RIP Perttu Häkkinen

Sain vasta juuri äsken tiedon, että toimittaja Perttu Häkkinen on kuollut. Nyt oli kyllä niitä kuolemia, jotka iskivät melkein kovempaa kuin kaukaisempien sukulaisten kuolemat. Häkkinen oli vielä alle nelikymppinen ja kaiken tiedon valossa oikein hyvissä sielun ja ruumin voimissa, eikä olisi ollut mitään syytä olettaa, ettemmekö olisi saaneet kuulla Pertun Voitokasta iltapäivää-toivotuksia vielä vuosikymmeniä.

En ole Häkkisen musiikkiprojekteihin perehtynyt, ja Ylen radio-ohjelmaakin olen kuunnellut aika vaihtelevasti, mutta Häkkinen oli kyllä poikkeuksellisen omaperäinen hahmo ja harvoja sellaisia suomalaistoimittajia, joiden persoona on jäänyt yhtä vahvasti mieleen.

 

Kuvassa Perttu Häkkinen

Älypuhelin on ooppiumia lapsille: Adam Alter – Vastustamaton

 

Adam Alter kertoo kirjansa Vastustamaton – Miksemme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista alussakuinka Steve Jobs, Twitterin perustaja Ewan Williams ja teknologiaevankelista Chris Anderson ovat asettaneet jälkikasvulleen hyvin tiukkoja rajoituksia. Nettiin kytköksissä olevaa kommunikaatioteknologian käyttöön on asetettu aika tiukkoja aikarajoja. Nämä teknologiajumalat ymmärsivät jo vuosia sitten, että kehittyneellä teknologioilla on taipumus johtaa ihmisiä erilaisiin käyttäytymisaddiktioihin.

 

Adam Alter Vvastustamaton

 

Kuntoilu-, seksi- tai esim. työaddiktioita syntyy ilman edistynyttä teknologiaakin, mutta älylaitteet helpottavat käyttäytymisaddiktioiden syntyä. Erityisesti lasten kohdalla tämä riski on vielä suurempi. Alterin mielestä onkin syytä olla huolissaan erityisesti juuri lapsista. Monenlaisia asioita vastustetaan vetoamalla epämääräisesti lapsiin, mutta Alterin huolestuminen lapsista on ainakin hyvin selvästi keskimääräistä huolestujaa perustellumpaa. Lapsilla on tiettyjä herkkyyskausia joidenkin asioiden oppimiseen ja jos pienestä pitäen lasten keskittymiskyvyn kehittämistä hankaloitetaan addiktiivisilla älylaitteilla, on oikeasti ihan hyvä kysymys, miltä tulevien teinien meno näyttää 10 vuoden päästä?

Viime aikoina omaan tuttavapiiriini on siunaantunut lapsia ja olen muutenkin vain viettänyt enemmän aikaa ihmisten kanssa, joilla on pieniä lapsia. Voi olla, että tämä on saanut minut herkistymään aiempaa enemmän näille ajatuksille mutta Adam Alterin kommentaari älylaitten addktiivisuudesta lapsille, oli ihan vaikuttavimpia Please think of the children-puheenvuoroista, joita muistan.

 

Kuvahaun tulos haulle would someone please think of the children

 

Lasten ohella kirjan toinen mielenkiintoinen pointti liittyy käyttäytymisaddioktion käsitteeseen. Miten tämä eroaa fyysisistä riippuvuuksista? Addiktio on pitkään liitetty hyvin vahvasti juuri fyysiseen riippuvuuteen, eikä käyttäytymisaddiktio ole aivan sama asia, mutta aivoja tarkasteltaessa ero ei ehkä sitten olekaan niin suuri kuin voisi ajatella. Kirjan enssimmäiset sata sivua käsittelevätkin juuri addiktion historiaa ja käyttäytymisaddiktioiden biologiaa.

Kirjan toinen laajempi kokonaisuus liittyy käyttäytymisaddiktioiden eri osasiin. Käyttäytymisaddiktio muodostuu tavoitteista, palautteesta, edistymisestä, laajentumisesta(vähän kuin flow-tila), huipennuksista ja sosiaalisista  vuorovaikutuksesta. Näihin tarjotaan sitten teknologiaan liittyviä esimerkkejä erityisesti pelimaailmasta, mutta myös esimerkiksi nettishoppailusta, podcasteista ja yleistyneestä tv-sarjojen binge-katselusta.

Vastustamaton oli aikalailla sitä mitä odotinkin. Terra Cognita tosiaan kääntää lupauksensa mukaisesti aikalailla parasta tietokirjallisuutta. Vastustamaton ei ollut suoranaisesti addiktoiva lukukokemus. Vähän joutui ponnistelemaan, mutta kirja oli kuitenkin riittävän viihdyttävä lukukokemus. Vastustamaton tuntui pikkiriikkisen hyberboliselta, mutta argumentaatio ja lähdeviittaukset vaikuttivat vakuuttavilta ja kirjan aihe on verran iso asia, ettei siihen liittyviä riskejä kannattaa ohittaa.

Qanon – Salaliittoteorioista sakeimpia

Viimeisten päivien aikana käsittämätön Qanon-salaliittohörhöily on noussut isosti esiin valtamediassakin. Aiheesta oli juttu myös  Hesarissa ja tuo on ehkä aika hyvä tiivistelmä, jos haluaa lukea suomeksi mitä Qanonissa oikein on kyse.

Nämä salaliittoteoriat ovat pyörineet 4chanin ja Redditin-tyyppisissä paikoisssa jo viime vuoden lopulta lähtien, mutta liike on kasvattanut suosiotaan hitaasti koko tämän vuoden ajan ja tämän kesän aikana höyrypäät ovat ponnistaneet sitten ihan valtavirtaan.

 

Kuvahaun tulos haulle qanon

Aivan viime päivien aikana kohonnyt kiinnostus Qanonia kohtaan on kai johtunut lähinnä siitä, että Trumpin välivaleeja varten järjestetyissä kampanjatilaisuuksissa on ollut huomattavan paljon näkyviä ihmisiä erilaisten Q-kylttien ja -vermeiden kanssa. Ei kannata liika vähätellä sellaisiakaan ilmiöitä, jotka pyörivät netin hämärimmissä nurkissa, mutta “heränneet” qanonit ovat nyt jalkautuneet myös politiikan turuille ja toreille.

Tiivistetysti Qanon on kai jonkinlainen huippuunsa viritetty teoria Trumpista 4-d-shakin mestarina. Todellisuudessa Robert Muellerin tutkinta ei kohdistu Trumpiin eikä Trumpin kannattajien tarvitse siksi edes olla siitä huolissaan. Todellisuudessa Trumpilla on armeijan vahva tuki ja kulissien takana tutkitaan koko ajan kuumeisesti Hillary Clintonin, Barak Obaman, John Pedestan törkeitä väärinkäytöksiä ja Muellerin tutkinta on savuverho tälle kaikelle. Monet suurimmat roistot kuten Hillary Clinton ja John McCain ovat vielä vapaalla jalalla, mutta heille kuten monille muillekkin on laitettu jo elektroninen seurantalaite nilkkaan, tästäkin löytyy googlaamalla monenlaista vakuttavaa lähdettä…

 

Kuvahaun tulos haulle qanon ankle monitor

 

Hommalla on tietysti myös kytköksiä parin vuoden takaiseen sumeaan Pizza-gateen, sillä tuon tapaan demokraatit ovat Sorosin ja epämääräisten juutalaisten kanssa veljeilyn ohella syyllisiä myös lasten seksikauppaan ja pedofiiliaan. Ehkä Qanonissa mielenkiintoista ja sen viraaliutta selittävänä tekijä on ollut, että erilaisiin muihin salaliittoteorioihin uskovat tyypit ovat suht näppärästi saaneet kytkettyä näitä juttuja Qanoniin.

Ehkä esimerkiksi 9/11-trutherit ja säännöllisesti Alex Jonesia kuuntelevat ihmiset ovat vielä kokoluokaltaan qanoneihin  vertautuvia salaliittoporukoita. Silti Qanon alkaa olla kokoluokaltaan ja teorian himmeydeltäään sellainen salaliittohörhöjen mobi, että ei sitä  juuri vastaavia muista.

Alexandria Ocasio-Cortez ja sosialismin kukkaset Amerikassa

Sosialismi on taas coolia! Tai tarkemmin sanottuna se on ainakin Amerikassa coolimpiaa kuin useisiin vuosikymmeniin ja aihe on noussut aivan viime aikoina  jenkkimediassa isosti esille. Vaikkei Bernie Sanders onnistunutkaan kaksi vuotta sitten nousemaan puolueensa presidenttiehdokkaaksi, venytti  hän overtonin ikkunaa vasemmalle puhellaan demokraattisesta sosialismista. Ja vaikka presidentinvaaliprosessin isossa kuvassa tapahtui vähän isompiakin juttuja, alkaa Bernien myötävaikutuksesta liikkeelle lähtenyt sosialismin aalto  näyttää asialta, joka voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa rajustikin moniin asioihin.

 

Kuvahaun tulos haulle socialism

 

Tunnetusti sotien jälkeisessä Amerikassa sosialismikortti on ollut aika tehokas keskustelun hiljentäjä. Kukaan millään lailla vakavastiotteava poliitikko ei voinut puhua sosialismista positiiviseen sävyyn. Tavallaan irvokkaampi ilmiö on ollut kuitenkin se, että mitä tahansa yleisestä linjasta vasemmalle menevää linjausta on voinut helpohkosti haukkua sosialismiksi ja sillä on saatu vastapuoli puolustuskannalle. Valtaosa kansasta on heti miettinyt, että joo tuollaiset linjaukset vievät stalinismiin.

Amerikan kontekstissa sosialismi ja siihen liittyvä keskustelu on minulle kuitenkin hieman ongelmallista. Tai siis sanoisin, että Suomessa suhtaudun aika varauksellisesti henkilöön, joka kutsuu itseään sosialistiksi ja luultavasti olen pelkästään suon sanan kuulemalla oikeassa, että kyseisen henkilön ajatukset ovat omiini verrattuna kohtuuttoman kovasti vasemmalla. Minusta kuitenkin tuntuu, etten välttämättä osaa sanoa, mitä amerikkalainen “sosialisti” ajattelee ja miten minun ajatukseni vertautuvat noihin.

Amerikkalainen poliittinen kartta on niin rajusti oikeammalla, että sosialisteiksi identifioituvat voivat olla aika lähellä Suomen talouspoliittista keskustaa. Kun edes jonkinlaisia hyvinvointivaltion elementtejä kannattavia on leimattu sosialisteiksi tai kommunisteiksi, niin nykymaailmassakin on sitten vaikea sanoa, minkäsortin sosialisti kukakin on. Ollaanko anarkosyndikalisteja vai toivotaanko vain vähän ihmiskasvoisempaa markkinataloutta? Onko sosialismi lähinnä synonyymi sosiaalidemokratialle ja jonkinlaiselle hyvinvointivaltiolle. Joka tapauksessa Amerikan milleniaalit ovat kokonaisuutena ottaneet askeleita vasemmalle.

 

Alexandria Ocasio-Cortez

 

Viimeisimmän sosialismikeskustelun pukkasi liikkelle newyorkilaisen Alexandria Ocasio-Cortezin(s. 1989) shokkivoitto demokraattien esivaaleissa New Yorkissa. Ocasio-Cortez kuuluu Democratic Socialists of America-järjestöön ja erityisesti tämän voiton myötä Amerikan media on ollut ihmeissään, että mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

Tällä hetkellä vielä vähän vaikea sanoa, jääkö nuorten sosialistien aalto nykyisestä hypestä huolimatta pienehköksi trendiksi demokraattien sisällä, vai onko sillä isompia vaikutuksia Amerikan politiikkaan. Tällä hetkellä liikkeellä näyttää kuitenkin olevan jonkinlainen momentum ja se on jo ainakin jossain määrin muuttanut keskusteluilmapiiriä sekä vaikuttanut siihen, minkälaisista asioista on mahdollista puhua ja millaista retoriikkaa voi käyttää.

 

Aiheesta Muualla

Planet money: The New Socialists

FiveThirtyEight: The Far Left And The Democratic Party