Internetajan ilmestyskirjan ratsastajat

Teinit vetävät huuhteluainetta tide pod-chanlangen takia. Ihmiset ahdistelevat tuntemattomia VR-chatissa toistellen kuorossa ugandanlaisen ö-luokan elokuvan hokemia. Teinien ihastelema tubettaja kuvaa itsemurhan tehneen ruumista eikä ymmärrä miksi olisi väärin pistää koko video heti Youtubeen. Ja lähes yhtä idiootti miljonääri tubettajamme PewDiePie kommentoi aihetta omilla  meemikoostevideollaan.

Kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä sitä huomaa välillä olevansa ulkona nykyhetken trendeistä ja ilmiöistä. Puolivakavissaan sitä jo miettii, että paskojen meemikuvien spämmääjät ja tubettajat oikeasti kertovat aikamme rappiosta. Reply All on kuitenkin kuulunut viimeiset pari vuotta suosikkipodcasteihini ja tuossa reilut kolmekymppiset Alex Goldman  ja PJ Vogt esittelevät erikoisia internetaiheisia ilmiöitä.

Reply All:n uusimmassa jaksossa esitelty twiitti sisältää kuitenkin valjoesimerkkejä ilmiöistä, jotka ovat niin absluuttisen infantiileja ja idioottimaisia, että ne kääntyvät jo mielenkiintoisiksi. Suosittelen kuuntelemaan.

20 oppituntia 1900-luvulta: Timothy Snyder On Tyranny

Mukaan tarttui Timothy Snyderin tuore kirjanen On Tyranny – Twenty lessons from the twentieth century. Aiemmin 1900-luvun synkimmistä tapahtumista tiiliskiviä kirjoittanut Snyder on haistellut nyt ajanhenkeä ja päättänyt kirjoittaa 2010-luvun ihmiselle lyhyen oppaan tyranista 1900-luvun perusteella. Tämä oli aikas ohut ja selkeästi mahdollisimman laajalle yleisölle suunnattu kirjanen, mutta toiminee tässä  tarkoituksessa oikein hyvin ja tämä voisi olla monille ihan hyvä joululahja.

Yleinen hokema on, että ne jotka eivät opi historiasta ovat tuomittuja toistamaan sitä. Toisaalta usein historiasta kuitenkin opitaan väärät tai vain omaan agendaan sopivat asiat ja yritetään soveltaa niitä virheellisellä tavalla erilaiseen tilanteeseen. Mutta ainakin jonkinlainen historian ymmärtäminen auttaa laittamaan nykymaailman tapahtumat jonkinlaiseen laajempaan kontekstiin.

Snyderin ensimmäinen oppitunti liittyy siihen miten normaalit ihmiset ovat sopivan tilaisuuden tullen valmiita menemään paljon pidemmälle kun mitä osaisimme normaalissa tilanteessa kuvitellakaan. Olennaista on, että meillä olisi instituutiot ja rakenteet, jotka eivät rohkaise ihmisiä tuomaan esiin ihmisyyden pimeimpiä puolia. Tämä liittyy mielestäni myös keskusteluun islamista. Monet muslimit toimivat islamilaisissa maissa tavoilla, joka ei ole samalla tavalla mahdollista länsimaissa. Silloin kun liberaali demokratia vallitsee, toimii valtaosa ihmisistä enemmän tai vähemmän sen puitteissa, mutta tilanne voi muuttua varsin nopeasti jos ympärillä olevia instituutiotoita aletaan sabotoida.

 

Kuvahaun tulos haulle on tyranny

 

Toinen oppitunti liittyykin juuri liberaalin demokratian instituutioiden puolustamiseen. Itse olen ollut jo pidempäänkin huolestunut siitä, kuinka järjestelmällisesti tietyt ryhmät yrittävät tuhota asiallisesti toimivaa mediaa ja riekkuvat siitä, että teknologisen kehityksen myötä ongelmiin joutunut ammattimainen tiedonvälitys siirtyy yhä enemmän erilaisten netin roskamedioiden haltuun.

Seuraavat oppitunnit liittyvät siihen, ettei pidä tuudittautua nykyisten instituutioiden kuolemattomuuteen, siihen kuinka symbolien käytöllä ja käytetyillä ilmaisulla on aidosti vaikutusta ja kuinka “Minä vain seurasin käskyjä” on tilanne, johon ei pidä päätyä. Ehkä Snyderin mainitsemalla tavalla kannattaa tällä hetkellä kiinnittää huomio ennen kaikkea Venäjälle ja Itä-Eurooppaan, katsoa mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu sekä miettiä kuinka voitaisiin olla varmoja, ettei samaa tapahdu lännessä. Yhdysvalloissa olisi voitu oppia paljon Venäjän Ukrainassa jo vuosia sitten suorittamista valeuutiskampanjoista.

Snyder suosittelee lukemaan kirjoja ja niin suosittelen minkäkin, mutta Snyderin jutuissa on jopa yllättävän paljon oppitunteja netin vaarallisuuteen, perinteisempään tiedonvälitykseen ja kasvokkaisen kommunikaation tärkeyteen liittyen.

 

Yhdestoista oppitunti oli minusta yksi parhaista. 2000-luvulla jonkinlainen “postmodernistinen nihilismi”, johon liittyen nykyään anglosfäärin likaviemäreissä viljellään sitten sanoja kuten “moral fags” ja “white knighting”, on vallannut alaa. Mutta tämän ylittäminen on ehkä juttu, johon pitäisi pyrkiä. Olisin voinut kirjoittaa tämänkin tekstin kyynisemmin, painottaen sitä kuinka tämän kirjan avulla Snyder haluaa nyt tehdä itselleen nimeä ajankohtaisesti Trumpista ja totalitarismista puhumalla ja tässä on varmasti myös ripaus totuutta, mutta se ei kuitenkaan olisi huomio, joka poistaisi kirjan aidot ansiot tai jota edes haluaisin korosta.

On Tyranny on hyvä kirja varsinkin nuorelle tai laiskalle lukijalle, mutta lukemisen arvoinen paketti ihan meille kaikille.

SE ON ISLAM! RAJAT KIINNI! Vol3

Yritetään nyt sitten kirjata jotain ajatuksia Turun tapahtumista ja tuon ympärillä pyörivästä keskustelusta, vaikka oikeasti tekee pahaa. Ajattelin että pari päivää tapahtuman jälkeen olisi helpompaa, mutta eipä se kyllä ole.

Ilmiselvästi tietysti tuntuu melkoisen ikävältä, että kaiketi terroriteoksi luokiteltava tapaus nähtiin nyt myös siellä koto-Suomessa. Olo kuitenkin muuttuu vain pahemmaksi kun yrittää seurata netissä aiheeseen liittyvää keskustelua. Meno on suurelta ihan älytöntä öyhötystä, jossa syytetään suvakkeja, mediaa, virkamiehiä ja politiikkoja. Jokainen asiallisesti kommentoiva tuntuu päätyvän lähinnä viharyöpyn kohteeksi.

Joku ajatusten Aurajoki ehti tähänkin blogiin jo perjantaina kommentoimaan seuraavasti:

Ai kas vain.Narsistisen mädättäjän reaktio on jälleen omassa narsismissaan röhkiminen ja itsensä tolkun ihmiseksi korottaminen.Kuvottavaa.Sinä torakka olet joukkomurhaajien yhteistoimintahuora.

Tämä kommentti on kaikessa hienostuneisuudessaan kieltämättä öyhötysjengin mittareillakin äärilaitaa, mutta symboloi aika hyvin tämän nettikeskustelussa pyörivän jengin sielunmaisemaa. Ei sinänsä valtaisesti yllättänyt, että tämä porukka oli tanssimassa haudoilla jo ennen kuin uhreja on viety edes sairaalan, mutta pahaahan se silti teki katsella tuota.

Olen kirjoitellut samankaltaisia ajatuksia jo aiemminkin, mutta näyttää että islamista, maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta öyhöttävälle jengille absoluuttisesti pahin asia on se, että olemme jotenkin liian nössöjä. Aivan sama minkälaisiin oikeusvaltion, ihmisoikeuksien tai ihan vaan maalaisjärjen vastaisiin toimiin ryhdytään, mutta kunhan ryhdytään. Ei ole niinkään väliä mitä tekemisillä tai sanomisilla saavutetaan, mutta kunhaan vaan toimitaan ja näytetään ettei olla nössöjä. Hämmentävintä on että porukka tuntuu ihan tosissaan huutelevan, että pitäisi ottaa mallia Unkarin ja Puolan kaltaisista semifasistisista kehitysmaista.

On selvää, ettei varsinkaan tällaisen terrorismin estämiseksi ole mitään helppoja keinoja. Näiden kanssa joudutaan jossain määrin elämään ja tämän sanominen tuntuu herättävän öyhöjengissä myös hallitsematonta raivoa. Poliitikot eivät pysty ratkaisemaan kaikkia asioita ja on asioita, joita kukaan ei pysty ratkaisemaan. Maahanmuuttopolitiikkalla on oma pieni vaikuttuksensa, mutta niin on myös sillä ettei kärjistetä vastakkainasetteluja. Minä en esimerkiksi ole ollenkaan vakuuttunut, että terrori-iskujen riski vähentyisi jos maahantulevien muslimien määrä vähentyisi selvästi, mutta samaan aikaan vihamielinen ilmapiiri muslimeita kohtaan kasvaisi.

Sikäli kun terrorismia vastaan voidaan taistella, tapahtuu se ennen kaikkea poliisin ja viranomaisten toiminnalla ja pitämällä huolta siitä, että mahdollisimman suuri osa muslimeista pysyy länsimaisen yhteiskunnan puolella.

Toiseksi en ole ihan varma ajatteleeko öyhötysjengi, että heidän kirjoittelullaan saadaan ihmisiä omalle puolelle. Tai siis minulla ensireaktio tuota menoa katsellessa on, että tämä jengi voi olla valmis kunnon pogromeihin jos vain saisivat luvan. Luulen että monella reaktio on, että rasismille ei anneta periksi senttiäkään. Tuntuu ettei jengi ihan oikeasti kykene keskustelemaan maahanmuutosta ja turvapaikka-asioista ilman että siihen liitetään rasistista öyhötystä ja tuo sitten saa jotkut tolkun ihmisetkin tarpeettomankin rajusti puolustuskannalle.

Turun tapahtumia seuratessani erehdyin muuten myös avaamaan jonkun linkkaaman videon, jossa oli kuvattu verisiä maassa makaavia ihmisiä ja sitten rempseästi pistetty tuo video nettiin kaikkien katseltavaksi. Harvan asian kohdalla sitä enää ihmettelee, että pitääkö tuokin nyt kuvata ja jakaa somessa, mutta haluaisin kyllä tietää mitä liikku sen ihmisen päässä, joka kuvaa maassa makaavia verisiä ihmisiä ja sitten pistää tuon videon välittömästi jakoon nettiin.

Untergang des Anstandes

En ole viime aikoina turhaan tarkkaan seurannut Yhdysvaltojen politiikkaa tai Trumpin viimeisimpiä töhöilyjä, mutta nyt on Twitterissä näköjään vaihteeksi taas aika kovaa kamaa. Yhdysvaltojen presidentti retwiittaa muokatun videon omasta wrestling-seikkailuistaan. Tämä on monella tasolla kuvaava ja vastenmielinen tiivistys aikakaudestamme.

En ole ihan varma, pystyykö sanaa decency kääntämään näppärästi yhdellä sanalla suomeksi. Google translatorin tarjoamat säädyllisyys ja sovinnaisuus osuvat kuitenkin aika lähelle. Trumpin tekemisiä kohtaan voi perustellusti hyökätä monesta suunnasta. Yksinkertaisesti täydellinen käytöstapojen ja decencyn puute on minulle ehkä kuitenkin jopa vastenmielisin piirre Amerikan nykyisessä presidentissä.

Konservatiivisuuteen taitaa helposti aina liittyä jonkinlainen kaksinamoraali ja minun on vaikea kokonaisuutena allekirjoitaa kovin suurta osaa republikaanisen puolueen aatemailmasta. Siti olen kuitenkin ajatellut, että perinteisessä republikaanisen arvomaamailmassa on oikein kunniotettaviakin asioita. Viime aikoina olen esimerkiksi ihan mielenkiinnolla tutustunut hiljattain The Vanishing American Adultkirjan julkaiseen republikaanisenaattori Ben Sassen ajatuksiin. Vaikea ajatella, että Trumpin toilailut kuvaisivat mitään muuta kuin täydellistä säädyllisyyden perikatoa, vaikka olisi liberaalin demokraatin sijaan republikaani ja konservatiivi.

Yuval Noah Harari – Nationalism vs. Globalism: the new political divide

Tänä vuonna olen useammastakin suunnasta kuullut hehkutusta israelilaisen Yuval Noah Hararin kirjasta Sapiens: A Brief History of Humankind. Viime vuonna Harari julkaisi myös uuden kirjan Homo Deus: A Brief History of Tomorrow. Olen laittanut nämä kirjat pitkälle lukulistalleni ja Harari vaikutta henkilöltä, joka kykenee tekemään tuoreelta tuntuvia havaintoja viimeisten vuosien tapahtumista laittamalla ne laajempaan historialliseen kontekstiin. Suosittelen kuuntelemaan vaikkapa tämän haastattelun, jonka kuuntelin tänään työnteon ohessa.

RIP Hans Rosling – Hyvästi tilastollisesti valistunut optimismi?

Eilen jouduimme murheemksemme lukemaan, että Hans Rosling on kuollut “vain” 68 vuoden iässä. Kaikenmaailman viihdetähtiä ja tusinaiteilijoita tulee ja menee, eivätkä nuo esimerkiksi viime vuoden aikana minua kauheasti hetkauttaneet, mutta Hans Roslingin kuolema aidosti kosketti minua.

Muistan että jossain Roslingin videon kommenteissa miestä luonnehdittiin tilastollisesti valistuneeksi optimismin messiaaksi. Joku kommentoi häntä myös väestötieteen myytinmurtajaksi. Joistain pienistä puutteistaan Rosling symboloi minulle monia sellaisia asioita, joita suuresti arvostan.

Voisi varmaan katsella uudestaan miehen luentoja ja suosittelen niitä aivan jokaiselle, joka haluaa ymmärtää minkälaista globaali kehitys on viimeisen sadan vuoden aikana todellisuudessa ollut.

Jotenkin vain ikävällä tavalla tuntuu, että Roslingin kaltaisen hahmon kuolema Thomas Schellingin kuoleman tapaan juuri tässä ajanhetkessä symboloi laajempiakn kehityskaaria. Hyvästi tilastoihin pohjautuva optimismi. Tervetuloa raaka itsekyys, sairaalloinen kyynisyys ja fiilispohjaiset päätökset.

Alt Right – Mitä tämäkin taas tarkoittaa

Yhdysvalloissa yksi vuoden 2016 trendisanoista oli ehdottomasti Alt Right. Tätä mieltä oli myös esimerkiksi Financical Times. Alt right levisi hieman laajemman yleisöön tietoisuuteen Hilary Clintonin käytettyä sitä puheessaan Renossa 25.8.2016 ja syyskuusta lähtien sanaa on käytetty myös suomalaisessa lehdistössä.

Miten Alt Right sitten pitäisi kääntää suomeksi. Vaihtoehto-oikeisto? Nojoo miksei, mutta tämä ei kerro kovin paljon liikkeen aatemaailmasta. Uusi äärioikeisto olisi ehkä kuvaampi. Varsinkin ennen Donald Trumpin valintaa Alt right oli porukkaa, johon valtavirtakonservatiivit halusivat pitää hajurakoa näiden täysin sivistymättömän käytöksen takia

Linkkaamassani Financical Timesin jutussa Alt right määritellään löyhäksi amerikkalaisten nationalistien yhteisöksi, joka hylkää valtavirtakonservatismin. Edes Ronald Reagan ei ole Alt rightille samanlainen pyhimys kuin republikaaneille yleisesti ottaen. Äärikoiston tapaan taloudelliset kysymykset eivät ole tälle porukalle tärkeimpiä asioita, eikä Alt right ole talouspoliittisesti katsottuna erityisen oikealla.

Tärkeiksi hahmoiksi Alt rightin taustalla voisi mainita ainakin termin lanseeraaneen Richard Spencerin, sekä Breitbartin törkyturvat Steve Bannonin ja Milo Yiannopouloksen.

 

Alt right on jo aiemmin ollut olemassa hajanainisina ryhmiä ja vaikuttanut ennen kaikkea netissä, mutta Trumpin nousun myötä se on tullut yhtenäisemmäksi, kasvanut ja murtautunut valtavirtaan. Kyseessä on siis internetajan yhteenkokoama äärioikeistojengi. Netin ja sosiaalisen median vaikutusta Alt Rightin läpimurrossa on vaikeaa yliarvioida. Se onnistui masimoimaan melkoisen meemisodan, jolle ei valitettavasti tunnu näkyvän loppua. Tällä rintamalla liikkeen tunnukseksi muodostui Pepe the Frog.

Osittain liikkeen toiminnassa on kyse suunnittelusta trollaamisesta, jossa saadaan kerättyä mediahuomiota äärimmäisen törkeällä käyttäytymisellä. Yksinkertaisena taktiikkana tuntuu olevan spämmätä kanavat täyteen törkyä ja ratsastaa sananvapauden keppihevosella, jos törkyä aletaan jollain tavalla moderoimaan. Merkittävämmistä sivuistoista erityisesti 4chan ja Reddit nousivat Alt rightin tärkeimmiksi temmellyskenttiksi. Toki liikkeeseen on halutessaan helppo törmätä myös vaikkapa Facebookissa ja Twitterissä.

Alt rightista on puhuttu ennen kaikkea Yhdysvaltojen yhteydessä, mutta kuten monet muutkin asiat, sen käyttö on pikkuhiljaa levinnyt myös Eurooppaan. Jonkinlaisena uskottavuuden rippeitä omaavana Alt alt rightin äänitorvena on toiminut Breitbart, joka oli mukana myös Brexit-kamppanjassa ja on tänä vuonna laajentumassa myös Manner-Eurooppaan. Tietyistä jenkkimausteistaan huolimatta Alt right taitaa olla melko samanlaista porukka kuin eurooppalaiset nationalistipopulistit ja esimerkiksi Suomessa hommafoorumin voisi varmaan määritellä Alt right-yhteisöksi.

 

Yksi Alt rightin “mielenkiintoisista” agendoista  on ollut antifeminismi. Ei sillä etteikö äijäily ja jäykien sukupuoliroolien kannatus olisi aina ollut kovassa huudossa äärioikealla, mutta Alt right on nostanut antifeminismin erittäin näkyvästi osaksi puhettaan. Tärkeänä tekijänä tässä on ollut Milo Yannopoulos, joka oli tärkeä hahmo myös ns gamergatessa. Hän oli myös merkittävällä panoksellaan masinoimassa tänä syksynä paskamyrskyä uutta Ghost Busters-elokuvaa sekä Leslie Jonesia vastaan ja bannattiin näiden tapahtumien jälkimainingeissa Twitteristä. Manospehere ja Men Going Their Own Way-liike ovatkin olennaisia Alt rightin osia.

Alt rightille on mainittu myös monia muita esikuvia. Joissain yhteyksissä ns ranskalainen uusoikeisto Nouvelle droite on nostettu yhdeksi sen innoitajaksi. En kuitenkaan usko, että Amerikan spämmikellareissa olisi kovinkaan paljon haettu vaikutteita Ranskasta. Sen sijaan Teekutsuliikeeseen voi mielestäni vetää jotain yhteyksiä. Osittain Tea Party-jengin kanssa menee päällekkäin Alex Jonesin kuuntelijat ja erilaiset salaliittouskovaiset. Nämä ovat vielä Trumpin valinnan jälkeen olleet aktiivisesti levittämässä valeuutisia esimerkiksi käsittämättömän Pizzagaten muodossa.

Toisaalta  sanalla alt (alternative) on luonnehdittu erilaisia cooleja vastakulttuureja. En tiedä kuinka coolina Alt rightia voi pitää, mutta nuorison vastakulttuurin tapaan se kyllä asettuuu fundamentaalilla tavalla vallitsevaa järjestystä vastaan. Richard Spencer myös käyttänyt välillä sanaa avant-garde puhuesaan Alt rightistä. Jos liikkeen toimintaa haluaa yrittää kuvailla positiivisemmilla sanoilla, niin ei ole täysin perusteetonta kutsua sitä jonkinlaiseksi internet-avant-gardeksi.

Alt rightiin kuuluu myös Ku Klux Klania ja muita erilaisia valkoisen ylivallan kannattajia. Voidaan väitellä siitä, kuinka keskeinen tekijä tämä on koko liikettä katsottaessa. Tärkeä joka tapaukssa ja kyllä liike kokonaisuutena suhtautuu kauniisti ilmaistuna nuivasti maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuten.

 

 

Eurooppalaisten aateveljiensä tapaan Alt right haluaa esittää aatemailmansa länsimaisen sivistyksen puolustamiseksi moninulttuurisuutta vastaan. Välillä monikuttuurisuudesta puhuttaessa viljellään myös hämmentävää käsitettä White genocide. Ritarit vilahtelevat kuvastossa ja sanaa ristkiretki käytetään säännöllisesti. Puheiden ja tekojen välillä on tietysti ero, mutta Alt rightin tekstejä lukiessa minulle tulee vahvasti mieleen Anders Behring Breivik, jonka manifestii oli suurelta osin kokoelma Alt right-kirjoittajien tekstejä.

Jos nyt vähän yrittää vetää lankoja yhteen, niin Alt right on monella tapaa lähinnä internetaikauden ilmentymä amerikkalaisesta äärioikeistosta tai kuten joku osuvasti sanoi: Tea Party on crystal meth. Alt rightin alle kuuluu sekalainen kasa porukkaa, jolla on kuitenkin riittävästi yhteisiä päämäriä, että sitä on järkevää käsitellä myös yhtenä kokonaisuutena. Liike ei kuitenkaan ole kaukana Euroopan nationalistispopulistisista voimista. Jos eurooppalaiset liikkeet ottavat mallia Amerikasta, niin tulevaisuudessa on odotettavissa aiempaa räikeämpää ja törkeämpää propagandaa, meemisotaa netissä ja ehkä antifeminismin korostamista.

Ruben Stiller ja Leena Malkki – Tolkun ihmiset Berliinin tapahtumista

Mietin, että yrittäisin vielä muotoila ajatuksiani Berliinin tapahtumista jonkinlaiseen kirjalliseen muotoon. Ei oikein onnistunut, mutta kuuntelin Ylen Pyöreän pöydän ja luin Hesarin artikkelin, jota varten oli haastateltu tutkija Leena Malkkia. Siinä on jotain pelottavan perverssiä, että näinä valtamedian syyttelyn aikana koen hauskasti provosoivaksi viitata nimenomaan Ylen toimittajaan ja Helsingin Sanomiin kirjoittaneeeen yliopistotutkijaan. Voimakkaita tunteita herättävien tapahtumien yhteydessä liberaali harkitsevainen ajattelu saattaa tuntua munattomaltaa ja tylsältä räväkkään toimintaan verrattuna.

“Kannattaa muistaa, että kärjistäminen on sitä mitä terroristit hakevatkin. Jos rakentaa uhkakuvia ja vastakkainasettelua, asemoi itsensä taisteluasemiin, vahvistaa samalla terroristien tarinaa siitä miten asiat heidän mielestään ovat.” Tämä on myös juuri se, mitä minä näistä tapahtumista ajattelen.

Malkin kirjoutksen luettuani mietin myös, että olen saattanut myös suhtautua aavistuksen liian kyynisesti Ranskan lippuihin ja Ich bin ein berliner-hokeman viljelyyn terrori-iskujen jälkeen. Malkki kuitenkin perustelee varsin hyvin, että kaikessa laumasieluisuudessa ja naiviudessaan tällainen ehkä kuitenkin on paras tapa reagoida tapahtumiin. ”Se on hyvä solidaarisuuden osoitus: inhimillinen eikä toista terroristien omaa kuvastoa. Ja hyvä symbolinen tapa muistaa iskujen uhreja, jotka ovat aina terrorismin todellisia kasvoja.” On meidän valintamme haluammeko levittää vihaa vai emme. Asioiden paisuttelu johtaa tarpeettoman tunnepuolen korostumiseen.

Ylen Pyöreän pöydän keskustelussa taas muistutettiin, että vaikka se tällaisten tapahtumien keskellä onkin vaikeaa, niin asiat kannattaa yrittää laittaa perspektiiviin ja miettiä tunteilun ohella myös faktoja. Ihminen on kovin epärationaalinen. Ihmismieli on erityisen taipuvainen painamaan räjähdykset ja sattumanvaraiset väkivallanteot muistiinsa. On esimerkiksi tutkittu, että kun yhdelle ryhmälle Eurooppaan  matkaavia amerikkalaisia tarjottiin terrorismin kattavaa henkivakuutusta ja toiselle kaiken kattavaa henkivakuutusta, niin ryhmä, jolle tarjottiin vain terrorismin kattavaa vakuutusta, oli valmis maksamaan vakuutuksestaan enemmän. Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta kuten Ruben Stiller tuossa radio-ohjelmassa sanoi, pelottavassa maailmassa yleinen epävarmuuden tunne kohdistetaan helposti yksittäiseen tapahtuamaan.