20 oppituntia 1900-luvulta: Timothy Snyder On Tyranny

Mukaan tarttui Timothy Snyderin tuore kirjanen On Tyranny – Twenty lessons from the twentieth century. Aiemmin 1900-luvun synkimmistä tapahtumista tiiliskiviä kirjoittanut Snyder on haistellut nyt ajanhenkeä ja päättänyt kirjoittaa 2010-luvun ihmiselle lyhyen oppaan tyranista 1900-luvun perusteella. Tämä oli aikas ohut ja selkeästi mahdollisimman laajalle yleisölle suunnattu kirjanen, mutta toiminee tässä  tarkoituksessa oikein hyvin ja tämä voisi olla monille ihan hyvä joululahja.

Yleinen hokema on, että ne jotka eivät opi historiasta ovat tuomittuja toistamaan sitä. Toisaalta usein historiasta kuitenkin opitaan väärät tai vain omaan agendaan sopivat asiat ja yritetään soveltaa niitä virheellisellä tavalla erilaiseen tilanteeseen. Mutta ainakin jonkinlainen historian ymmärtäminen auttaa laittamaan nykymaailman tapahtumat jonkinlaiseen laajempaan kontekstiin.

Snyderin ensimmäinen oppitunti liittyy siihen miten normaalit ihmiset ovat sopivan tilaisuuden tullen valmiita menemään paljon pidemmälle kun mitä osaisimme normaalissa tilanteessa kuvitellakaan. Olennaista on, että meillä olisi instituutiot ja rakenteet, jotka eivät rohkaise ihmisiä tuomaan esiin ihmisyyden pimeimpiä puolia. Tämä liittyy mielestäni myös keskusteluun islamista. Monet muslimit toimivat islamilaisissa maissa tavoilla, joka ei ole samalla tavalla mahdollista länsimaissa. Silloin kun liberaali demokratia vallitsee, toimii valtaosa ihmisistä enemmän tai vähemmän sen puitteissa, mutta tilanne voi muuttua varsin nopeasti jos ympärillä olevia instituutiotoita aletaan sabotoida.

 

Kuvahaun tulos haulle on tyranny

 

Toinen oppitunti liittyykin juuri liberaalin demokratian instituutioiden puolustamiseen. Itse olen ollut jo pidempäänkin huolestunut siitä, kuinka järjestelmällisesti tietyt ryhmät yrittävät tuhota asiallisesti toimivaa mediaa ja riekkuvat siitä, että teknologisen kehityksen myötä ongelmiin joutunut ammattimainen tiedonvälitys siirtyy yhä enemmän erilaisten netin roskamedioiden haltuun.

Seuraavat oppitunnit liittyvät siihen, ettei pidä tuudittautua nykyisten instituutioiden kuolemattomuuteen, siihen kuinka symbolien käytöllä ja käytetyillä ilmaisulla on aidosti vaikutusta ja kuinka “Minä vain seurasin käskyjä” on tilanne, johon ei pidä päätyä. Ehkä Snyderin mainitsemalla tavalla kannattaa tällä hetkellä kiinnittää huomio ennen kaikkea Venäjälle ja Itä-Eurooppaan, katsoa mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu sekä miettiä kuinka voitaisiin olla varmoja, ettei samaa tapahdu lännessä. Yhdysvalloissa olisi voitu oppia paljon Venäjän Ukrainassa jo vuosia sitten suorittamista valeuutiskampanjoista.

Snyder suosittelee lukemaan kirjoja ja niin suosittelen minkäkin, mutta Snyderin jutuissa on jopa yllättävän paljon oppitunteja netin vaarallisuuteen, perinteisempään tiedonvälitykseen ja kasvokkaisen kommunikaation tärkeyteen liittyen.

 

Yhdestoista oppitunti oli minusta yksi parhaista. 2000-luvulla jonkinlainen “postmodernistinen nihilismi”, johon liittyen nykyään anglosfäärin likaviemäreissä viljellään sitten sanoja kuten “moral fags” ja “white knighting”, on vallannut alaa. Mutta tämän ylittäminen on ehkä juttu, johon pitäisi pyrkiä. Olisin voinut kirjoittaa tämänkin tekstin kyynisemmin, painottaen sitä kuinka tämän kirjan avulla Snyder haluaa nyt tehdä itselleen nimeä ajankohtaisesti Trumpista ja totalitarismista puhumalla ja tässä on varmasti myös ripaus totuutta, mutta se ei kuitenkaan olisi huomio, joka poistaisi kirjan aidot ansiot tai jota edes haluaisin korosta.

On Tyranny on hyvä kirja varsinkin nuorelle tai laiskalle lukijalle, mutta lukemisen arvoinen paketti ihan meille kaikille.

4 thoughts on “20 oppituntia 1900-luvulta: Timothy Snyder On Tyranny

  1. “Itse olen ollut jo pidempäänkin huolestunut siitä, kuinka järjestelmällisesti tietyt ryhmät yrittävät tuhota asiallisesti toimivaa mediaa ja riekkuvat siitä, että teknologisen kehityksen myötä ongelmiin joutunut ammattimainen tiedonvälitys siirtyy yhä enemmän erilaisten netin roskamedioiden haltuun.”

    Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Blogosfäärin propellihattuosastolla näkemykset valtamediasta on kieltämättä negatiivisiä. En kuitenkaan ole havainnut Suomen puolella samanlaista trumpilais-bannonilaista leninismiä valtamedian suhteen. Lähinnä pettymystä koettuun neutraaliuden puutteeseen tiettyjen aihealueiden ympärillä.

    1. Se mitä ymmärtäisin “trumpilais-bannonilaisena leninisminä” ei minusta kuitenkaan eroa kauheasti monilla Suomen virtuaalisilla kylänraiteilla käytävästä keskustelusta. Mutta kun erikoisten sattumien kautta tuollainen ajattelu pääsi Amerikassa infektoiman kaksipuoluejärjestelmän toisen puolueen, niin loputuloksena nuo ajatukset nousivat näkyvämmin esiin julkisessa keskustelussa. Ja Amerikassa kaikki on isompaa, myös älyttömyydet. Räikeän salaliittohenkinen meno on ehkä Suomea suositumpaa, mutten sitten kuinkaan pidä eroja niin valtaisan suurina.

      1. “Lenin wanted to destroy the state and that’s my goal too,” replied Bannon. “I want to bring everything crashing down and destroy all of today’s establishment.” – The Guardian

        Suomessa kylänraiteilla mediaa syytetään asioiden pimittämisestä ja värittyneestä uutisoinnista. Tilanne ei välttämättä ole hyvä, mutta korjattavissa. Hesarin kommenttiosasto täyttyi nopeasti täyteen törkyä alpakkagaten uutisoinnissa, mutta kun asiaa taustoitettiin tarkemmin, vastaanotto oli positiivista.

        Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu on ihan eri tasolla. Trump twiittaa päivittäin valemedioista ja salaliittoteorioista ja nauttii vielä toistaiseksi 40 prosentin kannatuksesta.

        1. Minusta se mitä Yhdysvalloissa tapahtuu on tosiaan yllättävän looginen seuraus tilanteesta, jossa äärimmäisen polarisoituneessa kaksipuoluejärjestelmässä toiseksi ehdokkaaksi nousee Trumpin kaltainen radikaali häröilijä. Luojan kiitos suuri osa suomalaisista ei tällä hetkellä kannata Trumpin kaltaista hahmoa, mutten näe että tämä johtuisi välttämättä edes suurimmalta osin suomalaisten ja amerikkalaisten eroista. Tai voin tavallaan kuvitella vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa Suomessa oli kaksipuoluejärjestelmä ja toinen puolue keräisi yli 30 prosentin kannatuksen siitä huolimatta, että sen johtajana on Teuvo Hakkarainen ja strategina Olli Immonen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *