Amerikan kongressin vaalit 2018 – Trumpin välitilinpäätös

Yhdysvaltain kongressin välivaalit (midterm elections) järjestetään 8.11.2018, eli tasan kaksi vuotta Trumpin vaalivoiton jälkeen.  Välivaalien tuloksesta voi jo vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä sen suhteen, mitä Yhdysvaltain kansa Trumpin kauden ensimmäisestä puolikkaasta ajattelee ja mihin suuntaan kannatusheiluri on republikaanien ja demokraattien välillä liikkeellä.

Trumpin ensimmäisen presidenttivuoden aikana mietin, että republikaanit saattaisivat kääntyä jossain vaiheessa Donaldin töhöilyjen seurauksena tätä vastaan, vaikka perseily ei näyttäisi olevan välitön uhka republikaanien valta-asemalle. Nyt alan kuitenkin olla vakuuttunut, että Trump saa perseillä lähes haluamallaan tavalla ainakin niin kauan, ennen kuin homma materialisoituu kunnon vaalitappioksi. Juuri tällä hetkellä tilanne näyttää republikaanien kannalta hieman heikolta ja riski aika massiivisestakin vaalitappiosta alkaa näyttää mahdolliselta.

Ylipäätään presidentin puolue on menestynyt välivaaleissa historiallisesti hieman edellisiä vaaleja heikkommin ja tämän lisäksi Trump on tietysti myös historiallisen epäsuosittu presidentti. Demokraattien kannattajat ovat myös käyneet republikaaneja aktiivisemmin äänestämässä viimeisen vuoden aikana pidetyissä täytevaaleissa. Nate Silver ja Fivethirtyeight muotoilivat nämä merkit jopa muotoon  The GOP Should Be Freaking Out.

 

 

Demokraattien jytkyvoitto, joka johtaisi kongressin hallintaan yhdistettynä Robert Muellerin käynnissä oleviin tutkintoihin tarkoittaisi, että Trump saattaisi saada itselleen virkavirhesyytteen. On kuitenkin epäselvää haluavatko edes kaikki demokraatit lähteä tähän. Ja saattaisi jopa olla demokraattien kannalta ihan hyödyllistä jos Trump jatkaisi töhöilyjään vielä jonkin aikaa, sotkisi republikaanien rivejä pahemmin, vieraannuttaisi vähemmistöt ja tolkun ihmiset yhä selvemmin republikaanisesta puolueesta ja lopulta lähtiessään aiheuttaisi puolueen sisällä vielä katkeran jakautumisen eri leireihin.

Ei varmaan kannata tehdä vielä kovin pitkälle meneviä ennusteita, mutta näyttää vahvasti siltä, että republikaanien tulos syksyn välivaaleissa on heikko ja on merkkejä siitä, että se saattaa päätyä olemaan jopa katastrofaalisen heikko. Jokin kansainvälinen konflikti tai mu poikkeuksellinen dramaattinen tapahtuma voi tietysti muuttaa asemia, mutta tällä hetkellä näyttää aidosti Trumpin ja republikaanien kannalta heikolta.

Chi-sarja – Tarinoita mustan Chicagon tappotantereelta

Viimeisten vuosien aikana Chicago on ollut uutisissa suurelta hyvin negatiivisissa yhteyksissä. Murhatilastoja katsottaessa Chicago on ollut Amerikan suurkaupunkien mittelössä paalupaikalla.

Chicago on ehkä jonkinlaisessa tarkastelussa kuitenkin Amerikan aito kakkoskaupunki. Tai esim. New Yorkin kuplasta tuleva Fran Lebowitz kommentoi Bill Maherin ohjelmassa viime vuonna, että hän pitää Chicagoa New Yorkin jälkeen Amerikan aidoimpana urbaanina keskuksena.

 

Kuvahaun tulos haulle chi serie

 

Ottaen huomioon Amerikan eurooppalaisittain korkeat murhaluvut ja sen, että segregoituneessa Chicagossakin murhat keskittyvät hyvin selkeästi tietyille alueille, on ehkä ihan perusteltua kutsua Showtimen Chi-sarjan kuvaamaa Etelä-Chicagoa aikamoiseksi tappotantereeksi. Sitähän se tilastoja katsoessa on ja Trumpin tavallaan rajut kommentit Chicagosta ovat miehen omilla mittareilla ihan sieltä perustelluimmasta ja vähiten hyberbolisesta päästä.

Kenenkään kaikesta tästä edes jollain tasolla tietoisen on varmaan vaikea katsoa Lena Waithen uutta Chi-sarjaa miettimättä näitä asioita. Waithe itse on kommentoinut asiaa esim. seuraavasti.

I wanted to humanize them and show that their lives are valid. Not bad. Not perfect. Just accurate.

“It’s not, ‘Let’s show black people in Chicago in a positive light,’” Lena Waithe told Entertainment Weekly about her new Showtime drama The Chi. “I want to show people in a human light.”

Itse olisin taipuvainen  kommentoimaan Chi:tä samalla tavalla. Waithe sai ihan ansaitusti viime vuonna Prime Time Emmyn Master of Nonen  kauniista Thanksgiving-jaksosta ja myös Chi-sarjassa on jotain samaa kaunista inhimillisyyttä.

Chi:ssä taustalla tuntuu olevan aika vahva perusymmärrrys Amerikan rakenteellisista ongelmista, mutta fokus on tavallisten ihmisten tavallaan aika tavallisessa elämässä. Chi ei kuvaa niinkään Chicagon pahnanpohjimmaisia, vaan suht normaaleja (jopa alemman keskiluokan) mustia, joiden elämää ammuskelut väistämättä jollain tavalla koskettavat. Hyvin rakennekeskeisen Wiren sekä nihilistisen ja mustan huumorin ryydittämän Atlantan ohella tämä on varmaankin 2000-luvun tv:n paras sukellus mustaan Amerikkaan.

Chi onnistuu tasapainottelemaan aika kivasti synkkien tosiasioiden ja jollain lailla peruspositiivisen elämäasenteen välillä. Jos etsit katsottavaa, niin Chi on ehkä katsastamisen arvoinen.

 

 

Kampuksilla hyökätään puhujia ja sananvapautta vastaan

Viime vuosina on kuultu yhä enemmän Yhdysvaltain kampukset vallanneesta ilmiöstä, jossa liberaalit parikymppiset opiskelijat riehuvat konservaviisten puhujien tapahtumissa ja yrittävät hiljentää kaikki vastakkaiset mielipiteet. Luultavasti aika iso osa suomalaistakin on törmännyt tähän aiheeseen liittyvään uutisointiin ja keskusteluun, ainakin jos seuraa yhtään enemmän Amerikan menoa tai tietyntyyppisiä poliittisia keskusteluja.

 

Kuvahaun tulos haulle campus sargon of akkad

 

Olen kuitenkin ollut hieman skeptinen sen suhteen, mistä ihan tarkalleen on kyse ja kuinka laajasta ilmiöstä puhutaan. Dave Rubinin kaltaiset hahmot ovat aika ahkerasti yrittäneet luoda kuvaa ilmiöstä, jossa liberaalit opiskelijat ovat valtaisan vakava uhka sananvapautta ja vähän kaikkea muutakin kohtaan.

Katselin viime vuonna erään (kerrankin jopa ihan mielenkiintoisen) Rubinin ohjelman jakso, jossa tämä haastatteli anarkokapitalistista taloustietelijä Bryan Caplania johdattelevalla kysymyksellä kampuskauhuista. Rubinin harmitukseksi Caplan vastasi, että vaikka aika erikoista menoa jollain kampuksilla nähdäänkin, niin hän ei ole millään lailla törmännyt tähän ja tilanne on sama valtaisalla enemmistöllä yliopistoihmisistä.

Jokunen päivä Vox julkaisi mielenkiintoisen tekstin aiheesta ja tuosta oli aika hyvä keskustelu myös Voxin Weeds-podcastissa.

It is so accepted that there is a growing climate of authoritarianism that whether or not individual examples are true is fundamentally irrelevant.

Except robust data suggests that maybe it isn’t. Overall public support for free speech is rising over time, not falling. People on the political right are less supportive of free speech than people on the left. College graduates are more supportive than non-graduates. Indeed, a 2016 Knight Foundation survey showed that college students are less likely than the overall population to support restrictions on speech on campus. Among the public at large, meanwhile, the group whose speech the public is most likely to favor stifling is Muslims.

 

Deplatformaaminen on varmastikin mennyt välillä liian pitkälle ja tämän porukan olisi hyvä olla sortumatta ylilyönteihin, jos ei muista syistä, niin ainakin siksi että nykyään monille tuntuu menevän mikä tahansa propagandaviesti läpi, jos taustalla näytetään videota huutavista feministeistä ja sananvapauden tuhoavista opiskeliradikaaleista. Tuo Voxin juttu ja podcasti ehkä kuitenkin laittavat aihepiiriin liittyvän keskustelun vähän fiksumpaan kontekstiin ja oikeiin mittasuhteisiin.

 

What you see here is that people on the moderate left really have become less tolerant of racists while growing more tolerant of all other groups. Meanwhile, the other five ideological subcategories seem to have become more tolerant of everyone.

Also note that in general, people with left-wing ideological commitments are overall moretolerant than people with right-wing ones. There’s simply no evidence for the Brooks view that left-wing politics is producing closed-minded people. Indeed, as Murphy notes, this is not really much of a surprise as there is a well-known correlation between left-wing political commitments and the personality attribute known to psychologists as Openness to Experience. Somewhat ironically, two of the best-known popularizers of this point, Jonathan Haidt and Jordan Peterson, are vocal anti-PC activists, though survey data confirms exactly what their research predicts — left-wing people are more supportive of free expression.

 

Vakaa Venäjä ja Putinin neljäs kausi

Vladimir Putin äänestetään huomenna neljännelle kaudelleen ja mies on pian hallinut Venäjää faktisesti 20 vuotta. Ehkä hyvänä vertailuna voisi mainita että  Neuvostoliiton pysähtyneisyyden symboli Leonid Brežnevkin johti maata “vain” 18 vuotta.

En totisesti ole mikään Venäjä-asiantuntija, muttei varmaa ole tarpeen olla sellainen, jotta voisi sanoa Putinin menon muuttuneen viimeistään kolmannella kaudella täysin sietämättömäksi. Vallan keskittäminen on jatkunut, korruptio on jatkunut, mutta siihen on saatu päälle vielä kovempaa median edustajien vainoa, härskin sovinistista ulkopolitiikkaa ja umpiluupäisen arvokonservatismin nousu.

Surullisin asia tässä ehkä kuitenkin on, ettei Putinin takana ole ketään kovin suurta kansansuosiota keräävää hahmoa. Vallan keskittyminen ja vuosikymmeniä kestävä valtadynastian perusteleminen vakaudella johtaa helposti pitkällä aikavälillä haurauteen. Kun sitten jossain vaiheessa kapinahenki leimahtaa ja valtasuhteet alkavat keikkua, voidaan oikeasti ajautua kaaokseen. Syyria oli pitkään Lähi-idän maista niitä vakaimpia.

 

 

Mitä pidempään Putinin valtakausi jatkuu, sitä vähemmän ennakoitavaksi helposti muuttuu se, mitä tapahtuu Putinin valtakauden jälkeen. En ole Venäjän tulevaisuuden suhteen pelkästään pessimistinen. Voi olla että kun paine Putinin ympärillä kasvaa, nousee valtaan joku Sobchakia muistuttava liberaali uudistaja. Lähes yhtä täysin todennäköisenä vaihtoehtona pidän kuitenkin, että valtaan pääsee joku Vladimir  Zhirinovskyn kaltainen umpikaheli isovenäläinen.

En tiedä kuinka luotettavina näitä Venäjän vaalien galluppeja voi pitää mutta näiden perusteella esimerkksi Zhirinovskyn kannatus olisi kuitenkin yli kaksinkertainen Sobchakiin verrattuna. Jos Putinista haluaa nyt välttämättä sanoa jotain positiivista, niin ehkä sitten se, että häneen takanaan on tarjolla kyllä vielä karvivampiakin vaihtoehtoja Venäjän valtiaaksi.

Opinion polling for the 2018 Russian election EN.svg

 

 

Äänivallankumous: Äänikirjat, podcastit ja älykaiuttimet

Ollaanko muutaman vuosikymmenen päästä tilanteesta, jossa käytännössä kaikki arkipäivän kommunikaatio tietokoneiden ja älylaitteiden kanssa tapahtuu puhumalla. Jonkinlaista näppäimistöä käyttävät enää lähinnä koodarit, koska näppämistöstä on kehittyneen puheentunnistuksen myötä tullut lähes komentorivinpohjaisen käyttäliittymän kaltainen kuriositeetti.

Tämä voi olla hieman kärjistetty skenaario, mutta Ipod ja älypuhelimet kylvivät siemenen siihen, että audio on tullut tärkeäksi osaksi digitaalista elämäämme. Tämän seurauksena myös podcastien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja aivan viime vuosina yleistyneet älykaiuttimet voivat helposti viedä meitä lyhyessä ajassa pitkälle edellä kuvaamaani suuntaan.

Ihmislapsen aivot ovat jo syntymästä lähtien virittyneet tunnistamaan ääniä, mutta lukemaan opitaan parhaimillaankin vasta useiden vuosien elämisen jälkeen. Voitaisiinkin varmaan esittää jonkinlainen argumentti, että puhuminen on ihmislajille luontainen kommunikaatiotapa ja kirjoittaminen hyvin epäintuitiivistä ja “luonnotonta”.

Lukutaito ja laaja lukeneisuus ovat jo vuosituhansia olleet jonkinlainen merkki sivistyneisyydestä ja syystäkin, mutta onko esimerkiksi kirjojen lukemiselle tulevaisuudessa välttämättä enää samanlaista tarvetta, jos saman tiedon ja opin voi saada audiomuodossa?

 

Podcastien kuuntelu kasvussa

Netistä on ollut jo aika pitkään mahdollisuuksia kuunnella erilaisia radio-ohjelmia ja Youtubesta on jo yli vuosikymmenen ajan löytynyt erilaisia videon sijaan pelkästään audioon panostaneita tekijöitä, mutta nykymuotoiset podcastit alkoivat tehdä tuloaan vasta tämän vuosikymmen alkupuolella ja podcastien suosio on räjähtänyt vasta aivan viime vuosina.

 

Kuvahaun tulos haulle monthly podcast listening

 

Viime vuonna noin 70 miljoona amerikkalaista(lähes 25% väestöstä) kuunteli kuukausittain podcasteja. En tiedä mitkä ovat lukemat Suomessa, mutta luulen että turvallista sanoa podcastamiseen suosion räjähtäneen myös Suomessa viime vuosina. Viime kuussa Helsingissä myös järjestettiin Jaksohali-niminen podcast-tapahtuma, joka jäi minulta väliin vaikka mietin, että olisi ollut hauska vääntäytyä kuuntelemaan tuonne.

Podcastit ovatkin ehkä uusi blogaaminen. Teknologian ja jakelujärjestelmien myötä omien alojensa asiantuntijat ja harrastajat pääsevät helposti julkaisemaan audiomuodossa olevaa materiaalia spesifille yleisölleen ja usein tekijöiden omistautuneisuuden takia sisältö on laadukkaampa kuin mitä perinteiset mediat olisivat kyenneet tuottamaan.

Toki podcast-maailmassakin on täyttä roskaa ja valemediapropagandaa, mutta blogien tapaan podcastit ovat tarjonneet esimerkiksi minulle mahdollisuuden syventyä itseäni kiinnostaviin aiheisiin uudella tavalla. Tässä on kuitenkin vähän sama tilanne kuin netin kasvaneessa tietomäärässä yleisesti. Lähdekriittinen, hieman vaivaa näkevä fiksu ihminen pystyy kasvattamaan omaa tietomääräänsä aiempaa tehokkaammin, mutta osa suuresta yleisöstä saattaa hukkua tarjonnan alle eikä osaa täysin erotella heikkolaatuisempaa sisältöä laadukkaamasta ja faktisesti paikkansapitävämmästä materiaalista.

Pikkuhiljaa myös markkinoijat ja mainostaja ovat löytäneet podcastit ja Amerikassa podcast-mainonnassa alkaa pyöriä aika suuria rahamääriä. Koko mainosmaailmaa katsottaessa puhutaan vielä verrattain pienistä luvuista, mutta podcastmainonta taitaa kuitenkin kasvaa nopeammin kuin juuri missään muussa kanavassa tapahtuva mainonta.

 

Äänikirjojen kuuntelu kompensoi kirjamyynnin vähentymistä

Podcastien ohella olen viime vuosina alkanut kuunnella yhä enemmän myös äänikirjoja. Perinteisen kirjan lukemisessa pääse parhaillaan mentaalisesti kokonaan irtaantumaan ympäröivästä fyysisestä maailmasta, mutta tämä vaatii sen, että kirja oikeasti imaisee mukaansa.

Minulla on kuitenkin mentaalisessa antikirjastossani kymmenittain ellei jopa sadoittain kirjoja, jotka olisi ehkä kiva joskus lukea, mutta joihin ei kuitenkaan helposti jaksa syventyä niin paljon, että ne saisi luettua. Nimenomaan tässä äänikirjat ovat olleet mainio apuväline. Työmatkoilla, kaupassa, lenkillä, siivotessa tms. saa jotain ajateltavaa ja tulee kuunneltua jotain sellaista materiaalia, jota ei jaksaisi muuten lukea perinteisen kirjan muodossa.

 

Enkä ainakaan itse osaa sanoa, miksi äänikirja olisi jotenkin huonompi muoto kuluttaa kirjallisuutta kuin perinteinen fyysinen kirja. Äänikirjasta saa kuvia lukuunottamatta periaatteessa irti kaiken sen mitä saisi fyysisestä kirjasta tai digitaalisessa muodossa olevasta tekstistä. Laatukirjallisuutta sisältävä kirjahylly on ehkä cool sisustuselementti, mutta usein se on kuitenkin vain symboli enkä näe miten samojen kirjojen kuuntelu äänimuodossa olisi yhtään sen sivistymättömänpää.

 

Amazon Echo ja muut älykauittimet

Podcasteihin ja äänikirjoihin verrattuna älykaiuttimet voivat kuitenkin mullistaa maailmaa vielä ihan eri mittakaavassa. Kielen takia Amazon Echo ja vastaavat vimpaimet eivät ole vielä yleistyneet kauheasti Suomessa, mutta ne tulevat tännekin ennemmin tai myöhemmin. Useampi kymmenen prosenttia  puhelimella tehtävistä google-hauista on jo äänihakuja ja luvut ovat jatkuvassa kasvussa.

Amazon Echon ja vastaavien vempeleiden yleistyminen kodeissa lisää entisestään äänihakujen määrää ja ne tulevat muodostumaan normaaliksi osaksi arkielämää. Maailmassa on jo pieniä lapsia, joille älykaiuttimet ovat olleet aina osa heidän kotiaan ja niiden katoaminen olisi kuin television katoaminen muutama vuosikymmen sitten.

En itse omista tuollaista kapistusta enkä koe tällä hetkellä tarvetta hankkia sellaista. Silti tällä hetkellä näyttäisi hyvin mahdolliselta, että älykaiuttimet tulevat yleistymään kovaa vauhtia ja valloittamaan kaikkien kodit. Ja sen jälkeen kun on tottunut noihin voi näppäimistö tuntua yhtä epämukavalta, kuin komentorivipohjainen käyttöliittymä. Ja kun kotona on tottunut huutelemaan kysymyksiä älypöntölleen, niin saattaa nopeasti syntyä tarve hankkia vastaavat systeemit myös autoon, kesämökille ja ihan kaikkialle missä viettää yhtään enemmän aikaa.

 

Kuvahaun tulos haulle smart speakers spying

 

Vaikkei Facebook vielä oikeasti kuuntelekaan sinua puhelimesi mikrofonin kautta, niin tulevaisuudessa ihmisten arkipäivää kuunnellaan älykaiuttumien kautta, eikä suurin osa ihmisistä pidä sitä yhtään sen epämiellyttävämpänä kuin nykyään datan antamista Facebookille tai Googlelle.  Ihmisillä vain on taipumus olla ajattelematta näitä asioita enää niin kauheasti jos he kokevat älykaiuttimien tekevän heidän arjestaan nykyistä helpompaa.

 

__________________________________________________________________________

Kirjoitus oli ehkä hieman rip-off Antonio Garcia Martinezin kirjoituksesta The Veni, Vidi, Vici of Voice. Podcastien ja äänikirjojen osalta olin tosin jo aiemmin kelaillut hieman samankaltaisia ajatuksia.

Facebookin kriisi

Olen viime viikot seuraillut keskustelua Facebookin kriisistä, joka osaltaan liittyy politiikkan ja poliittisen nettimainontaan, mutta myös laajemmin teknologiajätteihin, someen ja polarisaatioon.

Facebook kasvoi kymmenen vuotta aika käsittämättömällä tavalla ja onnistui viimeisen noin viiden vuoden myös muuntamaan kävijänsä mainostuloiksi.

Wired kirjoitti jo kuukausi sitten mainion jutun Zuckerbergin ja Facebookin kahden vuoden helvetistä, joka summaa aika hyvin tätä aihepiiriä. Samaisessa julkaisussa oli myös äskettäin näkökulma, kuinka Trump ehkä todellisuudessa valloitti Facebookin suurelta osin ihan ilman venäläisiä mainoksia.

Kyseisen jutun kirjoittaja Antonio Garcia Martinez oli itse mukana rakentamassa Facebookin custom yleisöjä sekä joitain muitakin Facebook-mainonnan keskeisiä työkaluja.  Enkä erityisemmin edes pidä Martinezin hahmosta, mutta pidän häntä kuitenkin suht hyvänä auktoriteettina arvioimaan Facebookin ja nettimainnon toimintalogiikka.

Facebook ad system was designed to sell you a pair of shoes or sweater, it was not designed to elect the president of the United States

Kuvahaun tulos haulle facebook custom audiences

Vaikka Facebookia on kokonaisuutena turha pitää minään erityisen suurena roistona, on se pistettävä tekemisistään vastuuseen ja sen gigantisten käyttäjämäärien takia sillä on oma vaikutuksensa poliittseen polarisaatioon ja nettimaailman epämiellyttävimpien ilmiöiden syntyyn.

Mielenkiintoista kuitenkin nähdä kuinka paljon pahemmaksi Facebookin kriisi vielä syventyy. On jo puhuttu jonkin aikaa siitä kuinka nuorimmat ihmiset jo vähentäneet Facebookin käyttöä, mutta alkuvuodesta kuultiin, että Pohjois-Amerikassa jopa Facebookin kokonaiskäyttäjämäärä on ollut laskussa. Facebook tulee pysymään vielä vuosikausia nettimaailman jättiläisenä, mutta kaikki viime vuosien ongelmat ovat aidosti todella isoja takaiskuja sen kilpailussa netin suurimpia pelureita kuten esim. Googlea ja Amazonia vastaan.