Antonio García Martínez – Chaos Monkeys

Antonio García Martínezin Chaos Monkeys: Inside the Silicon Valley money machine on puhuttanut teknologiapiirejä viimeisen vuoden ajan ja myyntiluvuista päätellen suuri yleisökin on löytänyt sen.  Kirjan nimi Chaos Monkeys viittaa Netflixin työkaluun, jolla selvitetään mitä tapahtuisi “sattumanvarausesta kaaoksesta, jonka serverihuoneeseen päässyt apina aiheuttaisi”. Kirjassa käytetään tätä metaforana, jossa serverihuone on yhteiskunta ja apinat ovat teknologiajättejä, jotka toiminnalaan aiheuttavat toiseen potenssiin nousevaa luovaa tuhoa. Kirja ei ole moralisoiva, mutta kuvaa  mukavan kriittisesti Piilaakson pöhinää.

Kuubalaistaustainen kirjoittajamme on tehnyt mielenkiintoisen urapolun. Ensin fysiikan väitöskirjatutkijana, sen jälkeen Goldman Sachila Wall Streetilla ja sieltä nettimainonnan start up-maailmaan sekä Y-Combinatorin kautta lopulta Facebookiin. Jos kirjan alkusivujen muuttunut Wall Streetin maailma kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan Micheal Lewisin Flashboysiin tai hieman raskaampaan James Owen Weatherallin Wall Streetin fysiikka-kirjaan, joissa kerrotaan Wall Streetin kvantitatiivsesta vallankumouksesta.

García Martínezin urapolku on kuitenkin mainio esimerkki nykymaailman kehityksestä. En onnistunut jäljittämään taaksepäin tätä lainausta mutta muistelen jonkun todenneen, kuinka 10-20 vuotta sitten merkittävä osa maailman älykkäimmistä ihmisistä meni Wall Streetille rakentamaan matemaattisesti äärimmäisen monimutkaisia rahoitusinstrumentteja. Nyt suuri osa sukupulvemme älykkäimmistä ihmisistä toimiii nettimainnonnan kanssa, tavoitteenaan kohdentaa mainokset täsmällisen tarkasti toivotuille ihmisille ja saada nämä klikkaamaan niitä.

Esimerkiksi Googlen tähtitieteellisistä tuloista noin 95% tulee Adwordsin ja Adsensen kautta ja nettimainonnan ympärille on muodostunut erikosuudessaan ja härskiydessään varsin mielenkiintoisia hämäräbisneksiä. Viime aikoina myös monet suuret yritykset ovat alkaneet havahtua siihen, minkälaisilla nettisivuilla niiden mainokset saattavat todellisuudessa pyöriä.

García Martínezin kirjoitustyyli on hyvin suorasukainen ja hän haukkuu kirjassa hyvin monet urallaan kohtaamansa ihmiset. Tyylistä tuli negatiivisella tavalla hieman mieleen Nassim Taleb. Lukuharrastuksessani kirjan subtanssi on minulle tyyliä tärkeämpää ja kirja avaa mielenkiintoisen ikkunan maailmaa huimasti muovaavaan Piilaaksoon. García Martínezin kirjoitustyyli vähän kuitenkin häiritsi. On  melkoista sitaattien ryöstöviljelyä aloittaa jokainen 27:stä kappaleesta mukanokkelalla lainauksella Debordilta, Dostojevskilta, Schöppenhauerilta tms.

Lisäksi alatyylisten ilmaisujen ylikäyttö hieman häiritsi.  García Martínez mainitsikin mielellään viettävnsä iltaa viskipullon ja Houllebeqcin kirjan seurassa. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen sattuma, koska luin itse hiljattain juuri Houllebecqin Alistumisen. Nautin sen tyylikkäästä härkskiydestä ja epäsovinnaisuudesta, johon verrattuna Garcia Martinezin aikuisviihteen puolelta lainatut vertaukset ja suorasukainen kielenkäyttö vertautui minusta lähinnä yläasteikäiseen, joka hokee vittua ja kuvittelee kuulostavansa coolilta.

Kirjan parasta antia oli miten se avaa meille tavallisille pulliaisille Piilakson maailmaa. Tylsintä luettavaa oli keskivaihe, jossa kolmen hengen startup joutui erilaisten lakitaistelujen keskelle ja yritti etsiä itselleen sopivaa diiliä.

Kirjan jälkimmäisella kolmanneksella kuvataan sitten Martizenin työtä Facebookin mainonan product managerina. Tuossa sivutaan myös Facebookin suhteita muihin nettijätteihin kuten Googleen, Twitteriin ja Amazoniin. Martinez suhtautuu Facebookin ja Zuckiin terveen kriittisesti. Kuubalaistaustaisena hän mainitsee että Zuckin esiintymisistä tuli välillä mieleen Castro ja hän kutsuu Facebookin työilmapiiriä kultiksi, mutta toisaalta toteaa, että menestyvän teknologiayrityksen täytyykin ollakin vähän kuin kultti. Hän on myös sitä mieltä, että insinöörivetoisen Facebookin työtentekijöistä monet aidosti uskovat olevansa Making the world a better place-misssiolla.

Toisaalta kirjassa tuodaan myös esiin jaot superrikaiksi nousseiden varhaisten työntekijöiden ja ainoastaan todella hyvin tienaavien myöhemmässä vaiheessa rekrytoitujen ihmisten välllä. Paljon keskitytään myös erilaisiin valtapeleihin eri henkilöiden välillä. Lisäksi García Martínez esittää, ettei Piilaakso ole ihan niin meritokraattinen paikka kuin jotkut haluaisivat väittää. Toisaalta ehkä joihinkin kirjan asioihin kannattaa mahdollisesti suhtatua pienillä varauksilla sen verran kostoretken makua siinä välillä oli.

Chaos Monkeys on ihan lukemisenarvoinen kirja ja varsinkin jos  Piilaakso, startupit, ja nettimarkkinointi ovat aihepiirejä, jotka kiinnostavat niin suosittelen ehdottomasti kirjaa.