Jordan Peterson ja postmodernisti konservatiivinen mumbojumbo

Viimeisen vuoden aikana kanadalainen Jordan Peterson on noussut melkoiseksi nettijulkikseksi ja jonkinlaiseksi konservatiiviseksi profeetaksi. Jordan Peterson kuvastaa myös jotenkin monella tavalla vuotta 2017. Mies nousee julkikseksi valittamalla transeksuaalisuuteen liittyvästä lainsäädännöstä sekä yliopisto-opiskelijoiden poliittisesta korrektiudesta ja rakentaa itsestään tämän avulla youtubejulkkiksen, joka tienaa Patreonin kautta reilut 50 000 dollaria kuukaudessa. Ja Peterson on totisesti ottanut julkisuudestaan kaiken irti ja tunkenut naamaansa vähän jokapuolelle. Ja siksi minäkään en ole pystynyt välttämään tähän hahmoon tutustumista.

En ole erityisemmin perehtynyt Kanadan transeksuaalisuusjuttuihin, mutta vaikuttaa kuitenkin aika vahvasti siltä, että Petersonin tulkinta lainsäädännöstä ei välttämättä ole aivan kohdallaan ja varsinkin hänen fanikuntansa on tulkinnut asiaa äärimmäisen pahantahtoisesti ja vetänyt siitä omat dystopiansa. Minulla ei ole tosiaan ole C-16:sta ja siihen liittyvistä aihepiiristä erityisen paljon sanottavaa. Ehkä jonkinlaisena toteamuksena kuitenkin, etten osaa pitää tahallista misgenderöintiä ainakaan sankarillisena ja ehkä jopa kutsuisin sitä harrastavaa henkilöä mulkuksi.

Päädyin kuitenkin työnteon taustalla kuuntelemaan lähes kolme tuntia kestäneen keskustelun Petersonin ja Dave Rubinin välillä. Kuuntelen työmatkoilla sekä työnteon taustalla paljon podcasteja ja erilaisia videoita, sellaisiakin joiden sisällöstä olen selvästi eri mieltä, mutta tämä oli poikkeuksellisella tavalla tuskastuttava pätkä ja teki työnteon lähinnä raskaammaksi. Keskustelun aiheena oli Petersonin lähitulevaisuudessa julkaistava kirja 12 Rules for Life – An Antidote to Chaosmutta kuten Petersonin tapauksessa tuntuu helposti käyvän, päädytään aika syviin vesiin. Peterson tuntuu erikoiselta yhdistelmältä self-help-gurua ja paloekonservatiivia, joka kertoo tarinoita ja muotoilee sanomansa syvälliseltä kuulostaviksi viiden pennin viisauksiksi.

Tässä esim. Petersonin ohjeet miehelle:

  1. Encourage children through play.
  2. Promote the best in people.
  3. Keep the sacred fire burning.
  4. Guard the women and children from harm.
  5. Confront the eternal adversary.
  6. Build the crystal palace.
  7. Confront death with courage and return.
  8. Dare to cut down a tree.
  9. Offer your sons up as a sacrifice to God.
  10. Protect your daughters from exploitation.
  11. Store up wealth for the future.
  12. Consult the ancestral spirits.
  13. Read great books.
  14. Speak the truth about unpleasant things.
  15. Pay close attention.
  16. Make a worthy temple for the Lord.
  17. Keep the howling winds of winter at bay.
  18. Stand up for the oppressed.
  19. Provide a warm and secure home.
  20. Be a prince of peace.
  21. Don’t be too civilized.
  22. Organize yourself with other men.
  23. Be faithful to your wife.
  24. Be hospitable to friends and strangers.
  25. Rout the wolves and chase the lions so the shepherds can eat.
  26. Establish a destination – and a path.
  27. Bring heaven to earth.
  28. Take on the sins of the world.
  29. Dig the wells and mine the gold and copper.
  30. Gather everyone to the banquet.
  31. Grow up and take responsibility.
  32. Resist pride in all things.

Kuuntelin keväämmällä Petersonin vierailun Sam Harrisin podcastissa, johon hänet kutsuttiin podcastin historian toivotuimpana vieraana! Enkä totisesti ole mikään Sam Harris- fanipoika, mutta tuon keskustelun pohjalta Petereson jäi minulle mieleen melkoisena tarinaniskijänä ja tyhjänpuhujana, joka ei kyennyt Harrisin grillissä määrittelemään kunnolla edes sanaa totuus.

Ja tämä jos joku kuulostaa vähän siltä pahamaineiselta postmodernismilta, jonka vaarallisesta relativismista Peterson itse jatkuvasti vaahtoaa. Samoin miehen konservatiivinen mumbojumbo kuulostaa juuri sellaiselta tyhjältä kielikikkailulta, josta juuri hänen vihaamansa Derridaa ja muita pahimpia ranskalaisia valopäitä syytetään.

 

Image result for jordan b peterson quotes

 

Ja kuuntelen tosiaan aika paljon sellaistenkin ihmisten ajatuksia, joiden kanssa en ole ollenkaan samaa mieltä ja saatan jopa kokea pientä vihaa näitä hahmoja kohtaan, mutta silti jollain tasolla ymmärrän, miksi nämä kykenevät vetoamaan muihin ihmisiin. Peterson on kuitenkin erikoisempi tapaus. En yksinkertaisesti vain kykene sitten millään ymmärtämään, mikä Petersonin mumbojumbossa ihmisiin vetoaa.

Petersonin hahmossa ei ole oikein mitään mielenkiintoista, mutta miehen ympärille syntyneesä ilmiössä ehkä on. Osittain on ehkä kyse yleisestä anti-SJW-liikehdinnästä ja siitä, että uudelle konservatiiviselle “intellektuellille” oli tässä ajassa tilausta. Trumpin ja kaikenlaisen fasistilarppauksen aikakaudella Peterson ei ole konservatismin pahimmasta päästä, mutta todella vaikea ymmärtää hahmon suosioita.

Mitä dialogi tarkoittaa? – Mitä kuuntelin tänään

Kuuntelin tänään Areenasta Kalle Haatasen radio-ohjelmaa, jossa oli vieraana filosofi Kai Alhanen. Haatasen radio-ohjelma on jo vuosikausia kuulunut suosikkeihini. Ohjelma on tietyllä tavalla kovin Ylen hengen mukainen. Puheohjelma jossa sivistynyt isäntämme haastattelee erilaisia tutkijoita, kirjailijoita ja ajattelijoita, aiheista jotka eivät aina ole edes kovin mediaseksikkäitä. Kuitenkin vertaillessani ohjelmaa viimeisen päälle kaupallisiin ja tuotteistettuihin(mikä ei aina ole huono asia) amerikkalaisiin podcasteihin, sydänalassani läikähtää. Tällaista ohjelmia varten YLE on olemassa.

Kalle Haatanen on myös itse kirjoittanut pari kirjaa, joita lämpimästi suosittelen kaikille, joita kiinnostaa lukea hieman kevyempään muotoon kirjoitettua filosofistaa ja yhteiskunnallista ajattelua. Miehen väitöskirja Yhteisöllisyyden paradokseja taitaa olla myös ainoa väitöskirja, jonka olen lukenut puhtaasti mielekiinnosta alusta loppuun.

 

Tässä viime viikon ohjelmassa vieraan oli tosiaan filosofi Kai Alhanen, joka on näköjään myös julkaissut tämän hiljattain kirjan Dialogi Demokratiassa. Haatanen ja Alhanen nostavat esiin useitakin mielenkiintoisia pointteja dialogin tärkeydestä. Tässä muutama ajatus, jotka puhuttelivat minua kaikkein eniten.

Varmaan on perusteltua sanoa, että tällä hetkellä ihmiset eivät tunnu käyvän aitoa dialogia. Vikaa on varmasti vähän kaikissa osapuolissa, mutta voi olla, että tietyt osapuolet ovat tähän enemmän syyllisiä kuin muut. Trumpin netin ilmantilan hallintaa masinoiniin vahvasti mm. Redditissä, jossa Trump-alaforumia moderoinut nimimerkki kirjoitti vaalituloksen selvittyä tällaisen viestin, joka myös päätyi Redditin etusivulle:

HEY LOSERS SJWS OF REDDIT HOW DOES OUR DICK TASTE? GO FUCK YOURSELVES. WE ARE THE FUTURE AND YOU ARE A BUNCH OF 100% LOSERS. I OPENLY LAUGH IN YOUR FACE.HAHAHAHAHAHAHAHAHA!!!

Kyseessä on toki ääriesimerkki, mutta se kuvastaa kuitenkin jollain tavalla viime aikoina käytyjä keskusteluja ja tiettyjen ihmisten halua dialogiin. Alhanen totesikin osuvasti, että nettikeskuteluissa ei usein pelkästään päädytä kärjistämään asioita, vaan halutaan nöyryyttää toista osapuolta.

Alhanen myös totesi, että dialogissa olennaista on pyrkiä asioiden ymmärtmiseen, eikä mahdollisimman nopeisiin johtopäätöksiin. Hyvässä dialogissa oppii keskusteltavasta asiasta, mutta myös itsestää. Tämä on ideaali jota harvoin taidetaan saavuttaa, mutta sellaisenaan varmaan tavoite, johon meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Toki tilanne muuttuu hankalaksi silloin kun toinen osapuoli hyppää omaan poteroonsa ja keskittyy huuteleman sieltä solvauksia ja provoja. Aitoon dialogiin onkin vaikea päästä jos osapuolet ovat lähtötilanteessa todella kaukana toisistaan. Ja kun nykymaailmassa ongelmat ovat yhä monimutkaisempia, ihmisten kokemusmaailmat erkaantuvat esimerkiksi somekuplien takia yhä kauemmas toisistaan,