All male panel!

Olin tässä hiljattain kuuntelemassa erästä paneelikekustelua. Homman alkaessa joku yleisöstä huudahti all male panel. Ja toden totta, viisihenkinen paneeli koostui pelkistä miehistä. Tämän jälkeen vitsailtiin hyvässä hengessä siitä, pitäisikö joku paneelisteista äänestää pois ja olisiko joku nainen yleisössä halukas astumaan mukaan paneelistiksi. Yleisöstä noin puolet ehkä yli puoletkin oli naisia. Homma kuitenkin vedettiin läpi alkuperäisellä kokoonapanolla

Tämä oli itseasiassa jopa positiivisella tavalla esimerkki siitä, miten reagoida tiettyjen asioiden sukupuolittuneisuuteen. Ylipäätään tuo Saara Särmän all male panel-hassuttelu oli minusta ihan hyvä tapa kommentoida aihepiiriä. Kuitenkin tuntuu, että monet haluvat tulkita nämä aina väärin mahdollisimman ilkeällä tavalla.

 

Kuvahaun tulos haulle all male panel

 

Kuten nyt ihan missä tahansa yhtään isommassa ilmiössä, niin joku vetää homman överiksi. Mutta all male panel-vitsailu on vaikuttanut minusta lähinnä tavalta kiinnittää huomiota tiettyyn ilmiöön, ja yritykseltä saada ihmiset ajattelemaan asiaa. Ja juuri tästähän on usein kyse kun puhutaan siitä kuinka esim. naiset tai etniset vähemmistöt ovat aliedustettuina joissain asemissa tai rooleissa.

Kyse ei ole siitä, että jokaisessa paneelissa sukupuolien pitäisi olla tasaisesti edustettuna, tai että tähän jotenkin pakotettaisiin. Kyse on siitä, että perinteisesti miesten dominoimilla aloilla ihmisillä saattaa olla tiedostamattomia taipumuksia valita esimerkiksi paneelisteiksi miehiä, eikä tätä välttämättä edes tulla ajatelleeksi, ellei asiaan kiinnitetä erikseen huomiota. Ja joissain asioissa sukupuolten kokemukset ovat myös keskimääriin erilaisia ja käsiteltävästä asiasta saattaa muodostua yksipuolinen kuva jos äänessä ovat pelkästään yhden sukupuolen edustajat.

Pidän esimerkiksi hieman epäilyttävinä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta lukevat ja kuuntelevat ainoastaan miespuolisten autoriteettien kommentteja, mutta ovat absoluuttisen vakuuttuneita siitä, että heidän kuvansa ei voi olla millään lailla vinoutunut. Usein tällaiset hahmot ovat sitten samaan aikan  ihmeellisesti vielä vakuuttuneita siitä, että sukupuolten välillä on perustavanlaatuisia biologisia eroja, jotka vaikuttavat kaikkeen.

En halua ruveta rajaamaan esimerkiksi lukemiani kirjoja sen perusteella, että lukisin niitä tasaisesti sukupuolen perusteella. En kuitenkaan “suojele egoani” ja väitä etteikö tämä saattaisi vaikuttaa himpun verran siihen, miten tulkitsen maailmaa. Samoin paneeleita järjestettäessä ei tarvitsisi priorisoida sukupuolinäkökulmaa kovin korkealle, mutta pidän myös hämmentävänä ja suorastaan vahingollisena sitä, jos paneelien sukupuolittuneisuudesta huomauttaminen ja sen vaikuksista puhuminen nähdään jonkinlaiseksi vihamieliseksi hyökkäykseksi, joka pitää nujertaa.

 

4 thoughts on “All male panel!

  1. En nyt ihan ymmärrä miten tuota tulkitaan väärin ja ilkeästi. Saara Särmä näkee rakenteellista syrjintää kaikkialla. Jos ei jaa Särmän maailmankuvaa naisia syrjivästä asiantuntijamaailmasta, niin looginen johtopäätös on, että All male panel -hassuttelun tarkoituksena on hankkia ansiotonta etua naisille miesten kustannuksella.

    Ja joo, okei, ymmärrän jos siirrytään abstrakteista asioista konkreettisemmalle kokemustasolle, paneelit ja lautakunnat ja muut on varmaan ihan järkevää kasata mahdollisimman monipuolisella edustuksella. Samoilla perusteluilla en näe myöskään mitään syytä sille miksi johonkin armeijafoorumiin tarvitaan molempien sukupuolien edustus.

    Katleena Kortesuo kiteytti aika hyvin blogissaan, että milloin ollaan menossa liian pitkälle tasa-arvon ajamisessa: jos yhden ryhmän edun ajaminen tarkoittaa jonkun toisen ryhmän syrjimistä.

    1. Erilaisten asoioiden ja epäkohtien esillenostaminen tunnutaan yleensä tulkitsevan vaatimukseksi siitä, että tilanne pitäisi muuttaa pakkokeinoilla päinvastaiseksi. Usein on kuitenkin siitä, että ihmiset saataisiin ylipäätään tietoiseksi jostain asiasta.

      Olen kuullut joidenkin käyttävän ilmaisua “status quo warriors” ja tuo kuvastaa ehkä ihan hauskasti monien ajattelua. Tämän hetkinen maailma on absoluuttisen oikeudenmukainen ja valmis, joten kaikki yritykset vaikuttaa asioihin on epäreilua syrjimistä ja ansiottoman edun hankkimista.

      Toki jos maailmaa haluaa katsoa sukupuolten välisenä sotana, niin meritokratisessa systeemissäkin naisten nousu korkealla yhä useammilla aloilla on pois miehiltä
      Toki jos maailman näkee sukupuolten välisenä sotana, niin varmaan absoluuttisen meritokratinen systeemikin lisää naisten

      1. Jotenkin on jäänyt sellainen fiilis, että feministejä ei hirveästi haittaisi jos sukupuolikiintiöt olisivat lailla pakotettuja…

        Status quo warrior sopii itseasiassa aika hyvin. En valita. Sattuu aika hyvin konservatismin määritelmän alle. Usein konservatiiveja ymmärretään väärin. Muutos ei välttämättä ole pahasta, mutta ei se aina ole parannuskaan.

        Kirjoituksesi oli alun perin All male panel -hässäkän hyvästä ominaisuudesta nostaa esille tahatonta naisten syrjimistä, eli yritän pysyä aiheessa, vaikka vähän ohi meneekin.

        Jos naisten asema tässä tilanteessa ja tästä näkökulmasta on huonompi kuin miesten, ja se johtuu syrjinnästä, kohtuulliset kiintiöt on näppärä keino saada ongelmaa ratkaistua nopeasti. Ymmärrän tämän; ihan järkevä johtopäätös jos olettaa sukupuolten olevan riittävän samankaltaisia. Tämänkaltainen syrjintä ei kuitenkaan ole tahallista ja avointa eikä kukaan ole niin väittänytkään.

        Jos sukupuolten vääristynyt edustus johtuukin muista seikoista kuin tahattomasta syrjinnästä ja ongelmaa aletaan korjaamaan kiintiöllä, on kyseessä miesten (tai naisten) aktiivinen syrjintä.

        Eli kysymys kuuluu, tahaton vai aktiivinen syrjintä?

        “Sukupuolisodan” osapuolia ovat valtavirran feministit ja MGTOW- ynnä muut huru-ukko-osasto-laidan miesasiamiehet. Molemmat tunnistaa identiteettipolitiikasta. Tää on mulle ihan oikeudenmukaisuuskysymys.

        1. Feministeissä on varmasti paljon sellaisia, jotka kannattavat sukupuolikiintiöitä monissa paikoissa. En kuitenkaan usko, että kovin moni vaatisi sukupuolikiintiöitä esimerkiksi paneeleihin.

          Käytännön kysymyksissä päädyn selvästi useammin olemaan eri mieltä konservatiiveiksi asemoituvien ihmisten kanssa, mutta en väistämättä vastusta mitenkään verisesti konservatismia. Ajatus että nyt ollaan saavutettu jokin absoluuttinen meritokratia on minusta kuitenkin absurdi.

          Netissä valtaisan suuri osa feminismiin kohdistuvasta raivosta ei kohdistu suoraan kiintiöiden vaatimiseen, vaan useimmiten raivoa tuntuu herättävän ihan vaan se, että puhutaan rakenteista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *