen henkilön harkintakykyyn kannattaa luottaa muissakaan asioissa.

En ole tällä hetkellä aivan varma kenen laariin sataa se, että Laura Huhtasaaren evoluutionäkemyksistä puhutaan mediassa. Toisaalta on varmasti niin, että perussuomalaisten kannattajista ja Öyhö-Lauran rajat kiinni-menoa sympatiseeraavista hyvin monet eivät erityisemmin pidä evoluution kieltämisestä ja kreationismista. Tässä mielessä kreationismista puhuminen saattaisi jollain tasolla vähentää tämän porukan intoa tukea Huhtasaarta ja perussuomalaisia.

Toisaalta suuri osa tästä porukasta tuppaa näkemään kaiken Huhtasaaren kritisoimisen median puolueellisuutena (tai SANANVAPAUDEN rajoittamisena). Ja osa tästä porukasta tuntuu jo Huhtasaaren suhteen ottaneen asenteen, että omista uskonnollisista näkemyksistä kiinnipitäminen on jotenkin lähtökohtaisesti arvostettavaa, olivat ne sitten sisällöltään millaista höpöhöpöä tahansa. Perussuomalaisten parempi identiteettipolitiikka on siis jossain määrin joustavaa ja monenlaista asiaa voidaan hyväksyä jos taustalla on riittävän maahanmuuttovastainen ja taantumuksellinen ajatusmaailma. Tuntuu, että aiemmin maahanmuttovastaisissa piireissä islamiakin kritisoineet uusateistit olivat kovassa huudossa, mutta nyt on kokonaisuutena otettu enemmän askelia mahdollisimman taantumuksellista konservatismia kohti.

Joten voi käydä niin, että evoluutiosta puhuminen jopa sataa Huhtasaaren laarin kun öyhöjengi tulkitsee sen taas merkiksi median mädänneisyydetstä ja KAKSOISTANDRDEISTA ja kaivaa tuon seurauksena vain omaa kulttuurisodan poteroansa vähän syvemmäksi. Pahimmillaan jotkut näistä ehkä vielä päätyvät jatkossakin vastaidentifikaation myötä antamaan tukensa evoluution kiistämiselle ja kristinuskoon kytkeytyville ajatuksille, jos ne vain ovat asioita, joista liberaalin demokratian kannattajat ovat eri mieltä.



Tiivistettynä Huhtasaaren evoluutionnäkemyksistä on presidentinvaalien yhteydessä perusteltua puhua, mutta niistä ei kannata puhua tarpeettoman paljon ja kannattaisi olla hyvin tarkka sen suhteen, mistä Huhtasaarta kritisoi ja miten.

Case-Huhtasaari – Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Vähän alkaa näyttää siltä, että 2018 presidentinvaaleista muotoutuu Laura Huhtasaaren ansiosta melko rasittava sirkus. Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen tynkäperussuomalaiset ovat siirtyneet vielä aiempaa enemmän möläytelyn ja hörhöilyn suuntaan.

 

Kuvahaun tulos haulle declaration on european independence

 

Huhtasaaren presidentinvaalikampanja näyttää rakentuvan ajatukselle, että kerätään mediahuomiota mahdollisimman raflaavilla lausunnoilla. Tuon jälkeen sitten hoetaan, että sananvapaus tai uskonnonvapaus ja valitetaan, että meitä halutaan estää sanomasta mitä haluamme sanoa. Toisaalta olisi hyvä jättää Huhtasaaren möläytykset vaikka kokonaan huomioimatta kun niiden tarkoitus on vain kerätä mediahuomiota ja syöttää tuon jälkeen potentiaalisten äänestäjien kurkusta alas tarina, kuinka meidän vapauksiamme rajoitetaan, koska minun sanomisiani kehdataan kommentoida ikävillä tavoilla.

Tuokaan ei kuitenkaan tunnu oikein mahdolliselta ratkaisulta, mutta median, Huhtasaaren vastaehdokkaiden ja vähän kaikkien muidenkin pitäisi miettiä, mikä olisi paras suhtautumistapa Lauran töräytyksiin. Muuten meillä on Suomessakin taas kasassa tuollainen minimuotoinen Trumpia muistuttava ilmiö, jossa kaikki toimivat reaktiivisesti suhteessa töräyttelijään. Tämä kerää sitten itselleen kaiken mediahuomion, onnistuu töräyttelyllä rakentamaan jakolinjaja haluamiinsa paikkoihin ja saamaan itselleen varsinaista kannatuspohjaansa enemmän tukea.

Ainakin blogitekstiensä perusteella Huhtasaari vaikuttaa aidosti heikolta kirjoittajalta ja suullinen ulosantikaan ei vakuuta jos asiansaosaava haastattelija onnistuu pysymään riittävän tiukkana. YLE:n KulttuCoctailissa oli ihan jees esimerkki tästä ja suosittelen muuten kuuntelemaan tuon koko Me kannatamme Trumpia-jakson.

En osaa ihan tarkalleen sanoa, mikä olisi paras strategia siihen, ettei Laura Huhtasaari pääse tarpeettomasti hallitsemaan ilmatilaa ja määrittelemään julkista keskustelua. Mutta varmaan töräytyksiin ja ksenofobiseen sontaan kannattaa suhtautua riittävän välinpitämättömästi, ehkä joskus hieman naureskella sivistymättömälle käytökselle, mutta tarvittaessa ja ajoittain myös mainita, että kyseessä on barbaarimainen käytös, joka ei kuulu länsimaiseen sivistvaltioon.

 

Sininen tulevaisuus, Lyökö Jussi kovaa?

Sininen tulevaisuus näyttää olevan tällä hetkellä aika pahassa umpikujassa,  katsoi asiaa sitten mistä näkökulmasta tahansa. Viime viikolla tehdyssä gallupissa puolueen kannatus oli ainoastaan 1,5%. Ennen lopullista tuomiota odottelisin varmuuden vuoksi ehkä vielä seuraavaan galluppin asti, jolloin on kulunut kolme kuukautta perussuomalaisten hajoamisesta, ollaan palattu lomilta ja kaikilla alkaa olla jonkinlainen kuva siitä, mitä nämä ryhmät edustavat. Voidaan kuitenkin jo sanoa, että tilanne ei näytä Sinisen tulevaisuuden näkökulmasta kovin hyvältä.

Presidentinvaalit ovat Sinisen tulevaisuuden kannalta myös ongelmallinen juttu. Toisaalta vakavastiotettavan puolueen pitäisi asettaa oma ehdokas, mutta puolueen kannattajakorttien kerääminenkin on edennyt nihkeästi Ei olisi rahaa ja energiaa lähteä presidentinvaalikampanjaan, mutta toisaalta Niinistön taakse asettuminen vahvistaisi edelleen mielikuvaa “valtaeliittiä” myötäilevästä ryhmästä ilman omaa identiteettiä.

Ryhmä ei ole onnistunut löytämään itselleen selkeää ekologista lokeroa. Kun homma ei ole lähtenyt hyvin käyntiin, voi korttitalo luhistua nopeasti jos ihmisiä alkaa loikata muihin puolueisiin. Tässä mielessä Halla-ahon ja muiden tynkäperussuomalaisten jäsenten kannattaisi jopa ehkä miettiä, kuinka verisesti riidellä nyt kaikkien Sinisen tulevaisuuden hahmojen kanssa, jos on kuitenkin hyvin mahdollista, että näistä monet saattaisivat loikata takaisin uuvattien ryhmän hajotessa.

Monet uuvatit voisivat löytää poliittisen kotinsa kokoomuksesta, kepusta tai demareista, mutta jos siltoja ei olisi täysin poltettu, niin paluu tynkäperussuomalaisiin olisi edelleen ihan luonteva ratkaisu. Eli loppujen lopuksia voisi olla varsin hyvä juttu, jos perussuomaalisten kahden fraktion välinen taistelu jatkuisi verisenä vielä tulevaisuudessakin.

 

 

Laura Huhtasaari on Perussuomalaisten presidenttiehdokas!

Perussuomalaisten tuumaustunnilla ilmoitettiin juuri, että Laura Huhtasaari valitaan puolueen presidenttiehdokkaaksi. Halla-aho oli aiemmin tehnyt hyvin selväksi, ettei hän lähtisi puolueen ehdokkaaksi ja mietti vakavasti, tarvitsisiko puolueen edes asettaa omaa presidenttiehdokastaan. Halla-aho piti lupaukensa ja Laura Huhtasaari, vajaa nelikymppinen evoluutiota epäilevä pikkufasisti Porista on nyt siis mukana vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Huhtasaari voi kuitenkin olla perussuomalaisten näkökulmasta ihan hyvä ehdokas ja perussuomalaiset voi yrittää ravistaa yltään äijäimagoa.

Perussuomalaisten puoluekokous ravisutti Suomen poliittista kenttää ja yhtenä ramifikaationa oli nyt, että puolue päätyy sitten asettamaan oman presidenttiehdokkaan. Presidentinvaalit tulevat tynkäperussuomalaisille myös hyvään aikaan. Puolueen kannatus on tällä hetkellä aika matalalla tasolla, mutta puolueella on valitettavasti potentiaalia pitkälle yli 10 prosentin kannatukseen jo lyhyelläkin aikavälillä.

Presidenttikeskusteluissa Huhtasaari pääsee paahtamaan vihanlietsontaansa prime timessa ja kaiken sattuessa kohdallaan hänellä saattasi jopa olla mahdollisuudet nousta toiselle kierrokselle, jos Vanhasen ja Haaviston kampanjat eivät lähde lentoon ja merkittävä osa demarien ja vasemmiston äänistä menee puolueiden omille ehdokkaille.

Niinistön haastamisen ohella perussuomalaiset saattavat lähteä hyökkämään erityisesti Pekka Haavistoa ja voi hyvin olla, että ensimmäisen kierroksen kovin taistelu käydään jopa Haaviston ja Huhtasaaren välillä. Vihreät on tietysti jollain tasolla perussuomalaisten verivihollinen, mutta toisaalta Haavisto on hahmo jota arvostetaan varsin laajasti läpi puoluekentän ja jos perussuomalaiset lähtevät herrasmies Haaviston kimppuun kovin törkeällä trollailulla, saattaa se jopa sataa laarista sivuun.

Sauli Niinistö on varmasti kuitenkin hyvin tyytymätön siihen, että perussuomalaiset asettivat oman tunteita herättävän ehdokkaansa. Vaalikeskustelut kulkevat enemmän tunteita herättäviin aiheisiin, joissa joutuu vahvemmin valitsemaan position, tai sitten jättämään keskustelun enemmän muiden haltuun.

Mielenkiintoista myös nähdä meinavatko uuvatit pistää vielä oman ehdokkaan kehiin. Tuo voisi hiukkasen vähentää Huhtasaaren kannatusta ja tuoda vaalikeskusteluihin hieman lisää mutapainia. Yksi kysymys Huhtasaaren vaalimenestyksen kannalta on myös se, miten vanhan konnan, Paavo Väyrysen kannattajakorttien kerääminen etenee.




Pahempi toistaan – Tynkäperussuomalaiset ja uuvatit

Perussuomalaisten puoluekokouksesta on nyt 10 päivää ja  sen jälkeisiin tapahtumiin liittyvien kommentaarien määrä alkaa olla täysin tolkuton. Nationalistisen taantumukselliston nousun yksi keskeinen ongelma itseasiassa liittyykin siihen, että kun kaikkien katseet kiinnittyvät tähän aihepiiriin ja se ympärillä velloviin kysymyksiin niin muut, mahdollisesti paljon tärkeämmät asiat jäävät vähemmällä huomiolle. Esitän nyt itsekin kuitenkin muutaman ajatuksen tästä aihepiiristä.

  • Tänään nähtiin ensimmäiset kannatusmittaukset, joissa arvioitiin näiden kahden uuden ryhmän kannatusta. Voidaan sanoa että lukemat olivat Halla-ahon tynkäperussuomalaisten näkökulmasta ihan positiivisia ja Simon Elon poppoon näkökulmasta suht heikkoja. Toisaalta tilanne on epäselvä eikä näistä luvuista kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tilanteen selkiinnittyä parin kuukauden päästä saadaan lukuja, joista voi vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.
  • Voi olla, että halla-aholainen kevytfasismi oikeasti vetoaa enemmistöön perussuomalaisten äänestäjistä ja nimenomaan tuon takia tynkäperussuomalaisten kannatus on selvästi uuvatteja suurempi. Vaihtoehtoisena/täydentävänä selityksenä voisi kuitenkin pitää sitä, että protestipuolueen kannatus muodostuu epämmäräisestä eliitin ja nykymenon vastustamisesta. Tuota kannatusta ei yksinkertaisesti voi pitää hallitusvastuussa ja Halla-aho tarjoaa tuolle porukalle vielä yhden oljenkorren.
  • On ymmärrettävää että molemmat osapuolet yrittävät selittää tilannetta parhain päin Se voima jolla tynkäperussuomalaisten kannattajat ovat netissä aiheesta kirjoitelleet on silti aikamoinen. Osaltaan se yksinkertaisesti kuvastaa ydinkannattajajoukon sitoutuneisuutta ja fanaattisuutta. Olisi hauska tietää missä määrin tuo porukka haluaa pitää yllä hyvää pössistä ja missä määrin noihin omiin kirjoituksiin aidosti uskotaan.
  • Elon uuvattiporukan pitäisi nyt saada homma hallintaan ja tehdä selväksi mitä puolue oikeasti edustaa. Jos homma ei lähde hyvin käyntiin, voi hyvin olla, ettei tätä porukkaa ole enää parin vuoden päästä olemassa. Ottaen huomioon tilanteen ja nähdyn välirikon tyylin, kannattaisi uuvattien ehkä yrittää profilitoitua jonkinlaisena kansallismieliset ilman rasisimia-liikkeenä. Voi toki olla, että tuollaisella liikelle ei nykyilmapiirissä ole riittävää kannatuspohjaa ja sekin kertoo jotain nykymaailmasta.
  • Tynkäperussuomalaisia kannattavat halla-aholaiset ovat pistäneet melkoisen paskaspämmihyökkäyksen uuvatteja kohtaan. Tämä voi oikeasti heikentää uuvattien mahdollisuuksia, mutta myös repii entiset perussuomalaiset entistä pahemmin rikki ja heikentää hyökkäysten kohteeksi joutuneiden kiinnostusta palata takaisin perussuomalaisiin. Voisi olla ihan hyväkin asia jos näiden ryhmien välinen sisällisota jatkuisi tulevaisuudessakin mahdollisimman raakana ja katkerana.
  • Halla-aho ehti jo aiemmin ilmoittaa, ettei persujen välttämättä tarvitsisi asettaa presidenttiehdokasta ja että hän ei missään nimessä ainakaan itse lähde ehdokkaaksi. Veikkaisin että viimeisten tapahtumien jälkeen sekä tynkäperussuomalaiset että uuvatit asettavat oman ehdokkaansa presidentinvaaleihin.

Heil Halla-aho!

Perussuomalaisten hajoamista, sen syitä ja seurauksia sekä kaikkea aiheeseen liittyvää keskustelua voisi totisesti kommentoida monilla tavoilla. Esitän nyt kuitenkin vain yhden lyhyehkön metatason huomautuksen.

Tiina Elovaraa vihjasi A-Studiossa, että perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksessa nähtiin sopimattomia tervehdyksiä. Tämä oli vähän hölmö vihjaus jos ja kun tällaisesta ei ollut selkeitä todisteita. Tosin minua usein häiritsee nettikeskusteluissa myös tapa, jolla sivuutetaan jokainen vastapuolen kertoma tapahtuma, jos sitä ei ole saatu videolle.

Olen kuitenkin aavistuksen hämmästellyt sitä, kuinka paljon nettikeskusteluissa keskitytään sanaan natsi. Tai monilla tuntuu usein olevan ajatus, että jos me emme ole natseja niin keskustelun voi lopettaa siihen. Me emme ole natseja joten ainoa jäljellejäävä vaihtoehto on, että olemme vain sympaattisia isänmaanystäviä. Natsit ovat toki aikalailla ihmislajin alinta perspohjasakkaa, mutta se ettei ole natsi on vielä aika heikko puolustus yhtään millekään.

SHOKKIUUTINEN – Perussuomalaiset hajoaa

Hesari uutiosoi, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajoaa ja ensin todetiin, että 20 jäsentä irtoaa ryhmästä. Tuon uutisen jälkeen vielä Arja Juvonen ja Veera Ruoho ovat ilmoittaneet jättävänsä Halla-ahon ryhmän. Halla-aholaiset perussuomalaiset jäävät siis 15:lla edustajallaan selvästi irtaantuvaa ryhmää piennemmäksi. Halla-aholaisen nuivan fraktion ja soinivennamolaispopulistien välistä välirikkoa on spekuloitu jo koko tämän vuosikymmenen ajan eikä tämän sinänsä pitäisi olla yllättävää, mutta se nopeus, millä asiat nyt tapahtuivat, tuli kyllä hieman yllätyksenä. Voi myös olla, että perussuomalaisten hajotaamista on suunniteltu jo pidempään siitä lähtien kun Soinin porukoissa on tajuttu hommaforumilaisten soluttautumisoperaation laajus.

Halla-aho ja tämän uskolliset soturit lähtivät tekemään puolueessa täydellistä vallankumousta ja saivat junttaamalla puoluekokouksessa tavoitteensa läpi, mutta ainakin lyhyellä tähtäimellä näyttää, että tässä ammuttiin omaan jalkaan. Ensin perussuomalaiset heitetään ulos hallituksesta ja sen jälkeen vielä puolue hajoaa täydellisesti käsiin. Se että hajoamisen jälkeen halla-aholaiseen porukkaan jää enää alle puolet perussuomalaisista, kuvastaa hyvn sitä, että merkittävästä roolistaan huolimatta nuivaa fraktio on muodostanut puolueen vähemmistön.

Vähintään lyhyellä aikavälillä nationalistaantumuksellistoinen pohjavire Suomen politiikassa heikkenee ja mielenkiintoista seurata kuinka katkeraan loanheittoon perussuomalaisten kahden fraktion välillä tässä nyt päädytään. Pidemmällä aikavälliä perussuomalaisten hajoamisesta ja tästä koko tapahtumuketjusta seurannee ainakin se, että meillä on käsissämme aiempaa pienempi, mutta todella halla-aholaisen puhdasoppinen kovan linjan oikeistopopulistipuolue. Mielenkiintoista kuinka katkeraan sisällisotaan perussuomalaisten kaksi fraktiota vielä päätyvät. Keskisuomalaisen jutussa Kauko Tuuppainen jopa ehti spekuloida ajatuksella, että puoluetuki voisi kuin voiskin siirtyä soinilaisille. En tiedä onko tuo millään lailla realistista, mutta voin kuvitella minkälainen paskamyrsky tuosta saadaan kahden fraktion välille, jos tuon toteutumiseen olisi vielä edes jonkinlainen mahdollisuus.

Vistbacka: Halla-aho Haistakoon paskan

Kuten jo ehdin kirjoitaa, Halla-ahon valintaa johtaa valtaisaan mediamylläkkään ja monenlaiseen epä-älylliseen älämölöön netissä. Hesari uutisoi ja Li Andesonin vaativan uusia vaaleja ja hommafoorumilla sekä sen henkisisssä porukoissa on aikamoinen rinkirunkkaus käynnisä.

Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin vanhan persujen luottopakin Raimo Vistbackan kommentti: Haistakoon paskan. Tämä antaa toiveita siitä, että ainakin old school-SMP-jengi voisi lähteä kunnolla sabotoimaan Halla-ahon toimintaa. Vistbackalla on Soinin ohella vahva asema rahakirstun päällä istuvan Perussuomalaisten Tukisäätiössä ja noista rahoista taistelu voi olla mielenkiintoista seurattavaa. Kyllä tuolla kuplii pinnan alla ja täysin ilman uhreja ei Halla-ahon valinnasta selvitä, mutta enpä olisi vielä tässä kohtaa odottanut tuollaista Haistakoon paskan-kommenttia. Kun ei ole kummempaa ohjelmaa täksi illaksi, niin taidanpa siirtyä läppärin kanssa lähipubiin seuraamaan persujen puoluekokouksen jälkimaininkeja.

 

Jussi Halla-aho on jo voittanut puheenjohtajakisassa paljon

Jussi Halla-ahon lähteminen persujen puheenjohtakisaan tarkoitti, että Sampo Terho joutui hienosäätämään linjauksiaan lähemmmäs Halla-ahoa. Useamman kuulemani haastettelun perusteella on näyttänyt, että Terholla on ollut todella kova tarve aina Halla-ahon tiukkojen kantojen jälkeen tehdä selväksi, että kyllä hänkin on käytännössä näissä asioissa ihan samoilla linjoilla. Eikä Terho tuossa paljoa liioittele, mutta ei hän olisi mennyt ihan noin nuivilla linjauksilla ilman Halla-ahon suunnalta tullutta painetta. Persujen puheenjohtajakisan lopputuloksesta riippumatta Halla-aho onnistui joka tapauksessa siirtämään puolueen linjauksia vähintään himpun verran enemmän omaan suuntaansa. Tämä saattaa ehkä vähentää myös riskiä, että mestarin uskolliset opetuslapset ja propellipäät lähtisivät repimään puoluetta rikki sisältä jos Halla-aho häviää puheenjohtajavaalin.

Pidän Sampo Terho edelleen todennäköisempänä valintana, mutta Halla-ahon valinta ei olisi enää kummoinenkaan yllätys, kuten ehkä ajattelin vielä alkuvuodesta, jolloin Halla-aho ilmoitti ehdokkuudestaan. Halla-aho on myös vetänyt kokonaisuutena hyvänoloisen vaalikampanjan, jossa on onnistunut yhdistämään oman tinkimättömän tyylinsä aika salonkikelpoiseen esiintymiseen. Kymmenessä vuodessa politiikka ja maailma on muuttunut paljon, muttei Halla-ahokaan ole säilynyt täydellisen muuttumattomana.